Oli niin mukavan lämmin ilta, että Akka istuskeli hetken illan hämärässä terassilla. Mitä hämärämpää tuli, sitä vähemmäksi kävivät värit. Ison kannon luona kuitenkin loisti krassi niin kirkkaana, että oli ihan pakko ottaa siitä kuva.
Piha oli hiljainen, tuuli oli tyyntynyt ja illan rauha laskeutui ympäristöön. Siiliä ei näkynyt tänä iltana. Muutamana iltana se on kömpinyt tuolla pihalla. Ensimmäisen kerran, kun Akka sen näki, ihmetteli hän, minkä ihmeen marsun perässä tuo kissa kulkee. Mutta eihän se ollutkaan mikään marsu vaan ihka oikea siili. Ja silloin piha on ihan oikea piha, kun siellä vielä sellainenkin taapertaa.
Kun pimeys hiipi varjoillaan pidemmälle, Akka lähti sovinnolla nukkumaan. Kyllä Koivurinteellä vaan oli kaikki niin ihmeen hyvin!
Joskus kun huokailen oloani pienopisessa mökissäni, ajattelen voiko sitä ääneen sano kuinka tyytyväinen elooni olen, onneksi sinäkin sanoit kaiken siellä olevan hyvin
VastaaPoistaSano sinäkin vaan ääneen, mummeli! Saahan sitä olla tyytyväinen, eikö?
PoistaIhanaa lukea ihmisestä, joka on onnellinen...:)
VastaaPoistaKiva kuulla. Välillä tulee onnelliseksi niin vähästä, vaikka se sillä hetkellä täyttää koko sydämen.
PoistaVoi, minäkin elän niin onnellista aikaa, unelmien täyttymystä täällä maalla! Valitettavasti vaan mies on joutunut olemaan niin paljon ulkomailla töissä tänä kesänä, että pihan ihastelu on jäänyt paljolti yksinäiseksi puuhakseni. Kissan kanssa kässehditään ja katsellaan pihaa :).
VastaaPoistaKyllä maalla vaan on mukavaa! Mukava seurata muidenkin unelmien täyttymisiä. Mullakin on Ukko tämän viikon pois.
Poista