Kukkia Koivurinteellä

Akka pääsi lähtemään kotilomalle iltapäivän antibiootin jälkeen. Ukkokin oli tullut Kivimäestä kissojen kanssa. Kyllä oli riemastuttava kohtaaminen. Päivä oli lämmin, mutta sade jo ilmoitti tulostaan. Akan piti ottaa kamera mukaan, mutta sinne se unohtui kaappiin. Kännykkäkuvista saa kai jotain selvää kuitenkin.

Vihtori tykkäsi niin kovasti Akan sauvoista. Joka askeleella se yritti napata sauvanpäätä kiinni. Se toipui leikkauksestaan ihmeellisen hyvin. Sulevi kävi läpi reviirinsä ja metsästysmaansa. Näytti kaikki olevan kunnossa.

Kuistin vierustalla kukkii runsaana kevättaskuruoho. Talven ajan seinustalla oli paljon remonttikampetta, mutta kukkaset tulivat siitä huolimatta.

Pikarililjoista on vain yksi valkoinen jäljellä. Söiköhän joku muut vai minne ne menivät? On se yksikin kukka kaunis.

Päätyseinustalla kukkivat käenkaalit. Kohta varmaan mansikat liittyvät seuraan.

Takapihan kukkapenkeissä kukkii myös.

Loistavimpana väripilkkuna kukkii kevätvuohenjuuri pienine aurinkoineen.

Pihapihlajan juuressa kukkivat kevätesikot.

Humala oli karannut maata pitkin, mutta Akka ohjasi sen kasvamaan ylöspäin.

Pihlajan varpaanjuuressa kasvaa ruusujuuri.

Maksaruohokin jo näyttää mukavalta tuppaalta.

Kohta kukkivat myös arovuokot.

Kuttujen popsimat vuorenkilvet kukkivat pirteinä ja tekevät uusia lehtiä. Myös täpläimikkä toipuu Ukon jäljiltä. Akka laittoi suojarajat, jotta Ukko tietäisi, mitä kannattaa varoa. 

Nurmikko (vuohenputki) oli kasvanut valtavasti, eikä etupihan kukkapenkin reunoja näkynyt. Eiköhän tuo tuosta siistiydy ruohonleikkuun jälkeen.

Nämä loistavanpunaiset esikot ovat kyllä kauniita. Jonain päivänä Akka tulee vähän kitkemään tuota vuohenputkea, sen mitä suorin jaloin pystyy ja jaksaa.

Tarhakylmänkukka on myös aivan ihanan suurikukkainen pieneen varteensa nähden. Taustalla puskee vartta jo pionikin.

Kullerokin on kukassa. Takana näkyy hävähdys pikkusydämistä. Vasemmalla vuorikaunokkikin on jo melkoinen pöheikkö. Oikealla näkyy vielä kanojen tekemää kuoppaa. Eivät mokomat uskoneet, vaikka Akka kuinka kielsi menemästä kukkapenkkiin.

Akka pesi vähän pyykkiä ja lähti sitten takaisin väliaikaiseen kotiinsa haikein mielin. Mutta oli niin mukavaa käydä kotona Koivurinteellä. Siellä oli kaikki ihan hyvin.

Juhannukseksi kotiin

Akka teki uuden aluevaltauksen. Tässä on sellainen päivän asu-kuva. Voit ihailla vyötäröllä olevien housujen kaunista ja rentoa istuvuutta. Ne oikein korostavat tulehtuneen polven kauniita pahkuraisia muotoja.

Akan vaatevarasto koostuu nyt kauniista ja rennoista tekstiileistä. Sisäkenkinä ovat oranssit säätösandaalit. Kaikki on mukavan pehmeää ja rentoa ja roikkuvaa. Hienoa huomata, että noin hyvin Akkakin mahtuu kokoon M.

Akka siis muutti tänään Jyväskylästä Keuruulle. Asunto on aika moderni ja sähköistetty. Jopa sängyn asentoakin voi säädellä napista painamalla. Nykyään Akalla on televisiokin ja sitä voi katsella vuoteessa kellien. Huoneessa on myös nojatuoli (joka haisee vähän pissalta) ja pieni siro pöytä. Asunnossa on valtavan hyvä palvelu. Akka voi painaa napista, jolloin henkilökunta sapuu kysymään, mitä saisi olla. Ja toki saisi olla kaikenlaista. Tässä yhteydessä on myös mainittava, että Akka käyttää nykyään suonensisäisiä. Määrä on noussut hieman viime aikoina, mutta käyttö on yhä hallinnassa. Vaarana kyllä on, että annos nousee kuuteen kertaan vuorokaudessa, kun tällä hetkellä määrä on vain neljä.

Tässä asunnossa Akka asuu juhannusviikolle saakka. Sitten hän vaihtaa vanhempaan asuntoon jossain lähiseudulla ja myös kauempana.

Terveisiä siis vuodeosastolta Akalta, joka tekee kaikkensa löytääkseen tästä neljästä viikosta jotain hyvää ja kaunista. Miltähän Koivurinne näyttää näin kauniina kevätiltana?

Ukko lähti ja Akka jäi

Maanantaina varhain Akka lähti hyvin toivein Jyväskylän keskussairaalan kirurgian päivystykseen. Ja sille tielle hän sitten jäi. Jo ensimmäinen verikoe kertoi, etteivät asiat olleetkaan edenneet toivottuun suuntaan. Mutta sitten sai Akka vain odotella. Puolen päivän jälkeen Akka sai kuulla, että tulehdusarvot olivat kymmenkertaiset perjantaiseen verrattuna, eli lähellä 300. Akka vähän säikähti lukemaa. Antibioottia alettiin antamaan suoneen ja Akka siirrettiin osastolle. Ja siellä odotusta taas riitti. Akka päätti lähettää Ukon matkoihinsa, tälle olisi tärkeämpääkin tekemistä. Ja illalla viimein Akka pääsi puhdistusleikkaukseen ja takaisin osastolle vielä saman illan aikana. Kotiin olisi turha odottaa pääsyä ennen kuin tulehdusarvot laskisivat alle sataan.

Mutta Ukko lähti kotiin, pakkasi kärryn ja nukkui muutaman tunnin. Aamuvarhaisella hän sitten pakkasi autoon Käpyn, Anelma-Unelman, Taunon, Siirin, Elsan, Emmin, Reginan, Ansan, pikkukanan, pikkukukkosen, kaksi tipua, Sulevin ja Vihtorin. Niille piti olla vielä tarpeelliset tarvikkeet mukaan. Ja niin Ukko lähti. Jos näit sarvipäitä tänään matkasi varrella, saattoi olla Ukko Nooan arkkeineen.

Akka vaan makkaa

Akalle kävi vallan huonosti. Nimittäin se leikattu polvi, joka oli jo melkein kunnossa, tulehtui pahasti. Reunimmainen neljästä tähystysreiästä oli jo vuotanut aika pitkään, mutta terveyskeskuksessa hoitaja sanoi, että ei mitään hätää niin kauan kuin vuoto on kirkasta, ja laittoi siihen siistin lappusen. Akka jatkoi hoitoa ja vaihtoi märän lappusen kuivaan joka päivä.

Viime torstaina Akka ei meinannut päästä sängystä ylös. No, olivat paikat kyllä kipeät edellispäivän punttisalista (kyykkyä 40 kilolla, mutta sehän on aika vähän), mutta kipu tuntui kyllä jotenkin erikoiselta. Ei kai se nyt polvessa vaikuta? Akka otti kourallisen särkylääkkeitä ja alkoi hommiin. Hieman vähemmän tuli kyllä tehtyä sen kivun vuoksi. Illalla Akka otti jo kepit avuksi.

Torstain ja perjantain välisenä yönä Akka sitten heräsi koviin tuskiin. Kipu oli niin kova, että Akka joutui kunnolla vaikeroimaan. Illalla otetut Panacodit olivat menettäneet tehonsa äkkiä, eikä pari Buranaa (600 mg) tuntunut auttavan mitään. Sen enempää ei Akka uskaltanut lääkettä ottaa. Niinpä piti sitten ajaa isoon kaupunkiin päivystykseen. Ja jo neljän jälkeen Ukko ja Akka olivat perillä.

Kuvassa on oikeasti polvi, vaikka ei siltä näytä. Koko jalka on turvoksissa.

Ensimmäinen lääkäri sen jo totesi, että kyllä siinä näyttää olevan tulehdus. Mutta hän ohjasi vielä kirurgian päivystykseen, joka alkaisi aamulla. Akka pääsi kuitenkin sänkyyn lepäämään ja Ukko lähti kotiin. Perjantaina oli vielä Vihtorin lääkäripäivä, kun piti tehdä sellainen ikävä toimenpide ja viedä raukalta miehuus.

Kymmeneltä tuli sitten toinen lääkäri katsomaan, verikokeita otettiin, polvea punktoitiin (järkyttävän tuskallista) ja kopeloitiin. Sitten piti jäädä odottamaan tuloksia. Akka sai kipupiikin pyllyyn, niin oli hieman helpompi olla ja odottaa. Puolen päivän aikaan tuli tulokset, tulehdusarvot olivat koholla, mutta vielä arpoi lääkäri, alottaisiko antibiootit vai ei. Akka sitten sanoi, että aloitetaan. Hyvässä lykyssä ne auttaisivat. Niin sai Akka antibioottikuurin, lisää kipulääkkeitä, Tramalia pään sekoittamiseen ja pääsi pois.

Taksilla Akka huristeli kotiin apteekin kautta. Ukko oli saanut vähän vapaata töistä, että oli voinut käyttää aamulla Vihtorin lääkärillä. Akan tullessa kotiin kahdelta pikkukissassa ei näkynyt merkkiäkään mistään kivusta tai huonovointisuudesta. Mahtoiko kissa edes huomata, että sille oli jotain tehty? Kovalla kiireellä se vaan juoksi pihalle.

Lauantaina soitti lääkäri ja kertoi, että kyllä niitä bakteereita oli siinä punktionesteessä. Joten antibiootti oli tarpeen. Maanantaina pitää vielä mennä leikkauspöydälle, kun polvi puhdistetaan sisäisesti kaikesta tulehdusta sisältävästä aineesta.

On Akka nyt ottanutkin ihan rauhallisesti. Se on helppoa, kun jalalla ei pysty yhtään astumaan maahan, ei niin tee sitten mieli liikkuakaan. Pääkin on aivan pyörällä sen Tramalin vuoksi. Onneksi on ne tuunatut kepit, että pääsee niillä konkkimaan tarvittaessa.

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus viedä kutut ja kanat Kivimäkeen. Se toimenpide siirtyy aikaisintaan tiistaille. Mutta muuten on Koivurinteellä kaikki hyvin. Aurinko paistaa ja kevät etenee. Ja Akka vaan makkaa.

Ammuttuja keksejä

Akka osti taannoin kirpputorilta hienon retrovehkeen, jolla sai napsuteltua pikkuleipiä tuosta vain. No pitihän sitä kokeilla. Vehje oli niin hauskan näköinen ja toimintakin näytti helpolta. Syötetään taikinaa truutta näyteen ja painetaan liipasinta. Ja sieltä sitten putkahtaa pellille nätisti pikkuleipä.

Paketin mukana olikin pikkuleipätaikinaohje, jonka mukaan Akka teki taikinan. Ja sitten täytti truutan ja alkoi laukomaan. No taikinahan jäi aivan kiinni laitteeseen, eikä irronnut nätiksi tähdeksi sitten millään. Ensimmäinen pellillinen oli niin hassun näköinen, että Akka oitispäätä tiesi sen menevän Ukon arkiherkuiksi.

Ei siinä auttanut kuin ottaa veitsi avuksi ja leikellä tähdet irti koneesta laukomisen jälkeen. Taikinan pitäisi olla aika paljon löysempää, että se irtoaisi siististi pursotuksen jälkeen, mutta ainakaan ohjeen taikina ei siihen sopinut.

Ja kun kaikki ei ollut vielä aivan pilalla, Akka keksi laittaa kirsikan puolikkaat kekseihin keskelle. Se tosiaan vielä sisäsi muotojen epätarkkuutta. Jospa uuni sen korjaisi.

No nyt on Koivurinteellä epämuotoisia keksejä vähäksi aikaa. Laite on kuitenkin niin hauska, että Akka aikoo yrittää vielä jonkun kerran, jos vaikka löytäisi täydellisen taikinakoostumuksen, joka myös irtoaa helposti. Olisihan se nyt oikeasti hienoa vaan paukutella pellin täydeltä keksejä keksipyssyllä.

Ja kuvat ovat valitettavasti heikkolaatuisia kännykkäkuvia, mutta sekään ei estä todellisuuden näkymistä liiankin hyvin. =)

Englantilaiset vaniljapikkuleivät

250 g voita

250 g sokeria

2 munaa

500 g vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Lisätään munat. Lisätään kuivat aineet. 

Paistetaan 225 asteessa noin 10 min.

Keittiön sähköt

Perjantaina Koivurinteelle tulivat vihdoin sähkömiehet. Tähän asti keittiössä onkin ollut vain valokatkaisija irtojohdon päässä sekä yksi rasia, johon on kiinnitetty johtoja ja niiden perään johtoja. Mutta nyt kaikille on paikkansa. Akka otti aivan varman päälle ja käski laittaa tarpeeksi monta. Vaikka tämä keittiö on vanhanaikainen ulkonäöltään, tekniikka on kuitenkin tätä päivää. Muutenhan tänne olisi tullut vain se kaksi pistorasiaa, mikä oli yleistä 50-luvulla.

Liesituulettimen viereen tuli kahden pistokkeen rasia, toinen liesituulettimelle ja toinen mikrolle.

Siitä vasemmalle oven viereen tuli näkösälle Renovaa kaksin kappalein. Joka tapauksessa niitä tarvitsee, arveli Akka.

Jääkaapille ja sulanapitokaapelille on nyt alakaapissa paikkansa.

Tiskikaapin viereen tuli vain kahden rasia, johon tulee pesukoneen johto sekä alavalon johto. Nämä jäävät siististi verhon taakse piiloon (kunhan ne verhot tuohon saadaan).

Toiselle puolelle laitettiin kaksi rasiaa. Ajatuksena oli, että on kiireinen päivä, käytössä on yleiskone, vatkain ja sauvasekoitin. Ja tietysti vielä se leivänpaahdinkin on käytössä. Nyt riittää kaikille omansa.

Ikkunan vieressä verhon takana on ihan pakko olla pistorasia. Sehän on päivänselvää.

Valokatkaisija tuli oven oikealle puolelle. Vaikka sitä ei ole koskaan ennen ollut tuossa, Akka on aina pimeässä keittiöön tullessaan hapuillut katkaisijaa tuosta. Mutta nyt se on siinä sievästi oikein korkealla niin kuin pitääkin.

Ja alhaalla on vielä pistorasia imurille. Renovat olivat loppu, joten tällaiseen kantikkaaseen sitten piti tyytyä, mutta jos se silmää haittaa (luultavimmin sittenkään ei), niin sen voi vielä vaihtaa.

Roinakaapin allekin piti saada, koska Ukko haluaa aina ladata kaikki laitteensa keittiössä. Tuossapa on siihen paras paikka, sopivasti vielä piilossa kaapin alla.

Nyt ovat alakerran sähköt täysin kunnossa. Enää laskua odotellaan. Mutta on se hieno asia, ettei tarvitse enää pelailla niillä jatkojohdoilla ja haaroittimilla.