keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Aamu Koivurinteellä

Akka kuuli, kun Ukko alkoi ähistä aamulla siinä vieressä. "Joko saa nousta?", hän kysyi. "Eipä tässä nukuttuakaan enää saa", tokaisi Ukko. Talviaikaan siirtyminen vaikutti molemmissa sen, että iltaisin väsytti ja aamulla oli pirteä, vaikka olisi vielä muutaman unen voinut nähdä.

Ukko meni laittamaan tulet keittiön hellaan ja aamupalatarvikkeet pöytään. Akka kömpi pöytään, ja siinä he söivät tyytyväisenä aamupalansa. Akka alkoi pohtimaan, josko sitä viikonloppuna saisi maalattua kamarien katot puhtaan valkoisiksi. Ukko lupasi katsoa, oliko maalia vielä jäljellä, vai pitäisikö käydä ostamassa. Akkaa kyllä kutkutti päästä maalaamaan peräkamarin seinäpaneelejakin ja lattiaa ja niin paljon muutakin.

Ukko lähti töihin, laittoi lämmityksen Akan autoon lähtiesään. Akka otti hellalta vesipannun ja teki tiskivedet altaisiin ja tiskasi astiat. Oli kätevää nyt, kun hanavettä ei vielä voinut käyttää, että hellalla sai samalla lämpimät vedet. Näinhän se arki oli ennenvanhaankin toiminut.

Akka kävi petaamassa pedin, laittautui valmiiksi ja odotti vielä, että sai hellan pellin kiinni ennen lähtöään. Koivurinteellä oli taas kaikki hyvin.

perjantai 26. lokakuuta 2012

A-hoi, maata näkyvissä!

Eilen iltasella Ukko sai taas tarmonpuuskan ja lähti kaivelemaan sammalia vessan lattiasta. Viimeinen musta möykky löytyi puoliksi eteisen alta. Ja löytyi sieltä muutakin. Kun eristeet oli nostettu, löytyi alimpana palanen lastulevyä, jonka vieressä oli aukko. Ja kun lastulevyn, joka oli kosteudesta turvonnut, otti pois, oli alapohjassa miehenmentävä kolo.

 
 
 
 
Hyvänä puolena tietysti oli se, että haju hävisi. Luultavimmin ei tarvitsekaan avata eteisen lattiaa. Mutta vaikuttihan tuo pohjaongelma siltä, että olisi hyvä ottaa myyjään yhteys. Taloa kun markkinoitiin asumiskuntoisena, mutta eihän se oikein ole sitä vielä.
 
Nyt siis Ukolla ja Akalla oli talossaan hyvin raikasta ja ilmavaa. Tosin aukko oli pakko peittää uudelleen ja laittaa toistaiseksi villakin vielä päälle. Mahtaisikohan keittiön vesipisteessä piillä samanlainen pommi? Lisätyötä oli siis ehkä tiedossa sielläkin.
 
Ilta sujui siis mukavasti ja raikkaasti, ja Ukko ja Akka kömpivät lämmitettyyn kamariinsa nukkumaan. Akka käpertyi Ukon kainaloon. Oli hiljaista ja mukavaa. Kunnes Ukko aloitti kuorsauksen, ja Akka muisti sytyttäneensä kynttilän lyhtyyn terassilla. Eihän Akan auttanut muu kuin lähteä sammuttamaan kynttilää. Terassi olikin lumen peitossa. Maa hohti valkoisena ja pihapihlajakin oli kaunis kuin mikä. Koivurinteelle oli tullut talvi.



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Vessan purku

Eilen aamulla teetä lipittävään Ukkoon iski epätoivo.
"Ei tästä mitään tule koskaan. Ihan hirveä ostos. Ei ole aikaa korjata, vanhassakin olisi vielä tekemistä. Ei pysty, ei jaksa, ei kannata."
"Kuulepa Ukko-kulta", vastasi Akka. "Mietipä, miten sievä pieni talo tästä vielä tulee. Eikä sitä tarvitse tänään saada valmiiksi. Meillähän on vuositolkulla aikaa. Älä Ukko yhtään hätäile, kyllä tämä järjestyy."

Ja niin taas toivo palasi Ukon sisimpään ja kaikki oli hyvin. Epätoivon aiheuttaja oli tällä kertaa vessa, jonka karmea löyhähdys kertoi siellä olleen joskus vesivahingon. Tämä vesivahinko oli kyllä Ukon ja Akan tiedossa, kuten myös se, että ongelma oli joskus korjattu. Ja sehän se kauheus siinä olikin. Talossa olevat korjausratkaisut antoivat viitteitä siitä, että kaikki korjaukset luultavimmin tultaisiin purkamaan ja korjaamaan asiallisesti uudelleen.

Tässä kuvassa vessassa on alkanut jo purkutyö. Putkihässäkkä on jo poistettu altaan alta. Muovimattoa on jo poistettu suihkunurkkauksessa. Muovimaton alla on vesieristys, jonka alla on sentin valu, jossa sähkökaapelit.
 
Valun alla oli lankkulattia.
 
 
Lankkulattian alla oli lasivillan palasia. Olisi kai se ollutkin ihme, jos jossain kohtaa tässä talossa olisi ollut jotain yhtenäistä. =)
 
Sitten löytyi kohta, johon vesivahingon korjaus oli pysähtynyt. Villojen alla olivat sammaleet, jotka tumman värisinä kertoivat vesivahingon yltäneen niihin asti. Ilmeisesti korjaushetkellä sammaleet olivat tuntuneet kuivalta. Tämähän ei ole estänyt niissä säilyvää hometta. Kaikki eristeet siis kaivettiin pois alapohjaa myöden. Alapohja oli onneksi kunnossa. Yksi runkopalkki tuntui hieman pehmeältä pinnasta, joten siitäkin otetaan kaikki pehmeä pois. Eiköhän viimeisetkin hajut häivy sen myötä.
Ukko löysi hyväkuntoisen rullamitankin eristeiden joukosta. Ainahan niitä aarteita pitää löytyä. Eikä rullamittoja ole miehillä koskaan liikaa, kuten otsalamppuja, taskulamppuja, linkkuveitsiä ynnä muita tuikitarpeellisia kapistuksia.
 
Tänään Akka kävi puunhakureissullaan myös liiterin ylisillä. Ei ehkä olisi kannattanut laittaa vastapestyjä vaatteita päälle juuri ennen, mutta sen Akka huomasi vasta aarteenmetsästyksen jälkeen. Aarteinaan hän toi sieltä alas pienen penkin (jonka yksi jalka näytti olevan löysällä), kakkuvuuan, puisen vanhan lumilapion ja leveän haran. Pulkka, sukset, sauvat ja muut aarteet saivat vielä jäädä odottelemaan talvea. Akka huomasi, että vuosien kerrostumia löytyisi vielä syvemmältä, mutta nyt ilman valoa ei kannattaisi alkaa penkomaan. Missäköhän ne kaikki Ukon lamput mahtoivat ollakaan? Olihan se mukavaa, että löydettävää jäisi tuonnemmaksikin.
 
Liiteristä löytyy talon kellarikin. Kellari on maan sisään kaivettu kahden renkaan syvyinen kuoppa, johon on rakennettu ilmaputki ja kansi. Akkaa jäi mietityttämään kuitenkin tuotteiden sinne laittaminen ja pois ottaminen, koska avattava kansi näytti liian kapealta kulkemiseen ja pohja liian syvältä kurottamiseen. Mutta ehkä siihenkin löytyisi vielä ratkaisu. Pääasia oli, että oli kellari.
 
Ja sitten Akka kokosi polttopuut laatikoihin ja lähti lämmittämään pönttöuunia. Sateen jälkeen aurinkokin alkoi taas paistaa. Oli hiljaista ja rauhallista. Kissatkin käpertyivät päiväunille. Koivurinteellä oli kaikki hyvin.
 
 
 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kuvia Koivurinteeltä

Tänään Akka sai aikaiseksi ottaa muutaman kuvan Koivurinteen sisätiloista. Kuvien ottamista edeltää aina pieni miettiminen, miten tavarat saisi järjestykseen ja ojennukseen ja se varmasti vähän hidastaa Koivurinteen esittelyä. Ukkoa naurattaa, kun Akalle on niin tärkeää, miltä kuvissa näyttää ja miten tunnelman saa siirrettyä kuviin.

Akan juuri kirjoittaessa tätä Ukko huuteli eteisestä, että hän alkaa purkaa vessaa. Niin, että onkohan kuvat jo otettu. Ja Akka kiirehti kuvaamaan vessaa.
Keittiö kamarin ovelta. Ikkunaseinällä näkyy kaunis paneeli seinässä, jonka Akka tajusi tänään olevan talon aikaisemmista ovista koottu.
 
Kuvassa näkyy kahta erilaista tapettia. Koko talo on täynnä mitä erilaisempia sisustusratkaisuja.
 
Keittiön kaapistot ovat menneeltä ajalta ja aivan riittämättömät. Tässä kuvassa näkyy myös mielenkiintoinen putkiviritelmä liesituulettimelta hormiin.
 
Vanha leivinuuni on purettu, samoin puuhella ja tilalle on muurattu tiilinen puuhella. Puuhellan edusta on peitetty muovimatolla.
 
Keittiön katto on koottu puujäljitelmäpaneelista ja saumat on peitetty listoin.
 
Tässä vielä lähikuva keittiön ovista tehdystä paneloinnista.
 
Keittiöstä pääsee välikamariin, jossa myöskin on kaikenlaisia erilaisia materiaaleja.
 
Seinien kaksivärisyys hämmästyttää. Myös ikkunan alla on vielä erilaista materiaalia.
 
Yhdellä seinällä on vielä lisäksi puupaneelia. Nurkassa on ollut joskus uuni.
 
 
Peräkamarissa on pönttöuuni. Seinässä näkyy taas erikoinen panelointi.
 
Peräkamari on tällä hetkellä makuuhuoneena, mutta tulevaisuudessa se tulee olemaan olohuone.
 
Eteisen portaat vaativat myös jotain siistimistä.
 
 

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kohta kotona

Perjantaina oli suuri päivä. Koivurinteen omistus siirtyi Ukon, Akan sekä pankin omistukseen. Kaupantekotilaisuus oli rento ja nopea, ja avaimet vaihtoivat omistajaa. Ukko lähti hakemaan ensimmäistä muuttokuormaa ja Akka lähti vielä töihin. Kun Akka pääsi töistä hän ajoi kiireesti Koivurinteelle ja huomasi Ukon jo laittaneen tulet uuneihin. Tupa oli kylmä ja savuinen. Ukko ja Akka purkivat kuorman ja lähtivät hakemaan uutta. Iltamyöhällä toinenkin kuorma saatiin purettua, huonekalut vapautettua kääreistään ja sänkykin koottua ja pedattua. Pönttöuuni ei tuntunut vetävän kunnolla vaan päästi savua huoneilmaan. Luultavimmin se oli niin pitkään ollut kylmillään, ettei millään meinannut lämmetä sisältä.

Akka suunnitteli ikkunaverhoja, huonekalujen paikkoja ja mattojen suuntaa kun Ukko mietti, vetääkö lattia, avautuuko ikkunat ja saakohan taloa koskaan kuntoon. Kaiken kaikkiaan siis asiat olivat taas hyvin.

Myös kissat pääsivät tutustumaan Koivurinteeseen. Näyttivät raukat olevan aivan kauhuissaan, toinen kulki matalana ja toinen tuijotti Akkaa vihaisen ja syyttävän näköisenä. Puolen yön aikaan Ukko ja Akka kävivät makuulle savuiseen ja kylmään kamariin. Yö oli lyhyt mutta kylmä.

Tässä kuvia Ukon ja Akan ostoksesta.
Talo on rintamamiestalo vuodelta 1945

Talon lisäksi tontilla on ulkorakennus, jossa on liiteri ja verstas vasemmalla ja pesuhuone ja sauna oikealla.

Liiterin seinässä oleva teksti antaa viitteitä maalausajankohdasta. Molemmat rakennukset on maalattu punamullalla.
 
 
Koivurinne on pitkän ajan projekti. Remontoitavaa riittää joka puolella. Asuinrakennuksen ongelmana on minivessa, jossa on myös suihku. Haju paljastaa, että remontissa pitää uusia kaikki mahdollinen. Toinen suuri kohde on keittiö, joka vaatii ison remontin. Huoneissa riittää pintaremontit sekä uudet sähkövedot.
 
Lämmitys toimii suorasähköllä (vain yksi pattereista näyttää toimivan) sekä pönttöuunilla ja keittiön puuhellalla. Kunnallistekniikka on. Koivurinteelle muutto on suunniteltu tapahtuvan parin vuoden päästä. Tästä tulee Ukolle ja Akalle pitkäaikainen harrastus, joka tulee viemään kaiken ajan, rahat ja voimat (ja Ukolla hermot useaan otteeseen, mutta sitä ei kai tarvitse edes kertoakaan).
 
 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Malttamatonta odotusta

Olipa kerran ei niin kauan sitten Ukko ja Akka. Ukko oli pessimisti ja Akka oli optimisti. Ukko löysi aina asioista kaiken, joka voi mennä pieleen. Akka oli suuri visionääri, joka näki paljon sellaistakin, joka ei koskaan olisi mahdollista. Mutta yhdessä Ukko ja Akka siis olivat hyvin toisiaan täydentävä pari.

Nelisen vuotta sitten Ukko ja Akka kävivät Koivurinteellä katsomassa paikkoja. Liekö Akka keksinyt jonkin hyvän idean, jota sitten oli hyvä testata. Koivurinne oli luminen, pakkasta oli reilusti, mutta sisällä näytti olevan lämmin tunnelma. Akka näki keittiön kauniin seinäpaneelin, kamarin pönttöuunin ja leveät lattialankut, kun taas Ukko näki eriskummalliset kattolevyt, tilkkutäkkimäiset seinäratkaisut, onnettoman wc-suihkuyhdistelmän. Eli kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli katselusta molemmille.

Aikaa kului ja Koivurinteen muisto haalistui vaan ei hävinnyt. Ukko ja Akka miettivät erilaisia tulevaisuuden asumismuotoja, mutta mikään ei vain oikein houkutellut. Kerrostalo oli suoraan ei-ei, rivitaloon olisi hankala saada kissoja sopeutumaan, omakotitalot olivat niin suuria ja uuden talon rakentaminen oli ei-ei.

Yhtenä iltana Ukko ja Akka keskustelivat keskenään asumismuodoista ja jompikumpi väläytti Koivurinteen mahdollisuuden. Ja silloin juuri tapahtui se, että kaikki palaset loksahtivat paikalleen ja jotain taianomaista tähtipölyä hulmahti ilmaan. Ja siitä se sitten lähti etenemään.

Nyt odottelevat Ukko ja Akka malttamattomana, että välittäjä soittaisi ja ilmoittaisi kaupantekoajan. Odottavan aika on pitkä.