Turkoosin kutsu

Akka jo aiemmin harmitteli, että valkoinen valkoisella ei oikein ollut mieleistä, joten kyllähän sille aina jotain pystyy tekemään. Akka marssi maalikauppaan ja osti turkoosimman värin, minkä löysi. Nyt nuo kuistin huonekalut ovat sentään erottuvia seinästä.

Pöydälle pääsi heti Mårbackan pelargoni koristamaan. Aika hyvin istuu nuo värit keskenään. Seinän halkeama johtuu siitä, että Ukko tunkkasi kuistin vajonneen nurkan samaan korkeuteen muiden nurkkien kanssa.

Myös vastapäisen seinän laatikostonaulakko sai saman värin. Aika pirteä väri! Akka jo mietti, että oliko tämä nyt liian rohkea ratkaisu, mutta ei kai sentään.

Pikkukaappi näyttää ihan erilaiselt värillisenä. Ihan kuin se olisi saanut luonnetta lisää.

Kuistille ovat päässeet jo monet kesäkukat jatkamaan kukintaansa. Siinähän sopivat keskenään olemaan uusien huonekalujen kanssa.

Huomenna taas lisää asiaa piipusta, loppusuoralla ollaan...

Piippuremontti osa 6.

Kova on ollut Akalla leivontaurakka piippuremontin aikana, mutta pitäähän sitä nyt jotain olla työmiehille. Luulisi taas pari pellillistä omenapiirakkaa riittävän hetkeksi aikaa.

Muurari pääsi sairaalasta uudella rytmillä ja homma jatkui. Jo alkoi piippu kohota kohti ensimmäistä kattoa.

Niin se vaan joutui Ukkokin muuraushommiin, että piippua saatiin nousemaan tarpeeksi nopeasti.

Keittiössä nuohousluukut tulevat hellan yläpuolelle symmetrisesti hormeihin.

Välikamarissa nuohousluukkuja tulee kaksi. Toinen on ilmahormi ja toiseen on varaus Porin Matille, jos se joskus saadaan kunnostettua käyttökelpoiseksi.

Metallituet menevät myöhemmin väliseinämuurauksen sisään.

Nuohousluukuiksi Ukko ja Akka valitsivat vanhan tyyliset pyöreät luukut. 

Ilmahormin peitoksi keittiöön tulee entinen ritilä eli räppänä. Ukko putsasi sen niin hyvin, että se kiiltää kuin uusi.

Vaihtolava lähti aamulla loppujen purkutiilien kanssa ja jäljelle jäi vain kauheat painaumat.

Onneksi ei tehty sitä suurempaa piharemonttia vielä tänä vuonna. On tuossa nyt tasoittamista kerrakseen.

Kun piippu alkoi lähetä välipohjaa, oli Ukon tehtävä siihen sellaiset kehykset, että palovillat saa tiiviisti piippua vasten. Tavallisen eristyksen saa taas sitten tuohon ulkopuolelle.

Sieltähän se piippu alkoikin nousta ihan uudelle tasolle. Eiköhän se alkuviikosta ole jo ihan ulkoilmassa tätä tahtia.

Tässä vielä selitys noille hormeille.

Kyllä Ukko ja Akka nyt ovat lämpimänä pysyneet. Peräkamari on mukavan trooppisen helteisen tuntuinen kaikkine 18 asteineen. Ja pian saadaan koko alakerta eristettyä ja lämmitettyä (jos vaan pattereiden lämpöteho riittää). 

Piippuremontti osa 5.

Kuistilla alkaa olla hieman liian viileää, kun lämpotilat alkavat olla nollassa öisin. Niinpä piti muuttaa suunnitelmaa. Vastahankittu sohva saa lähteä kunnostukseen heti, jotta laverisänky saadaan siirrettyä olohuoneeseen.

Puuttuva muurinkohta muovitettiin uudelleen. On oikeasti pakko keksiä keinoja pysyä lämpimänä näillä keleillä. Ja kyllähän tämä alkoi heti vaikuttaa.

Lämpötilaa on nyt viidessätoista, joka ihan oikeasti tuntuu jo lämpimältä. 

Jopa kissa tuntuu tarkenevan. Akka kyllä laittaa usein kissan päälle fleece-huovan teltaksi, ettei raukka vaan palellu. Toinen kissa urheasti viettää suuren osan päivää pihalla hiirijahdissa.

Sitten niihin piippu-uutisiin. Piippu on aika matalalla vielä tällä hetkellä. Ensi viikon alussa tulevat kattomiehet tekemään uutta kattoa, joten piippu pitäisi saada nousemaan ainakin yläkaton tasalle. Kyllä kai tuo ihan mahdolliselta tuntuisi, mutta kun muurari oli joutunut viime yönä sairaalaan. Eikä tässä muu auta kuin odotella, miten käy.

Mutta noin muuten yleisesti ottaen Koivurinteellä on kaikki hyvin.

Piippuremontti osa 4.

Katsohan ihan ensiksi, miten siistiä täällä jo on! Ukko siivosi yläkerran kaverinsa kanssa ja nyt tuolla näyttää jo ihan siistiltä (ei katsota niin ihmetellen noita palikoita tuossa etualalla, se on joku miehinen viritys, joka oli ennen pöytä).

Eilen kävi pari Akan työkaveria katselemassa ja tiili-/kiviapajilla. Jostain syystä molemmat olivat erittäin kauhistuneen näköisiä pois lähtiessään. Mutta he eivät nähneetkään yläkertaa siivottuna. Siitä se varmaan johtui, vai mitä luulet? Eletäänhän täällä ihan normaalia elämää. Akkakin on leiponut lähes joka päivä. On hyvä pitää työmiehet tyytyväisenä kakuilla ja leivoksilla. =)

Tänään eli viidentenä päivänä olikin sitten tositoimien vuoro. Muurari pääsi heti aamusta piirtämään valuun. Tuo suorakulmio osoittautui tarkemmissa mittauksissa olevan väärässä paikassa ja tarkentui tuohon pönttöuunin oikealla puolella olevaan kulmaukseen. Onneksi tietenkin tarpeeksi ajoissa.

Välikattoa on laajennettu, jotta uusi leveämpi piippu mahtuu nousemaan siitä ylös. Halltex-levyt lähtivät Ukon sanojen mukaan myös erittäin nätisti ja siististi pois. Ne siis voidaan käyttää vielä myöhemmin, kun siistitään piipun reunat.

Sitten se alkoi. Ensiksi bitumi pohjalle ja sitten se ensimmäinen tiili. Tältä etäisyydeltä (peräkamarista kuvattuna) keittiö näyttää oikein sievältä (mutta täydeltä).

Tässä vielä tarkempi kuva ensimmäisen tiilen muurauksesta. Se on tarkkaa työtä.

Ensimmäiset kerrokset menevät vatupassin kanssa, mutta sitten otetaan ohjurilangat käyttöön. Nyt ne roikkuvat vielä vapaina. Näkymä on kohti kylppäriä (jota ei vielä ole) ja eteistä.

Ensimmäinen kerros on valmiina. Kohti uutta nousua vaan, pojat!

Näin korkealle kurottuu jo piippu. Maanantaina on hyvä jatkaa tästä ylöspäin.

Piippuremontti osa 3.

Neljäntenä päivänä tehtiin ensimmäinen valu. Tämän valun kuivettua päälle pääsee jo muuraamaan piippua, vaikka vielä pitää nostaa valua laudoituksen tasalle.

Alakerrasta otettiin muovit pois. Akka moppasi kuivalla lankamopilla katot ja seinät. Pahin pöly on siis niistä jo pois. Vielä pitää käydä joka ikinen tavara läpi, jotta loput pölyt saadaan pois. Tukipuiden pitää olla paikoillaan siihen asti, että väliseinät saadaan muurattua.

Miten onkin niin, että valu ja kissat kuuluvat aina yhteen. Eivät menneet Taneli ja Sulevi kertaakaan tuohon remonttitilaan ennen valua. Nämä sirot jäljet ovat Tanelin tassuista.

Huomenna sitten alkaakin suunta olla vain ja ainoastaan ylöspäin kohti korkeuksia.

Piippuremontti osa 2.

Kolmantena päivänä piippu on purettu laattaan asti.

Yläkerrasta on tullut loft. Näkymä on ullakon puolelta kohti makuuhuonetta.

Välikamari näyttää puoliksi kasvihuoneelta.

Myös pönttöuuni piti purkaa, koska sen takaosassa oli muutama vuotokohta. 

Ukko ja muurari purkavat innolla pönttistä, joka ei purkaannukaan, kuten kaikissa hyvissä kertomuksissa helposti ja suurinpiirtein käsivoimin.

Ukko ei vieläpä uskonut (taaskaan) Akkaa, joka sanoi, että tiilet pitää purkaa aina kokonaan yhtä rengasta kohden, ennen kuin rengas irtoaa. Ukko siis ehti vääntää ylimmän renkaan rikki ennen kuin uskoi.

Pikkuhiljaa pönttiskin pieneni.

Keskellä taloa on kauhujen kammio, josta ei parhaalla tahdollakaan saa kuviteltua kodikasta hellanurkkausta siisteine lattioineen. On vaan luotettava, että jonain päivänä kaikki tämä pöly ja sotku on saatu pois talosta.

Pönttöuunin sisus on jo todella vähissä, tulipesän alle on jo päästy.

Piippuaukon ympärillä on neljän tilan katot. Kun uusi piippu alkaa nousta, näkee vasta, paljonko kattoa tuhoutuu. Ainakin piippu on lyhyempi ja leveämpi kuin aiempi.

Lavalla on jo aika hyvä kerrostuma tiiliä. Eivät ne niin hauraita sitten loppujen lopuksi olekaan. 70 vuoden jälkeen vielä suuri osa pysyi ehjänä, vaikka ne heitettiin yläkerran ikkunasta lavalle.

Joskus vielä leidikin on ilman pölyä, vaikka nyt näyttää aika kauhealta.

Arkeologisena löydöksenä taas kirjan paperikannet. On ollut tietäväistä väkeä talossa ennen(kin).

Ja huomenna operaatio vielä jatkuu ja jatkuu...

Piippuremontti osa 1.

Viikonloppuna alkoi muovitus. Tässä kuvassa on makuuhuone. Laatikon kohdalla on kulkuaukko, josta tilaan pääsee. Muuten kulku käy ullakolle.

Ullakolla tavarat ovat molemmin puolin ja muovitettuna.

Ylimpiin hommiin piti olla nosturi. Yksi päivä riitti sen käyttöön.

Puutavaraa tarvittiin kaikenlaisten telineiden ja rakenteiden tekemiseen.

Ensimmäinen teline tulikin piipun päälle.

Piippu alkoikin pienetä tiili kerrallaan. Ullakolla olikin helppo päästä tiilistä eroon heittämällä ne pihalle.

Osa tiilistä odottaa itsepoimijoita.

Niin alkoi päivä paistaa tupaan ja piippu madaltua yläkerrassa.

Ja edelleen madaltui piippu ullakon lattian tasalle.

Seuraavaksi päästiin vieläkin alemmaksi.

Nyt näkyy jo alakertaan tuosta aukosta.

Suurempi aukko on kuitenkin ylöspäin. Toki siellä on suoja sateen varalle.

Seuraavaksi piti suojata alakerta.

Kaikkiin huoneisiin tulee tällaiset tuet, koska kaikki kantavat muuriseinätkin menevät purkuun. Piippu tulee tiilestä, mutta seinät harkoista. Harkot ovat aivan yhtä kelvolliset kuin sementtitiilet, jos ajatellaan, että pitäisi käyttää samanlaista materiaalia kuin ennenkin. Sitä paitsi harkkoja käyttämällä remontti lyhenee oleellisesti.

Arkeologiapuolella löydöksinä on muun muassa sänky vaneripohjalla ilman jalkoja.

Suomen kuvalehti vuodelta 1945.

Osa Aamulehteä 29.6.1941.

Sekä paperiset kirjan kannet. Onneksi kohtalona ei ainakaan vielä ole sade. =)