Akka kukkuu, kun pitäis nukkuu

Koivurinteellä eletään vielä täyttä talvea lumen ja jään keskellä, mutta varma kevään merkki on kuitenkin täälläkin. Se on valo. Se tunkee aamulla aikaisin sisään jokaisesta kolosta, ja Akka herää siihen, ihan liian aikaisin siis.

Tilannehan oli tällainen jo aiemmin, ja Akka oli siihen varautunutkin, mutta mitään ei ollut sen suhteen vielä tehty. Nyt Akka sanoi, että tehtävä se on. Kun kerran kaikki tarvikkeetkin olivat jo olemassa. Ja niin tuli pimeys. Ja pimeys kätkeytyy hienosti verhotangon taakse päivisin, kun valo saa olla olemassa. Ja molemmissa ikkunoissa on pimentimet välikamarissa. Kyllä nyt Akkaa taas nukuttaa.

Varjostin on vinossa, koska Sulevi käy aamuisin nostamassa sen ylös.
Ja tapetti ihan oikeasti puuttuu vielä tuosta oikeasta laidasta.

Ja nyt on vieläpä tilaa kaikille pikkutaimille, joita alkaakin kohta olla melkoinen määrä. Vihdoin ovat ikkunalaudat kamarissa paikoillaan.

Virta-Vihtorikin on toipunut niin hyvin, ettei mitään eroa enää huomaa ennen sairastumista. Sulevikin on taas tyytyväinen. Sekin ehti pelätä jo, että menettää uuden kaverinsa. Silitystä vaille näyttävät olevan molemmat.

Todella paljon on kaikkea pientä nyhertämistä jäljellä, mutta kyllähän ne pienetkin nyhertämiset ovat aina eteenpäin. Seuraavaksi pitää kai näyttää keittiön pieniä nyhertämisiä.