tiistai 30. huhtikuuta 2013

Akka putosi kaivoon ja Ukko oksentaa - Koivurinteen vappuaatto

Niin tuli vappu tai oikeastaan sen aatto. Akka heräsi siihen, että kissa hurisi korvan juuressa. Akka yritti potkia Ukkoa hereille, mutta jalka tapasi vain tyhjää. Akka tarkasti kellonajan, joka oli vaille viisi. Unisella äänellään hän yritti tavoittaa Ukkoa, joka ilmeisesti siis oli antamassa kissoille varhaisaamiaista. Akka kärisi unisella äänellään, että kissa kiusaa, ja niin Ukon ääni kuului alakerrasta kutsuen Tanelia. 

Mutta miksi Ukko ei tullut ylös? Akka ei tietenkään saanut enää unta, vaan lähti katsomaan, mikä oli hätänä. Ja siellä Ukko makasi, henkihieverissään välikamarin sängyllä. Hänelle oli iskenyt mitä kamalin oksennustauti.
Akallakin kesti sitten pitkään selvitettyään, että Ukko varmasti jäisi henkiin, että hän sai taas unen päästä kiinni.

Akka kuvasi joitain juttuja aiemmin, mitä löytyi talon alta. Lehdet olivat pääsääntöisesti vuodelta 1945, jolloin talokin oli rakennettu.

 




Talon alle oli tungettu melkoisen paljon tavaraa. Tässä näkyy vain yhden seinustan haravoinnin tuotos.


Viikonloppuna Akka antoi Ukolle vastuullisen tehtävän kaivaa maasta epämääräisen tynnyrin tai minkälie kehikon.


Kehikko paljastui loppujen lopuksi Kodan kiukaan osaksi, joka oli upotettu maahan nuotiopaikaksi. Paikka vaan oli hieman liian keskeisellä paikalla, joten tämä kehikko jää odottelemaan uutta sijoituspaikkaansa.


Akka kurkki talon alle, kun vihdoin sinne oli suora näkyvyys. Kaikkialla oli ihmeellisen hyvässä kunnossa rakenteet, mutta tämä takapäädyn pysti suorastaan säikäytti. On kyllä hienoa, että kosteus saadaan johdettua maahan, mutta tämän tolpan kera kosteus myös nousee. Tämä uretaanipatsas on juuri yläkerran portaiden alla, joka jo on antanut merkkejä ongelmista. 

Vaikka lattiaa korjatessa olivat edesmenneet remontoijat tipautelleet eristeet suoraan maahan, runko kaikkinensa oli kuiva ja kunnossa. Kyllä oli ollut Koivurinteellä varjelus, että oli säästynyt näihin päiviin saakka.


Akka muisteli nähneensä vanhan likakaivon paikan jossain etupihalla. Vappuaattona hän käveli etsien mahdollista kaivon paikkaa, kun yhtäkkiä hän putosi reittä myöden kuoppaan. No nyt se kuoppa sitten löytyi!


Hyvä, että löytyi näin helpolla. Eikä käynyt Akan mitenkään, joten kaikki oli taas ihan hyvin.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Terassikauden avaus

Viikonloppuna päästiin avaamaan terassikausi. Nyt terassilla on pieni pöytä ja tuolit. Toki kukkiakin pitää olla, nämä orvokit pääsivät talon vanhaan pottaan, joka löytyi kuistin alta.


Auraustraktori siirteli talvella osan pihaa vähän eri paikkaan ja nyt meillä on kasoja siellä sun täällä.


Puita kaadettiin takapihalta ja havut ovat vielä odottamassa jatkojalostusta.


Kaikkialla on epämääräisiä roskakasoja, risukasoja, kivikasoja ja tiilikasoja.




Pihalla riittää siis työtä.
Pihalla ei näytä kasvavan mitään sipulikukkia, yhden ainuttakaan alkua ei sillä saralla näy. Tilanne saadaan korjattua syksyllä. Jo löytyneitä kasvinalkuja ovat lukuisat lupiinit ja vuohenputket. Pensaiden laadusta ei vielä osaa sanoa, mitä ovat, mutta eiköhän se kevään aikana selviä. Syreenejä ainakin löytyy kivasti.


 
 Liiterin luona on suuri kivi, jonka juurella on vuorenkilpeä ja jotain muutakin tulossa.


Huussin viereisessä risukasassa kasvaa ruttojuuri.



Haravoidessaan Akka havaitsi tummempia kohtia maaperässä selkeästi lineaarisessa muodossaan, joten tästä hän päätteli löytäneensä muinaisen kukkapenkin. Katsotaan nyt, osuiko arvaus oikeaan, vai oliko kyseessä vain muuten tummahko alue. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, että juuri tähän kukkapenkki tuleekin.



Ukko sai lauantaina toki kakkuakin. Silloinhan ainakin siltä osin on Koivurinteellä kaikki hyvin ;)





sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kevät saapui Koivurinteelle ja muutama aarre myös

Viikossa sulivat lumet Koivurinteen pihalta ja kevät tuli täydellä tehollaan näyttäytymään. Akka on käynyt joka päivä katsomassa pihalla kevään etenemistä ja uusien pienien kasvinalkujen ilmestymistä. Vielä ei oikein tiedä, mitä siellä pihassa oikein kasvaa.

Viikko menikin nopeasti ja lauantaina Ukko ja Akka pääsivät taas katsomaan aarteita. Tällä kertaa mukaan tuli tällainen arkku. Arkku on vasta puhdistettu ja odottaa vielä hoitoöljyä suojakseen. Näiden vanhojen esineiden puhdistus onkin tarkkaa ja hellää työtä. Vain lian on tarkoitus lähteä, ei maalin, eikä varsinkaan koristemaalauksien.


Nyt arkku on väliaikaissijoituksessa välikamarissa, kun Ukolle iski taas epätoivo. Niin paljon "uusia" huonekaluja, joissa kaikissa on näkyvissä ajan patinaa, sai Ukon miettimään, saisiko mokomia mitenkään kauniisti yhdisteltyä sisustukseen. Eihän siinä auttanut kuin Akan näyttää, miten eri huonekalut istuvat sopuisasti keskenään.


Viikko sitten kotiutunut sivustavedettävä sänky, (joka on ollut Ukolla jo kovassa käytössä aamu-, päivä- ja iltaunipaikkana) arkku sekä vanha tuoli muodostavat kauniin ja harmonisen kokonaisuuden yhdessä, eikö totta?


Niin se oli Ukonkin tunnustettava, että kyllähän nämä ovat oikein siististi yhdessä, eikä kuluneisuus kuitenkaan tee sellaista liian nukkavierua tunnelmaa.


Aarteeksi löytyi myös kaunis tuoli, joka on vain hieman "korvaton". Tuolit nyt ovat vaan kertakaikkiaan symppiksiä, eikä haittaa ollenkaan, että ne ovat jo elämää nähneitä ja toistensa kanssa eri paria.


Matkaan lähti myös kaunis pieni pöytä, joka tarvitsee vain uuden pinnan ollakseen salonkikelpoinen. Tämähän käy vallan mainiosti vaikkapa työpöydäksi, ja sen demonstraatio piti tehdä kuistilla, kun tällä hetkellä tilaa ei oikein ollut muualla.


Kuistille jäi myös vielä toistaiseksi kaunis päästävedettävä sänky, jonka nukkumaleveys on ruhtinaalliset 84 cm. Kyllähän siihen mahtuu vaikkapa pari ihmistä kerrallaan. Pääpuolen päädyn vaneri puuttuu, mutta Ukko saa tästä nyt pienen projektin. Myös koristeen saa Ukko tehdä siihen jalkapäädyn mallin mukaan.



Seinälle löytyivät länget. Ei puutu enää kuin sopiva polle näille längille.


Ukko onkin viettänyt aikaa liiterissä ja tehnyt kaatopaikkakuormaa. Liiteristä löytyi lastulevyä, vanhoja keittiön kaapinovia (ei tarpeeksi vanhoja), levyjä, pätkiä, palasia ja kaikenlaista roinaa ihan todella paljon. Nyt kuitenkin näkee jo, missä on kellari. Siinähän se nakottaa liiterin lattialla. Luukku on tuo puolipyöreä kansi.


Liiterihän on tilava, mutta kyllä tuossa tarvitsee pientä järjestelyä vielä tehdä, että sitä on helpompi käyttää. 

'

Puuhellakin sai koristeen seinälle. Tällä leipälapiolla lienee nosteltu leipä jos toinenkin uunista ulos.


On se kyllä mukavaa, että on kevät ja pääsee pihalle kropsuttelemaan. Ukon mielestä tuo on hauska sana, samoin kuin myös flatkuttaa ja köhjätä. 




lauantai 13. huhtikuuta 2013

Huonekalujen pelastuspartio


Akka tarjoili Ukolle tekemiään kuppikakkuja tämän tultua töistä, kun puhelin soi. "Haluaisitteko kaksi käsinojallista tuolia ja niihin sopivan pöydän?", kysyi Akan tuttava. "Pitäisi päättää nyt heti, ja olisi täällä yksi keinutuolikin." Akka katseli Ukkoa ja toisti sanat. Ukko mietti hetken, nyökkäsi ja niin Akka lupasi ottaa tarjotut huonekalut. Ne olivat jo  pakattuna autoon ja menossa kierrätykseen, joten Ukolle ja Akalle tuli kiire. Monivaiheisen (kesärenkaat ja liukas tie) matkan jälkeen tuolit ja pöytä saatiin peräkärryyn.


Keinutuoli ei ollut mahtunut auton kyytiin, joten Akka vielä soitti sen perään. Ukko ja Akka lähtivät itse paikan päälle katsomaan sitä ja siellähän se oli, pieni ja sievä kuin mikä. Ihan Ukon ja Akan tyyliä.


Samalla tarjottiin vielä sivustalevitettävää sänkyä, joka kuulemma olisi menossa nuotioon, jos sille ei löytyisi uutta kotia. Sehän oli kauheaa! Johan heltyi Akan sydän, varsinkin kun hän näki tuon tarjotun sängyn. Sehän oli todella kaunis.


Kotona huonekalut kuskattiin sisälle odottamaan oikeaa sijoitustaan. Sänky olisi kyllä aika hieno juuri tuossa kohtaa välikamaria.


Akka arveli, että tuostahan Ukko ottaa heti itselleen päiväunipaikan. Se on sopivasti keittiön vieressä ja keskellä taloa. Aivan paras mahdollinen löhvistelypaikka. Ukko on hieman pidempi kuin sänky, mutta aina voi maata jalat koukussa. Mahtuu siihen vierelle Akkakin, kun sängyn levittää.


Keinu vaatii hieman toimenpiteitä, ennenkuin sillä voi kiikkua. Kovasti sillä on keinuttukin, kun on saanut hieman vaurioita eri paikkoihin. Kaikki on kuitenkin korjattavissa. Keinussa on kauniita koristekaiverruksia selkänojassa ja istuimen etuosassa.


Pienet tuolit ja pöytä olivat myös todella kauniita, eikä niissä ole paljonkaan laitettavaa, pieni pintaremontti riittää.

Ukolla siis meni perjantain suunnitelmat huonekalujen pelastusoperaation vuoksi ihan uusiksi, mutta eipä hänkään ollut siitä pahoillaan. Huonekalujen pelastuspartio sai taas kuntoutettavakseen muutaman hienon yksilön.









torstai 11. huhtikuuta 2013

Ikkunat valkoisiksi

Välikamarin remontti on edennyt! Kyllä, näin on oikeasti päässyt tapahtumaan. Huone on levytetty ja tasoitetapetoitu. Ovi on paikallaan ja näyttää, kuin olisi aina ollutkin siinä (ainakin se on niin kuluneen ja rähjääntyneen näköinen).


Seuraava vaihe oli puunväristen ikkunoiden muuttaminen valkoisiksi, jotta ne sopivat talon tyyliin. 


Toinen ikkuna olikin helpompi, kun siinä oli vain yhdet kehykset maalattavana. Kaksi kerrosta Maalarin valkolakkaa raikasti ikkunan oikein siistiksi.


Päätyikkunassa onkin enemmän työtä, koska kaikki pinnat on maalattava kahteen kertaan. Tuo tapetointipöytä on osoittautunut erittäin näppäräksi välineeksi ja varmasti hintansa arvoiseksi (vaikkei Akka sen hintaa edes muista). Sen saa aina kätevästi purettua ja koottua tarpeen mukaan. Ja sitten, kun siinä lujuus pettää, se voidaan hävittää polttamalla. Kyllä on kätevää!


Ikkunoiden jälkeen on vuorossa lattian kevyt hionta ja maalaus. Sen jälkeen laitetaankin tapetit seinään ja jopa on hyvin taas asiat. Mutta meneehän siihen vielä tovi.



Sillä aikaa Akka väkertelee kaikenlaista pientä, niin kuin vaikka tällaisia minikuppikakkuja. Ukko saa taas viikonloppuna herkutella.






perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kyllä Ukko osaa

Tämä kirjoitus on vain ja ainoastaan Ukon taitojen ylistystä. Tai hieman on Akallakin lusikkansa sopassa, mutta kaikki käytännön timpraaminen on Ukon käsialaa. Kuvassa näkyvä lipasto on Ukon tekemä. Lipasto on vielä käsittelemättä ja siitä puuttuu vetimet.


Tuolin Akka nappasi kaatopaikalta, kun yksi pariskunta juuri nakkasi sen menemään. Akka siirsi äkkiä tuolin autoon Ukon vastalauseista huolimatta. Tuolin maalit olivat huonossa kunnossa ja istuinosa pahasti halki. Myös kaikki liitokset olivat löystyneet. Mutta yhtäkaikki, Akalle se oli pelastustaan odottava aarre. Ukko purki tuolin osiin, teki uuden istuimen, liimasi ja kokosi tuolin ja hioi maalikerrokset pois (Akka vähän mutisi siitä). Tuolin alkuperäinen väri on ollut vanha vihreä. Tuolin tuleva väri on vielä mietinnässä.


Lipasto on tehty kaveriksi tälle lipastolle. 


Alunperin suunnitelma oli sijoittaa lipasto sen toisen talon eteiseen, mutta kyllä Koivurinteeltäkin löytyy paikka Ukon tekemälle lipastolle. Taitava on Ukko!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kaadetaan sitten muutama kuusi

Niin meni pääsiäinen ja hyvä pääsiäinen se olikin. Eilen oli iso porukka Akan sukulaisia käymässä ja hyvin riittivät tilat ja ruuat. Vain haarukoista oli pulaa, mutta Akan veli haki asuntoautosta lisää, niin riitti kaikille 11 henkilölle syömävälineet. 

Silloin, kun Akka ei ollut leipomassa sisällä, oltiin ulkona, sillä upea auringonpaiste helli koko pääsiäisen ajan. Ja kun se yksi koivu ei kaatunut, niin kaadattiin sitten useampi kuusi. Koivurinteen takapiha on metsää ja se on kasvanut lähes taloon kiinni.


Aina kaikki ei mene niinkuin elokuvissa, mutta onneksi tämäkin kuusi kaatui vain osittain talon päälle. Ei se aina metsurin pojallakaan onnistu tuo oikeaan suuntaan kaataminen, useimmiten kyllä.


Ja tänään olikin iso kasa jo polttopuuta pilkottuna. Runkoja kaadettiin varmaan kymmenen ja hivenen jo tuli tilaa takapihallekin.


Iltapäiväteet nautittiin mukavasti pihalla auringonpaisteessa. Kyllä oli lämmintä ja mukavaa!


Ensi kuun jälkeen onkin jo kesäkuu!