Palmusunnuntaina

Hyvää palmusunnuntaita!

Ei käynyt Koivurinteellä virpojia, koska isäntäväki oli poissa. Oli taas aika täydentää remonttitarvikkeita Metsäkylän navetalla. Jäi vielä löytämättä oikeanlaisia lankavetimiä, eikä sopivaa petsiäkään ollut Domus Classicalla tarjolla. Mutta siellä oli aaseja. Kyllä pitäisi jokaisella olla vähintään yksi aasi, niin mainioilta nuo vaikuttivat.

Piti laittaa manilevyt eli Enso-levyt seinään. Mutta kun ei sitten ollutkaan sopivia pallopäisiä ruuveja, joilla ne olisi kiinnittänyt, niin jäivät odottamaan ruuvejaan.

Valut ovat nyt lopullisesti valmiina. Kunhan kuivuu, niin päälle tulee peltilevy, jonka päälle liesi siististi asettuu paikalleen.

Myös puulieden edustan valu on lopullisessa muodossaan. Lieden varmaan jo pian saa maalatakin, kyllä kai tuo jo niin paljon on hapettunut.

Ukko laitteli tavarat kaappeihin. Välillä Akka ei oikein löydä, mitä missäkin on. Aika loogisestihan nämä kuitenkin ovat paikoillaan, mutta kyllä Akka aikoo vielä sellaisen hienosäädön tehdä.

Eniten Akkaa huvittaa nuo tavarat kaappien päällä. Varsinkin tuo laatikko vaikuttaa vähän oudolta koristeelta.

Tee- ja kahvikaappi taisi sittenkin olla liian pieni. Tai sitten Koivurinteellä on liikaa laatuja. 

Ruokakaappikin näyttää melko täydeltä. Vaikka kaikkia tuotteita näyttää äkkisilmäyksellä olevan kaksittain, Ukko ja Akka käyttävät kyllä ihan samoja purkkeja. 

Roinakaapista tuli oikeasti nimensä veroinen. Tuohon on tarkoitus muuttaa hieman hyllyvälejä. Ja täälläkin Akka tekee pienen muutosoperaation.

Noin tuli selvitettyä kaikkien yläkaappien sisällöt. Kyllä tähän keittiöön sitten ihan tarpeeksi tuli kaappeja, vaikka hieman täyttä onkin. Kaksi isoa alakaappia nielee kattilat, padat, pannut, jauhopussit sun muut isommat tarvikkeet. Mutta alakaapeissa on vielä vähän tekemistä. Toinen on kokonaan maalaamattakin vielä.

Ja jos sinua ei ole vielä virvottu tänään, ota vastaan tämä mainio virvonta:

Mie se virvon viisahasti
taputtelen taitavasti
rikkahaksi rakkahaksi,
ison talon isännäksi,
viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi!
Isännälle ihravatsa.
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket!
Virvon varvon vitsa on uusi
kaunis kuin kukkiva tuomi,
eläjän onnea toivotan sulle
nöyrästi vaadin palkkaa
mulle!

Kierros keittiössä

Tervetuloa katsomaan, mitä kuuluu Koivurinteen keittiöön! Paljon on taas tapahtunut, vaikka se ei niinkään näy. Ovipaneelit ovat paikoillaan, mutta ne ovat vielä maalaamatta. Ukko ja Akka miettivät yhä edelleen, mitä värejä tuohon nyt sitten käyttäisi. Harmaata ja harmaata toki, mutta sävyt ovat vielä hakusessa.

Seuraavalla seinällä näkyykin paljon, erityisesti tavaraa. Vielä puuttuu kaikennäköistä, mutta kyllä tästä jo hahmottaa tulevan keittiön. Tiskipöydän toinen ovi puuttuu vielä ja sen oikealle puolelle tuleva leivinlauta. Vasemmalla olevan alakaapin ovet ovat maalaamatta. Ikkunat ovat vielä maalaamatta. Kattolistat puuttuvat. Tiskikaapissa ovat jo ritilät ja viereisessä kaapissakin hyllyt. Pesukoneen eteen saattaa tulla pieni verho. Mutta varmaan huomasit, että lattia on jo maalattu. Ja manilevyt eli Enso-levyt saapuivat juuri postista.

Kolmannella seinällä ovat yläkaapit jo paikoillaan. Vasemman puolen kaapin runko on Ukon tekemä, mutta ovi on pienennetty vanhasta ovesta. Saattaisi olla yhtenäisemmän näköistä, jos laittaisi jonkin valkoisen levyn kaappien alle vasemmalle liesituulettimen viereen. Sähköhellan alla on jo valua osittain valmiina, mutta yksi kerros vielä on tulossa, jotta valu on tasassa lattialankkujen kanssa. Valun tekemistä hankaloittaa hellan jo paikoillaanolo, jota ei ilman sähkömiestä voi muuttaa, eikä tässä vaiheessa enää kannatakaan. Putki on vielä piilottamatta, mutta kattolaatat ovat kaikki jo takaisin paikoillaan. Alakaappi on välikamarissa odottamassa lattian kuivumista.

Uunin edustalla on jo pelti. Toinenkin pelti on olemassa tuohon sähköhellan alle, mutta sen kanttaukset olivat väärin tehdyt, joten se lähtee pajalle takaisin. Hella maalataan varmaan tässä lähiaikoina. Myös nuo palovillat lähtevät pois tuosta taustalta. Vetolaatikot uudistuvat kokonaan. Ukko on jo tehnyt rungon, mutta laatikot ovat vielä vaiheessa.

Lattian kuivumisen ajan myös keittiön pöytä oli odottamassa uunin päällä. Kaikennäköistä hurjaa touhua täällä Koivurinteellä on jo totuttu näkemäänkin.

Kunhan keittiö on viimeistelty, siirtyvät Ukko ja Akka eteisen puolelle. Pitäisi toki se sähkömieskin kutsua paikalle tekemään keittiön sähköt jossain vaiheessa.

Jääkaappi

Siinä se nyt vihdoin on paikoillaan. Paljon muuta vielä odotteleekin paikoilleen pääsyä. Mutta sehän oli jo tiedossakin. Koivurinne valmistuu pieni pala kerrallaan. Valmistuu kuitenkin.

Akka kukkuu, kun pitäis nukkuu

Koivurinteellä eletään vielä täyttä talvea lumen ja jään keskellä, mutta varma kevään merkki on kuitenkin täälläkin. Se on valo. Se tunkee aamulla aikaisin sisään jokaisesta kolosta, ja Akka herää siihen, ihan liian aikaisin siis.

Tilannehan oli tällainen jo aiemmin, ja Akka oli siihen varautunutkin, mutta mitään ei ollut sen suhteen vielä tehty. Nyt Akka sanoi, että tehtävä se on. Kun kerran kaikki tarvikkeetkin olivat jo olemassa. Ja niin tuli pimeys. Ja pimeys kätkeytyy hienosti verhotangon taakse päivisin, kun valo saa olla olemassa. Ja molemmissa ikkunoissa on pimentimet välikamarissa. Kyllä nyt Akkaa taas nukuttaa.

Varjostin on vinossa, koska Sulevi käy aamuisin nostamassa sen ylös.
Ja tapetti ihan oikeasti puuttuu vielä tuosta oikeasta laidasta.

Ja nyt on vieläpä tilaa kaikille pikkutaimille, joita alkaakin kohta olla melkoinen määrä. Vihdoin ovat ikkunalaudat kamarissa paikoillaan.

Virta-Vihtorikin on toipunut niin hyvin, ettei mitään eroa enää huomaa ennen sairastumista. Sulevikin on taas tyytyväinen. Sekin ehti pelätä jo, että menettää uuden kaverinsa. Silitystä vaille näyttävät olevan molemmat.

Todella paljon on kaikkea pientä nyhertämistä jäljellä, mutta kyllähän ne pienetkin nyhertämiset ovat aina eteenpäin. Seuraavaksi pitää kai näyttää keittiön pieniä nyhertämisiä.

Nimensä veroinen

Vihtorin nimi tarkoittaa voittoa. Sellainen tuo pieni kissa onkin. Nimittäin nyt voi täysin varmaksi sanoa, että kissa on parantunut! Toipuminen alkoi eilen suurella voimalla puolen päivän aikaan. Yhtäkkiä Vihtori alkoikin liikkua ja halusi ehdottomasti ulos. Akka sanoi, ettei voi mennä, jos ei ole edes syönyt. Mutta Vihtori vaan tahtoi ulos. Ja Akka meni kissan mukaan pihalle. Pieni kissa kiipesi jopa puuhun ja toiseenkin, mutta eiväthän voimat sellaiseen riittäneet, ja kissa valui alas. Heti, kun Vihtoria alkoi värisyttää, Akka nappasi sen kainaloonsa ja kiikutti sisälle. Ja kun kerran sopimus oli myös siitä syömisestä, Vihtori veteli ahnaasti pussillisen kissanruokaa.

Illalla Ukko ja Akka hemmottelivat pientä vielä kermalla ja jäätelölläkin. Kyllä oli Vihtorilla hyvät toipumisruuat.

Tänään ei sairaudesta näy enää merkkejä. Ehkä pientä haparoimista ja väsymystä, mutta muuten kissa on virkeä, vallaton ja vauhdikas. Varmasti kaikki tervehtymistoivotukset vaikuttivat, että kissan vointi muuttui niin radikaalisti täydestä apatiasta täysin terveeksi. Kiitos siis sinulle! On tässä ihmettä kerrakseen. Nyt on Koivurinteellä kaikki hyvin!

Silmät liikkuvat jo

Tänään Vihtorin voinnissa on tapahtunut käänne. Se alkoi jo aamulla, kun pikkukissa kömpi Akan päälle sänkyyn. Akka kurkisti, miltä kissa näyttää. Silmät liikkuivat. Ja se oli hyvä merkki. Vihtorilla on tapana seurailla tilanteita hauskasti katselemalla vuoroin vasemmalle ja taas oikealle. Nyt siis oli Vihtorilla jotain kiinnostusta elämään.

Ruoka ei vielä maistu, joten Akka ruuttailee pullosta ravintoliuosta ihan väkisin. Nieleminen näyttää niin vaikealta, että tulehdus on varmaan kurkussa. Kun ruoka alkaa maistua, voi sanoa, että tauti on voitettu. Mutta Vihtori on jo aivan toinen kissa kuin eilen. Ympäristö kiinnostaa jo kovasti, vaikka olo on vähän hutera.

Akka tilasi Ukolta kauppareissulta kermaa, lohta, kissanmaitoa, jäätelöä ja vehnänorasta. Ellei näillä kissa voimistu, niin millä sitten? Ja jos Vihtorille ei jäätelö kelpaa, niin Ukon ja Akan pitää uhrautua ja syödä se. Mitäpä sitä ei pienen kissansa eteen tekisi?

Väsynyt taistelija

Illalla Vihtori kävi itse syömässä, mikä on valtavan hyvä merkki. Mutta tänään kissa on ollut taas kovin väsynyt ja kuuma. Akka havahtui vasta iltapäivällä kysymään Ukolta, oliko hän nähnyt Vihtorin syövän aamulla. Eikä ollut Ukko sitä nähnyt, pikkukissa oli ollut vain portaalla makaamassa. 

Akka yritti keksiä vaikka mitä miellyttävää syömistä pakollisen ravintonesteen ja toipilasruuan lisäksi. Nämä kun eivät oikein näyttäneet millään maistuvan. Lopulta löytyi herkku, jota Vihtori söi oikein ahneesti, purkkikermavaahto. Niin, eihän se mikään terveellisin vaihtoehto todellakaan ole, mutta tässä tilanteessa mikä tahansa energiaa sisältävä vaihtoehto, joka menee sisään, on hyvä. Ja Akka ruuttaili aina uuden töräyksen ja Vihtori söi. 

Vihtorille on onneksi helppo antaa antibiootti suoraan suuhun. Sinne se vaan menee, eikä kissa sylje pois, eikä taistele vastaan. Johtuukohan se siitä, että se on niin kipeä ja voimaton? Oksennukseneston Akka jätti suosiolla pois, kun yhtään oksennusta ei ole tullut. Kipulääkettä pitää antaa kerran päivässä 0,1 ml. Ravintoliuoksen annostamiseksi Akka otti hiusväripullon, jossa oli juuri sopiva nokka. Pullon oli tarkoitus olla suklaan pursotukseen, mutta voi sillä näköjään pursottaa liuosta kissan suuhun. Ja toipilasruokaa Akka on yrittänyt tunkea lusikalla suuhun, mutta suurin osa on kyllä mennyt ihan muualle.

Muuten Vihtorin tila ei ole onneksi mennyt huonompaan suuntaan. Akka epäilee, ettei tauti ole kissaruttoa, koska Vihtorilla ei ole ripulia. Pitää vain toivoa, että lepo ja lääkkeet parantavat sen. Ja kaikki teidän parantumistoivotuksenne auttavat, siitä Akka on varma.

Niin kauan kuin on elämää, on toivoa

Aamulla Vihtori oli vielä sängyssä, kun Akka nousi. Se on aika harvinaista, yleensä pikkukissa lähtee Ukon matkaan keittiöön. Mutta ei noussut Vihtori silloinkaan, kun Akka nousi. Ja silloin Akka arvasi, että jotain on vialla. Puolen päivän aikaan Akka vei kissan lääkäriin, kun vointi ei siitä kohentunut. Kuumetta todettiin pienellä yli 41 astetta, joten jossain oli selvästi joku tulehdus. Mutta mitään varmaa diagnoosia Vihtori ei saanut, pahin epäily oli kuitenkin kissarutto. Vihtoria ei ollut vielä rokotettu, vaikka se mielessä oli monesti ollutkin. Jos tauti on kissaruttoa, selviämismahdollisuudet ovat hyvin pienet, 90 % tartunnan saaneista menehtyy.

Vihtori sai antibiootit, tulehduskipulääkkeen ja oksennuksenestolääkkeen. Ja Akan pitää soittaa viimeistään ylihuomenna ja kertoa, miten pikkukissa jaksaa. Nyt ovat kaikki tassut ristissä, että Vihtori tervehtyy ja saa kasvaa isoksi komeaksi karvakorvaksi. Tulethan terveeksi, ihana pörhöläinen!

Kanalassa kuuluu piipitystä, siellä on taas uutta elämää. Ensimmäinen tipu kuoriutui jo eilen. Tänään se oli jo aivan tomerana pörrönä katselemassa maailman ihmeitä.

Tällä on selässä aika tummat raidat, taitaa olla Emmin jälkeläisiä.

Aamulla oli kuoriutunut toinen pienokainen. Se oli vielä syvällä piilossa emon helmoissa, mutta kyllähän Akka sen sieltä löysi katsottavaksi.

Kakkostipu on blondimpi, viirut ovat vaaleammat.

Kauniina aurinkoisena päivänä Tauno ja kanat pääsevät tietysti tarhaan nauttimaan hyvästä ilmasta. Tarhausta jatkuukin kesäkuulle asti, jotta kaikki muuttolinnut pääsevät asettumaan sijoilleen, eivätkä lentäessään pääse tartuttamaan mahdollisia tuontitautejaan.

Kyllä Akka niin toivoisi voivansa sanoa, että Koivurinteellä on kaikki hyvin, mutta eihän se nyt ole ihan totta. Mutta ehkä viikon päästä on jo toisin. Siinä toivossa on hyvä elää.

Maalia lattiaan

Keittiössä on yhä vielä todella paljon tekemistä. Mutta kyllä tämäkin vielä valmistuu. Nyt on jo aloitettu lattian maalaaminen. Ensimmäisenä alueena maalataan tuo seinänvieririvi, jonka jälkeen kaikki keittiön alakaapit saa paikoilleen ja tavarat sinne. Tosin tuo ovipaneeli pitää myös maalata sekä tiskipöytä, joka on siis uudistuotantoa. Ja lattiakin pitää maalata vielä toiseen kertaan. Ja ikkunatkin ovat vielä maalaamatta. Ihmeen hyvin ovat Ukko ja Akka pärjänneet nykyisellä keittiön sähköistämisellä, joka tarkoittaa tuota yhtä ainutta pistorasiaa, joka sieltä löytyy.

Uusi jääkaappi on odottanut kuistilla jo pitkään, mutta nyt lattian maalauksen jälkeen se pääsee paikalleen tähän nurkkaan, josta puuttuu hauskasti pieni pala tapettiakin.

Nämä ovat tällaisia nyhräysvaiheita, mutta menköön sitten niin, kunhan edes jotain edistystä tapahtuu.

Kanalan kovimmat

Kanalan ylimmällä arvoasteikolla on tämä kolmen kopla, joilla on ainoastaan oikeus käyttää yläortta. Siiri tietysti on matroonana valvomassa koko kanalaa. Se myös pitää itseään lähes Taunon veroisena. Tauno on aina yläorren keskellä. Sitä paikkaa ei sovi kenenkään muun ottaa. Keskikohta on Taunolle pakollinen siitäkin syystä, että komea ja pitkä pyrstö ei muualle mahdu. Oikealla nakottaa aina Taunon ykkösvaimo Emmi. 

Muut kanat saavat hakea paikkansa joko alemmalta orrelta tai sitten ikkunalaudalta. Tietysti tällä hetkellä Ansa ja Elsa ovat munintapesissä hautomassa viimeistä viikkoa tällä erää. Nyt sinne ei saakaan mennä kukaan enää munimaan. Niinpä kanat käyvät munintapesien alla kuopassa munimassa.

Valitettavasti Akalla ei ollut kanalassa mukana kameraa. Kännykkäkuvan laatu on aivan kauhea, mutta saa tuosta vähän käsitystä yläorren valtiaista.