Suuri vappupaljastus: kaksoiselämää Koivurinteellä!

Kesäkuussa Ukko ja Akka lähtivät ihan vaan sunnuntaiajelulle lähistön hiekkateille. Ajatuksena oli kyllä katsella, olisiko lähialueella vaikkapa vanhoja aittoja, joita olisi voinut käydä kyselemässä. Kaikenlaisia rakennelmia kyllä löytyikin, hyvin ilmastoitujakin, mutta ei ihan tärpännyt.

Heinäkuussa Ukko ja Akka kävivät lähipaikkakunnalla katsomassa yhtä hirsitaloa, joka oli ihan pilkkahintaan myynnissä. Hieman kutkutti ajatuksena vaikkapa vaihtaa sinne asumaan, jos sattuisi olemaan hyväkin paikka. Talo oli toki kaunis ja hyväkuntoinen. Navettakin löytyi, ulkosauna ja romahtanut aitta. Mutta vettä ei tullut tontille. Tontin rajakin kiersi aivan kaikkien rakennusten takaa, joten ei laidunmaata olisi sielläkään.

Elokuun alussa Ukko ja Akka kävivät toisessa lähikunnassa katsomassa todella kaunista taloa. Tonttikin oli ihan kohtuullisen kokoinen. Löytyi hyväkuntoinen navetta, oli kaivokin. Mutta tämä paikka oli aivan keskellä taajamaa, joten kukkoa ei sinne varmaankaan saisi. Tiekin kulki aivan ikkunoiden takana.

Samalla reissulla Ukko ja Akka kävivät katsomassa vielä toisenkin talon. Talo oli aika pieni ja perustus oli laitettu umpeen, joten tämä oli hyvistä ulkorakennuksistaan huolimatta jätettävä pois laskuista.

Mutta sitten elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Akka selaili taas myynti-ilmoituksia ja löysi oikein kunnon työleirin. Toki sitä työleiriä löytyy pitkäksi aikaa Koivurinteeltäkin, joten se ei ollut se varsinainen syy. Mutta jotain tapahtui, joka on hidastanut valtavasti Koivurinteen valmistumista. Nimittäin siitä lähtien Ukko ja Akka ovat eläneet kaksoiselämää. Jos olet kiinnostunut Ukon ja Akan kaksoiselämästä enemmän, on parempi toivottaa ihan vaan 

KAIKKEA HYVÄÄ!

Ja jos et vieläkään keksinyt, mikä tässä nyt oli pointti, niin napsauta nyt hiirellä tuosta isolla kirjoitetusta tekstistä! =)

Ei, Koivurinteen taru ei pääty vielä tähän. Niin paljon on vielä kesken. Vasta, kun talo on kunnossa, sille voidaan keksiä jotain jatkokäyttöä. Siihen asti Koivurinteellä on kaikki hyvin.

Kylppärikatsaus

Kyllä vaan voi ihminen olla pienestä tyytyväinen. Niin kuin Ukko ja Akka ovat pienestä kylppäristään. Vaikka tila on pieni, se ei kuitenkaan ole ahdas. Ehkä se pitkä suunnittelu ja pohtiminen sittenkin oli tarpeellista, että lopputuloksesta tuli niin miellyttävä. Kurkistetaan nyt vielä, vaikka ihan valmis tämä ei olekaan.

Ensin Akkaa pelotti, että tuo vesivaraaja tulee päähän, mutta nykyään sitä ei edes muista olevankaan. Pytty on muuten aivan pikkuisen käännetty poispäin seinästä, jotta isommatkin vieraat mahtuvat istumaan jalat oikein levällään. =)

Verhotanko mahtuu juuri sopivasti tuohon väliin. Näin suihkutilasta tuli n. 90x90. Ihan hyvin mahtuu huitomaan verhon sisällä, eikä ole pelkoa, että verho on ihossa kiinni. Imukupeilla toimivat korit eivät ole ollenkaan Ukon mieleen, joten niiden tilalle saattaa tulla jotain seinään kiinnitettävää joskus hamassa tulevaisuudessa.

Pyyhenaulakko on Ukon tekemä. Koukut siihen tilattiin Domus Classicasta. Ruuvit ovat kunnolliset pallopääruuvit talttakannalla.

Peilikaappi on paikoillaan, vaikka sieltäkin puuttuvat vielä hyllyt ja kiinnityssalpa. Alakaappi on vieläkin kokoamisvaiheessa.

Ovihan oli Kukkolan kartanon vanha ovi, joka vain putsattiin ja jätettiin alkuperäisen väriseksi. Siihen laitettiin ylimpään peiliin koukku, johon saa ripustettua pyyhkeen ja kylpytakin suihkuun mennessään. Ovessa ei ollut kahvaa, joten sellainen tilattiin myös Domus Classicasta. Kahva on kääntyvä vessankahva, joten yksityisyys on taattu. Toisesta katkaisijasta syttyy valo ja toisesta puhallin.

Oven päällä oleva ikkuna on vielä lasittamatta. Siihen tulee siis Ukon tekemä kaksiruutuinen ikkuna. Päivällä valo riittää ikkunan kauttakin, ettei tarvitse sähkökatkonkaan aikaan olla pilkkopimeässä. Lisäksi puuttuvat vielä nuo ovilistat. Sitten on tämä tila ihan valmis.

Yhtenä päivänä Ukko sanoi, että kylppäri on talon paras huone, mutta Akka oli kyllä hieman enemmän keittiön kannalla. Mutta on se kyllä ilo asioida täällä. Toista se oli vielä vuosi sitten, kun piti juosta pihan perälle huussiin. =)

Tapettirästit

Remonttitilanne kamareissa näyttää jo hyvältä. Tänä viikonloppuna on tapetoitu viimeisetkin paljaat suikaleet. Peräkamarihan on ollut tapetoinniltaan melkein valmis jo yli kaksi vuotta, välikamari hieman vähemmän. Mutta nyt se työ on saatettu loppuun.

Seuraavaksi onkin jäljellä enää listoitukset ja ovien sekä pönttöuunin maalaus.

Joku päivä tämäkin remontti voi olla ihan valmis. On se kyllä ihmeellistä!

Kevättä Koivurinteelle

Vihdoin on alkanut kevät Koivurinteelläkin. Lunta on enää vain naapurin pellolla (ja ihan pikkuisen takapihalla, mutta ei puhuta siitä) ja sieltäkin se sulaa ihan kohinalla, kun aurinko paistaa lämpimästi. Pikkuhiljaa alkavat kukatkin nousta maasta. Orvokkiämpärin kyllä laitteli Akka, kun niitä kukkia on vielä vähänlaisesti pihalla.

Kevättähdet kukkivat kauniisti. Ja kuvasta näkyy, että vuohenputkeakin pukkaa ihan kiitettävästi.

Toissasyksynä istutetut krookukset kukkivat ensimmäistä kertaa vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Idänsinililjojenkin nuput ovat valmiina aukeamaan hetkellä millä hyvänsä.

Kanat odottavat, että Akka taas tulee syöttämään uutta ruohoa niille. Ja toki Akka syöttääkin, lähes jokaisen uuden ruohonkorren. Mitäpä ei tekisi kanojensa vuoksi, kun raukoilla on itsellään vielä ulkonaliikkumiskielto päällä.

Ulkotarhassaan viettävät enemmän aikaa jo kuttusetkin. Kauniilla ilmalla molemmat ottavat aurinkoa, mutta viileämmillä Käpy siirtyy sisälle. Kunhan yöpakkasista päästään, saavat vuohet muuttaa kokonaan pihatarhaan.

Saivat nämäkin tänään vähän tuoreita oksia syötäväksi.

Ja on jo Akkakin käynyt lenkillä (postilaatikolla asti, 400 m) ja punttisalilla. Eikä ole enää kuin viisi viikkoa, että saa mennä kyykkyyn (on se pitkä aika, on). Maanantaina lähtevät tikitkin jo polvesta. 

Uusia pintoja

Tämä lipasto on ollut olemassa jo useita vuosia. Ukko teki sen alunperin eteisen lipastoksi edelliseen taloon. Väriksi oli suunniteltu tumma puu, tummaa tammea tai sellaista. Muuton jälkeen lipasto on ollut odottamassa uutta paikkaa, mutta pianhan sille sellainen löytyy. Tämähän on aivan paikallaan edelleen eteisen lipastoksi. Kun vielä Akka halusi tuon kolmen euron huutokauppapeilin sille kaveriksi, alkoi värikin sitten hahmottua. Akan silmiin ottaa hieman tuo mänty, mutta menköön nyt. Ei se aivan teakilta näytä, mutta aika lähelle kuitenkin.

Kylpyhuoneen peilikaappi alkaa olla hyllyjä vaille valmis. Peilinä on valmis peili, jonka taakse Ukko teki kaapin.

Alakaappi on kyllä vähän vielä vaiheessa. Kyllä sekin vielä valmistuu ajallaan.

Ilahdutettu Akka

Vileksenhovin Mima haastoi Akan ilahduttamaan blogikaveria. Haaste lähti Akalta eteenpäin, ja nyt oli hänen vuoronsa saada ilahdutus. Pakettikortti oli jo keskiviikkona postilaatikossa, mutta Akka oli liian huonossa kunnossa ajaakseen autoa leikkauksen jälkeen, ja Ukko taas töissä postin aukioloaikoina, joten pakettia ei saanut haettua ennen tätä päivää. Kyllä oli kova odottaminen. Mutta odotus palkittiin ruhtinaallisesti.

Kauniisti paperoidussa (ihanat kuvioteipitkin!) paketissa oli aivan ihastuttava tarjotin. Katsokaa nyt! Mima on oikein tosissaan halunnut ilahduttaa Akkaa ja onnistunut siinä kiitettävästi.

Tarjotin on koristeltu kauniisti päivänkakkaroin ja tekstein: "Enjoy your food and drinks!". Kyllä aikookin Akka nauttia. Tarjotin on todella kaunis. Päivänkakkaroita oli lisää mukana olleissa servieteissä.

Kyllä on Akka nyt ilahtunut! =)

Konkkaava Akka

Nyt on Akan jalkapalloura lopullisesti ohi! Niin, se on valtavan surullista se. Erityisen surullista se on siksi, ettei Akka ole ehtinyt sitä uraa edes aloittaa. Mutta ehkä tämän uutisen jossain vaiheessa saa käsiteltyä, eikä sureta enää. Uutisen kertoi Akalle leikkaava lääkäri, joka oli koko ajan sitä mieltä, ettei kyseessä voi olla lumpio, joka siirtyy paikaltaan. Niin, sitä Akkakin sanoi ensimmäisillä kerroilla, mutta eiväthän lääkärit asiakkaitaan usko. Mutta ei hätää. Lääkäri leikkasi ja löysi irtonaisen kierukan, joka siellä meni aina sijoiltaan. Nyt on kierukka visusti neulottu ja ankkuroitu paikoilleen. 

Mutta kyllä oli henkilökunnalla hauskaa, kun näki tuunatut sauvat. Ei niissä mitään hienoa ole, kunhan vaan rusetit, mutta hauskathan nekin ovat. Nyt sitten Akka konkkaa jonkin aikaa sauvojen kanssa ja treenaa koipensa maraton-kuntoon. Sitä uraa ei kielletty. 

Puolitoista vuotta meni, kunnes vika saatiin korjattua, mutta hyvä, että saatiin lopulta. Mutta vasta kuuden viikon päästä saa Akka mennä kyykkyyn. Se on pitkä aika se.

Ystävykset

Vihtori ja kutut tulevat hyvin toimeen keskenään. Kissa tulee aina katsomaan, kun on lypsyaika. Silloin kutut pääsevät hetkeksi juoksentelemaan vapaina. Paras leikki on sellainen, että kissa menee puun taakse ja säikäyttää kohti tulevan kutun. Tässä Ansku saa kyytiä Vihtorilta.

Ja jonnekin kauas jo hävisi kuttu. Mutta ei hätää, kohta ystävykset ovat taas aivan lähekkäin haisteluetäisyydellä.

Käpy varsinkin pitää kovasti Vihtorista. Jos kissaa ei näy, se katselee Ukkoa ja Akkaa epäluuloisesti. Varmasti ovat kissan jonnekin piilottaneet. Mutta ei hätää, kyllä Vihtori on lähistöllä, lähempänä kuin Käpy uskookaan. Ja taas kohta juostaan ympäri pihaa. Vuoroin jahtaa kissa, vuoroin kuttu. Mutta hauskaa näyttää olevan koko porukalla.

Valitettavasti kuvat ovat huonolaatuisia kännykkäkuvia. Ei ollut taaskaan Akalla kameraa valmiina.

Manilevyt paikoilleen

Lattia on nyt valmis. Manilevyt ovat paikoillaan. Kaappien päälliset ovat järjestyksessä. 

Nyt alkaa olla jo sellainen olo, että tästä vielä keittiö valmistuu.

Vielä on sitä pientä näperrystä, mutta suuret linjat ovat jo kohdillaan. Pian pääsevät Ukko ja Akka tekemään eteisen valmiiksi. Sitten on enää kuisti ja terassi - tällä erää.

Hankkisinko omia kanoja? Akan pieni opas alkuunpääsemiseksi.

Jos olet miettinyt kanojen hankkimista ja haluat pikaista helppoa tietoa, lue tämä.

Tarvitset aivan ensimmäiseksi rekisteröitymisen kanalanpitäjäksi.

1. Kanojen määrä:
- Kannattaa ottaa vähintään kolme kanaa, koska kanat ovat parvieläimiä. Maksimimäärä on 80 yhdessä tilassa, koska kana tunnistaa vain n. 80 lajitoveriaan. Näin pysyy sopu.
- Kukko ei ole välttämätön. Kukko kannattaa ottaa, jos haluaa tipuja. Kanat pärjäävät ilmankin. Kukko kannattaa ottaa, jos on 5 kanaa tai enemmän. Kukkoja ei kannata ottaa pieneen parveen kuin yksi. Muuten tulee suuri taistelu. Kukon tehtäviä ovat kanalauman paimentaminen, ruuan etsiminen, pesän näyttäminen, hedelmöittäminen yms. tärkeät jutut.

2. Kanala:
- Tilaa tarvitaan yksi neliö per kaksi kanaa. Lain mukaan saa olla kuusi kanaa neliöllä, mutta silloin kana ei voi elää luonnonmukaisesti, ja kanalassa on tappeluja. Puoli neliöä kanaa kohti on minimi, lisätila ei haittaa yhtään, päinvastoin.
- Tilan pitää olla lämmin talvellakin. Kana on tropiikin eläin ja sen ihannelämpötila on 18 astetta. Älä pidä kanoja alle 10 asteen lämmössä kuin pieniä aikoja. Ne saattavat kyllä pysyä hengissä jonkin aikaa, mutta ne ovat alttiimpia saamaan sairauksia.
- Tilassa pitää olla orsi/ orsia, joilla kanat nukkuvat öisin ja lepäävät päivälevolla.

- Tarvitset yhden munintapesän neljää kanaa kohden. Munintapesän sopiva koko on 40x40x40. Pienemmillä kanoilla riittää pienempikin pesä. Munintapesän on hyvä olla lattiatasoa ylempänä ja mahdollisimman hämärässä. Oviaukko voi olla melko pieni. Munintapesässä on hyvä olla jotain pehmeää kuiviketta, jossa on miellyttävää munia. Kuiva heinä on hyvä alusta. Sitä kanat voivat itse pöyhiä hyväksi pesäksi.

- Lattialla pitää olla kuiviketta reilu kerros (ainakin 10 cm). Kuivikkeeksi käy olkisilppu tai turve-puru -sekoitus. Se on vaihdettava tarpeeksi usein. Haistelu maanrajassa kertoo, milloin se kannattaa vaihtaa. Vahva haju on kanoille vaarallista, ne tarvitsevat raittiin ilman. Jos et itse viihdy hajussa, eivät viihdy kanatkaan.
- Tilassa pitää olla ilmanvaihto.

- Kanoilla pitää olla mahdollisuus kylpemiseen. Kuivike, hiekka, multa ja tuhka käyvät kylpyalustaksi. Kylpypaikan voi tehdä erilliseen laatikkoon, mutta laatikon pitää olla tarpeeksi suuri. Kanat haluavat kylpeä yhtäaikaa.
- Tilaan pitää tulla luonnonvaloa, on hyvä olla ainakin yksi ikkuna.

3. Ruokinta:
- Kanat tarvitsevat paljon ruokaa. Sanonta "syö kuin lintu" tarkoittaa siis, että vetelee lähes oman painonsa evästä päivittäin.
- Käytä täysrehua tai tiivisterehua. Jos käytät tiivistettä, tarvitset kauran- ja ohranjyviä lisäksi. Jos käytät täysrehua, se riittää periaatteessa pelkästään. Kanat etsivät mielellään maasta kaikkea ruokaa, joten jyvien heittely kuivikkeen sekaan on hyvin perusteltua.

- Kanat pitävät monipuolisesta ravinnosta. Ne syövät mielellään erilaisia kasviksia. Älä anna avokadoa, sipulia (voi olla pieniä määriä salaatin joukossa) tai raakaa perunaa tai perunankuoria. Periaatteessa kana syö melkein samaa ruokaa kuin ihminen, joten voit antaa ruuantähteitäkin. Älä anna kanoille ruista, se saattaa aiheuttaa ripulia. Älä syötä paljon vehnää, se lihottaa ja aiheuttaa nokkimista. Älä anna myöskään paljon herneitä, nekin voivat aiheuttaa nokkimista.
- Kanat tarvitsevat kalkkia. Kalkiksi käy myös kuivattu ja silputtu kananmunankuori.
- Kanat tarvitsevat karkeaa hiekkaa ruuansulatukseen. Pidä sitä aina tarjolla.
- Kana juo paljon vettä. Pidä huoli, että raikasta vettä on tarjolla jatkuvasti.

Näillä ohjeilla pääset alkuun. Lisätietoa tulet tarvitsemaan melko pian kanojen saapumisen jälkeen. Käy kirjastossa ja lainaa kaikki mahdolliset kanakirjat. Kysele Munanetistä, Facebookin kanaryhmistä ja kanallisilta ihmisiltä suoraan.

Palkinnoksi kanojen hoidosta saat eettisesti tuotettua ravinteikasta lähiruokaa. =)

Ja ehkä myös uusia kanoja.

Ilahduta bloggaajakaveria

Sain haasteen Vileksenhovin Mimalta. Alunperin haaste on lähtenyt Tipulasta.

Säännöt:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Ylläolevaa kuvaa saa käyttää postauksessa.

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Haastan mukaan Natsan Harakka Leopardin vaatteissa -blogista.