tiistai 26. marraskuuta 2013

Sorvilta soppakauhaan

Yhtenä päivänä Koivurinteellä kävi niin, että soppakauhan kahva hajosi. Ihan tuosta vain halkesi ja irtosi. Muovinenhan tuo kahva oli, eikä muovi kestä soppakauhassa kuin muutaman vuosikymmenen. Muutenhan kauha oli vallan hyvässä kunnossa noin sopan annostelemiseen. Kyllähän siis kannatti kahva tehdä uusiksi, tuumi Ukko ja vei kauhan puutyöpiiriin.


Jo oli Ukko päässyt kokeilemaan sorvaamista ja kovasti oli tykännyt siitä. Oli löytynyt sopiva pala puuta, ihan oikeaa mahonkia vieläpä. Siitä Ukko muotoili uuden kahvan kauhaan.


Kyllä nyt kelpaa taas soppaa keittää, kun on hienosti korjattu kauha!

Muutenhan Koivurinteellä odotellaan kattomiehiä tekemään se toinenkin lape valmiiksi. Sillä puolellahan se reikäkin nyt on piipun juuressa, joten aika pian saisivat tehdä, ettei kaikki lämpö karkaa harakoille.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Päällisiä ja kääreitä

K-tuolit olivat valmiina ja Ukko haki ne kotiin. Kyllä nyt kelpaa istuskella uusilla päällisillä! Tulos oli erittäin onnistunut, juuri sellainen kuin oli tarkoituskin. Erittäin hyvä verhoilija oli taas tehnyt upeaa työtä. Pitäisivätpä vaan kissat kyntensä erossa näistä (mutku eivät pidä, mokomat röhiläät).


Akka oli iltasella juuri lähdössä toviksi töihin, kun Ukko tuli sisään ja sanoi, että kävi vahinko - rälläkkä putosi jalalle. Akka riensi katsomaan, oliko jalasta mitään enää jäljella. Olihan vielä kaikki varpaat kiinni, mutta sen verran pitkä ja syvä haava oli ukkovarpaan tyvessä, että tikattavaksihan se oli vietävä.


Olipahan taas varjelusta, että ei sen enempää sattunut. Tikkauksen jälkeen Ukko jatkoi hellan muurausta jalka kääreessä. Taas oli Koivurinteellä kaikki hyvin.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Valmista kattoa

Maanantaina kattomiehet tulivat paikalle vasta puolen päivän jälkeen ja kahden jälkeen jo lähtivät pois. Eipä tuo hetkinen kuitenkaan hukkaan mennyt, nyt on pellit paikallaan.


Tässä vielä kuvia, miten katto on siististi pidennetty. Otsalaudat ovat nyt kaksinkertaiset, ei ihan perinteistä rintsikkatyyliä, mutta menköön nyt tämän kerran.



Tänään sateen vuoksi kattomiehet eivät tulleet, joten kissatkin saivat olla päivän rauhassa ja hiljaisuudessa.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Eino ja Leino

Eino-myrskyn kunniaksi pääsi Leino-kamina vihdoin toimittamaan arvokasta tehtäväänsä. Päivähän sopi siihen erinomaisesti. Tosin myrsky oli siinä vaiheessa jo poistunut alueelta ja sähkötkin taas palanneet. Ei lähtenyt Koivurinteen katto myrskyn mukana (kun sitähän ei vielä olekaan), mutta pressu kovin yritti. Ukko joutui myrskyn jälkeen käymään katolla kiinnittämässä sen uudelleen.


Ensin piti hyvin varovaisesti kokeilla, toimiiko koko laite ollenkaan. Ainakin kynttilää pystyi polttamaan. Veto vaan tuntui aika vaimealta. Ja sinne piipun päällä olevaan pressuunkin oli jo sentään tehty reikä ihan tätä varten.


Peltikin oli auki. Nyt pelti on sellainen kuin pitääkin. Sisäpuolella moderni tekniikka, mutta näkyvissä vanha kunnon pellinvarsi. Ei mitään nykyaikaisia hökötyksiä näkyvissä.


Onneksi Ukko huomasi nostaa kaminan oman pellin ylös, niin alkoi niin kova veto, että kynttilänkin liekki sammui.


Johan alkoi Leinossa liekki loimottamaan. Mitään suuren suurta tulta ei vielä tehty, ihan vaan pikkuhiljaa alkaa Leinon lämmityskausi.


Kovin on vielä kirkas tuo aluspelti, mutta eiköhän se siitä aikanaan patinoidu.


Tulkoon vaan uusi Eino, Koivurinteellä lämmittää Leino!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Katto edistyy

Hienoa huomata, että tuli valittua oikea kattofirma tähän remonttiin. Vaikka itse paikalle tulo kestikin melkein kaksi kuukautta kauemmin kuin oli tarkoitus, sujuu remontti sitäkin nopeammin. Keskiviikkona miehet kävivät pystyttämässä telineet parissa tunnissa. Eilen puoleen päivään mennessä oli puolet takapihan lappeen pelleistä jo purettu ja tuulensuojalevytkin laitettu paikoilleen.


Päivän päätteeksi olikin lape jo valmiina laudoitettuna peltiä varten.


Katosta tulee vähän isompi kuin entisestä, joka olikin vähän liian lyhyt joka suunnassa.


Mukava, että tämä remontti tapahtuu näin nopeasti, kun muuten on ollut niin hidasta edistymistä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kohti korkeuksia

Tänään alkoi taas tapahtua uutta. Akka vietti vapaapäivää kotona gradua tehden, kun yhtäkkiä ikkunan takana olikin liikettä. Ikkunat kun ovat melko matalalla, niin ihan hyvin näkyy, jos joku siellä seikkailee. Kohta alkoikin melkoinen kolina, kun miehet alkoivat laittaa telineitä seinää vasten. Onneksi ei ollut ihan aamu, ettei Akka sentään pyjamassaan ollut. Pitänee huomennakin varautua aikaiseen nousuun, ettei tarvitse heräillä toisten katsoessa ikkunasta.


Siellä on nyt takaseinä putkien peitossa. Huomenna alkaa katon purku. Ennen joulua siis Ukko ja Akka pääsevät katon alle asumaan. Nythän katto on vain osittainen, kun piipun ympärillä on vain pressua.


Keittiössäkin on edistystä. Uusi hella nousee pikkuhiljaa. Jouluksi pääsee keittämään sillä puurot. 


Ukko ja Akka ovat kovasti syötelleet lintuja. On siinä kyllä työtä, melkoisia röhiläitä pihapiirissä asustaakin!


torstai 7. marraskuuta 2013

Koivurinteen keijukanto

Oli aivan päivänselvää, että Koivurinteellä on muitakin asukkaita kuin Ukko ja Akka. Ainakin erinäinen lintulajisto oli nähtävissä päivittäin ruokailemassa lintulaudalla kahden lihavan oravan kera. Mutta Akkapa tiesi, että jossain pihalla taatusti asustaa myös pikkuväkeä. Tätä lajia kutsutaan eri paikoissa keijuiksi, kätkijöiksi, vaaksanheimoiksi tai peukaloisiksi. Joka tapauksessa on selvää, että lajia esiintyy ainakin sellaisten ihmisten asumusten läheisyydessä, jotka ovat hivenen hurahtaneita kaikenlaisiin tarinoihin ja kertomuksiin.


Yhtenä harmaana marraskuun iltapäivänä Akka sitten löysi sen kannon juuresta. Olikohan se tuo punainen väri, joka asumuksen paljasti vai kauniisti lakaistu käytävä? Yhtä kaikki Akka ihastui ikihyviksi ja aikoo nyt seurailla tarkasti ympäristöä. Tiedä, vaikka muuallakin olisi pikkuväen asuinsijoja. Kunhan pitää silmät ja korvat auki, saattaa löytää jotain ihastuttavaa. Ihan harmaana marraskuun päivänäkin.



maanantai 4. marraskuuta 2013

Sohva kotiutui

Sohva palasi takaisin kotiin. Kyllä oli tullut hyvään kuntoon. Nyt kelpaa siinä istuskella, on niin napakka ja jämäkkä. Täällä kuva, miltä sohva näytti ennen. Tilaahan sille ei vielä ole, mutta jossain vaiheessa sohva pääsee ihan oikealle paikalleen. Mutta miten pidetään kissojen kynnet siitä erossa?


Seuraavat kunnostettavat ovat nämä k-tuolit. Niissä ei niin paljon ole korjaamista itse rakenteessa, mutta päälliset on uusittava.




Tuoleista tulee punaiset, aika lähelle omaa tyyliään. Ja punainen väri sopii tuon sohvan kanssa, sohvassa on tuota punaista nyöriä.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Akan Banoffee-torttu

Joskus tulee poiketuksi tavoistaan, ja Akalle se tapahtuu nyt. Nimittäin nyt seuraa resepti. Eipä tämä aivan ensimmäinen laatuaan ole tässä blogissa, aiemmin Akka on julkaissut sämpyläreseptin. Mutta tämä torttu on vaan niin hyvän makuinen, että jo sen vuoksi kannattaa julkaista.


Akan Banoffee-torttu 
Noin kahdelle henkilölle kahdeksi, ehkä jopa kolmeksi kerraksi.
Oikeasti siis 12 henkilölle, jos ottaa sellaisen tavallisen palasen.

Ainekset:
Puoli pakettia Digestive keksejä
Puoli pakettia kaurakeksejä (ei se oikeasti niin tarkkaa ole, mitä keksejä käyttää)
100 g voita (ei mitään kissanrasvoja)
Tölkki kondensoitua maitoa (kannattaa pyytää apua kaupassa, jos et tiedä mitä tämä on)
5 banaania (joo, ihan tosissaan näin monta)
Purkki kermaa (se 3 dl sinikorkkinen, voi kermaa halutessaan laittaa enemmänkin)
1 tl vaniljasokeria (ei mitään vanilliinia)
2 tl vaniljakreemijauhetta (kermavaahdosta tulee napakampaa pursotukseen, kun käyttää tätä)

Valmistus:
Poista kondensoidun maidon tölkistä etiketti ja laita tölkki kattilaan. Laita vettä niin paljon, että se peittää purkin. Keitä 2,5 tuntia. Varmista, että purkki on koko ajan veden peitossa, muuten se voi räjähtää. Samalla keittämisellä voi valmistaa useamman tölkin. Keittämisen voi hyvin tehdä jo aiemmin, toffee kyllä tölkissään säilyy pitkäänkin.

Murenna keksit ja sekoita sulatettu voi joukkoon. Laita ison irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia ja levitä seos pohjalle ja hieman reunoille. Paista 10 minuuttia 150 asteessa. Jäähdytä. Paistamalla pohjasta tulee rapea eikä sellainen tinttainen.

Levitä keitetty toffee pohjan päälle. Viipaloi banaanit toffeen päälle.

Vatkaa kerma lähes valmiiksi. Lisää vaniljasokeri ja vaniljakreemijauhe ja vatkaa valmiiksi. Pursota kerma tortun päälle. Jos haluat, voit koristella muutenkin. Kermaan ei todellakaan tarvita enempää makeutta.

Anna tortun tekeytyä pari tuntia, jos vaan millään maltat. Tai maista ihan vaan pikkupalanen. Jätä nyt ainakin puolet vielä tekeytymään. Tai jos et malttanut, tee uusi torttu.

Ja sitten vaan herkuttelemaan!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kamina nurkkaan

Taas on remontissa edistytty yksi askel eteenpäin. On aika sovittaa Leino-kaminaa paikalleen. Paikkahan on välikamarin nurkka, jossa ei ollut ennen mitään tulisijaa. Tai on siinä siis ollut aikoinaan, koska lattiassa sellaiset jäljet ovat. Tämä kamina on lahjoitus Akan nuoremmalta pikkuveljeltä. Veljen perheellä tämä oli jäänyt turhaksi odottamaan tulevaa tarvetta. Ja Koivurinteellähän on lämpimän tarve kova. Kuvassa kamina näyttää mustalta, mutta tämän hetkinen väri on tumman vihreä. Ja saa olla nyt ainakin tämän lämmityskauden sen värinen.


Nurkka ei toki vielä ihan valmis ole. Yksi valu vielä pitää tehdä tuohon lattiaan ja laittaa pelti siihen päälle. Myös savupelti puuttuu vielä paikaltaan. Mutta seinät ovat valmiit ja rapatut antiikkilaastilla. Listat tietenkin ovat vielä liiterissä, mutta ovat ainakin jo olemassa.


Ne savupellit sitten ovatkin yksi murheenkryyni. Keittiössäkin alkavat muurit olla valmiina peltiä vailla. Mutta ei tuo savupeltisysteemi vaan istu tuohon, ainakaan Ukon ja Akan silmissä. Akka pyysi Ukkoa kokeilemaan mustalla versiolla, mutta se vasta kamala olikin. Niinpä Ukko ja Akka hetken tuumailivat ja tulivat lopulta sellaiseen ratkaisuun, että uudenaikaiset peltijärjestelmät jätetään, mutta etulevy otetaan pois ja peltiin hitsataan aikaisemman pellin varsi. Ehkä sitten näkymä alkaa miellyttää silmää. Eikö muuten ole aika hieno tuo ilmahormin ritilä, vaikka ketjut siitä vielä puuttuvatkin. Ritilä on alkuperäinen, vain putsattu kaikesta röhnästä ja maaleista.


Ihanaa, pian saa nauttia tulen luomasta lämmöstä Koivurinteellä! Siihen asti saavat kynttilät ilahduttaa liekeillään.