Kanat karkuteillä

Vielä on pitkä aika odottaa kesäkuun alkua, jolloin kanat saavat oikeasti olla vapaita. Vielä kuukauden näiden ihanien sulkapallojen pitää viettää aikaansa katetussa ulkohäkissä. Akan kävi kovasti kanoja sääli ja ihan melkein vahingossa hän jätti ovea normaalia enemmän auki. Tottakai ruoho oli vihreämpää toisella puolella ja kanat kirmasivat riemuiten vapauteen.

Hieman oli hajaantumista havaittavissa, mutta aika pienellä alueella parvi pysyi. 

Kukko katseli kovasti haaveillen ulkorakennuksen kattoa, jopa hyppäsi tikkaiden ensimmäiselle askelmalle, mutta ei kuitenkaan uskaltanut ylemmäs. Kaipa se olisi kukolle se paras mahdollinen paikka, ihan siellä katon harjalla. Kyllä sieltä olisi ilo kiekua. Vaikka ei kyllä Tauno kieu kuin aamuisin ja yleensä aamupalan jälkeen. Naapuri meinasi, että laiskahan se on, mutta eipähän tule ympäristömelua tästä kukosta.

Ei Akka antanut vapauden olla pitkäaikaista. Hetken päästä hän jo houkutteli linnut takaisin vankilaansa hyvällä salaattiannoksella. 

Jospa tässä tämän kuukauden vielä jotenkin sinnittelisi vankihäkissä.

Lauderemontti osa 2

Loput kalusteet tulivat myös valmiiksi. Akka toivoi, että porrasjakkara olisi mahdollisimman kevytrakenteinen, jotta se on helppo nostaa lauteille saunomisen jälkeen, ja Ukko sitten teki sellaisen. 

Samalla erää Ukko teki uuden pesupenkinkin. Se on tehty vanhan mallilla, mutta hieman lyhyempänä. Nyt sen pää ei jää lauteiden alle niin kuin edellisen. 

Nostalgiset lankakorit pääsivät myös seinälle. Nyt sauna on erittäin hyvin toimiva, käytännöllinen, helposti siivottava ja kaiken lisäksi myös kaunis. Eiköhän nyt tämän remontin myötä sauna toimi taas muutaman vuosikymmenen. Kyllä on Akka tyytyväinen. Sauna taitaakin olla hänen lempipaikkansa.

Koivurinteen kuttula

Ellet muuta riesaa itsellesi keksi, niin ota vuohi! No, mikäs siinä sitten auttoi muu kuin ottaa vuohi ja toinenkin. Mutta ennen vuohien eli kuttujen ottamista piti rakentaa kuttula. Tällä kertaa siis Ukko ja Akka olivat valmistautuneet etukäteen. Perjantaina koottu kehikko pääsi paikalleen metsikköön.

Poikien suurella avustuksella kuttula alkoi muodostua.

Ukko esittelee ylpeänä hyvällä mallilla olevaa rakennusta.

Lopulta kaikki seinät olivatkin paikoillaan.

Sitten piti rakentaa vielä aitaus. Mutta kukapa sen kertoisi, millainen aitaus oikeasti pitelee kuttuja? Tässä vaiheessa oli vain hyvä usko ja luottamus siihen, että tämä aitaus tulee pitämään kutut oikealla puolella aitausta.

Siinä on aitaus valmiina uusia asukkaita varten. 

Ja niin saapuivat Käpy ja Anelma-Unelma Ronin vuohitilalta Koivurinteelle. 

Anelma-Unelma, joka on kuvassa vasemmalla, on Kävyn tytär. Molemmat ovat siis vähän käytettyjä kuttuja, eivät mitään pikkukilejä enää. 

Ensimmäinen siivilöity maitokannullinen on nyt valmiina jäähdytettäväksi. Osa maidosta läikkyi lypsäessä, mutta suurin osa tuli talteen. Maito on oikein makoisaa maultaan. Siinä on nyt Koivurinteen meijerituotanto alkanut.

Enempää ei Koivurinteelle tule eläimiä, sillä tilat loppuvat. Ja onhan Ukolla ja Akalla näissäkin hoitamista.

Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen...

Koivurinteen pääsiäisaika on lähtenyt mukavasti käyntiin. Eilen saapuivat pääsiäisvieraiksi samat pojat, jotka viettivät joulun Ukon ja Akan seurana. Akka höselsi koko päivän eri sörsseleiden kanssa, joista osa onnistui ja toisissa oli toivomisen varaa.

Kulitsan kanssa kävi hieman köpelösti, mutta kyllä siitäkin lopulta syötävää tuli.

Tänään Ukko ja pojat väkersivät pihalle eläinten suojaa, johon aikoinaan tulee Koivurinteen uusimmat asukkaat.

Päivän kohokohta oli tietysti munien etsiminen. Tällainen pussillinen herkkuja oli kätketty. Ei tietenkään kaikkia saanut löytää vielä tänään, joka päivälle riittää etsimistä.

Otsikon tapaan päivä on pilvinen myös tässä Oiva Paloheimon runossa. 

Kirkkotiellä
Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.

Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
- tällä tavalla, äiti?”

”On, hän on se sama Jeesus.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.

”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet
tulivat sinne, ja sitten
ne veivät hänet ja löivät
nauloilla ristinpuulle
- tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”

”Mitenkä? Missä itkee?”

”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? Eikö se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!

Jeesus äidissä itkee.

Oiva Paloheimo
(Runot, 1955)

Siiristä tuli kunnon kana

Siiristä on tullut kunnon kana. Iltahämärissä eräänä päivänä Ukko ja Akka kävivät katsomassa kanalassa, ja miten kaunis näky siellä olikaan. Siiri oli siirtynyt nukkumaan orrelle. Akkahan oli saanut ohjeita, miten kanan voi opettaa nukkumaan orrella, mutta eipä ollut Akka tehnyt mitään asian hyväksi.

Siellä tosiaan Siiri nakotti ylimmällä orrella ihan kukon vieressä. On se sen verran tomera kana, ettei tyydy mihinkään huonompaan paikkaan - se on kukon vieressä tai ei ollenkaan! Kukon toisena kainaloisena on Ansa.

Hienoa, että nyt koko parvi toimii yhtenäisesti. Akka tuumii, että liiankin yhtenäisesti. Kaikkien pitäisi aina päästä munimaan juuri siihen pesään, johon päivän ensimmäinen muna on munittu. Tänään sekä Tauno että Akka yrittivät auttaa Reginaa löytämään munintapaikkaa, kun Ansa oli parhaillaan juuri siinä munitussa pesässä. Tauno lopulta sai Reginan tekemään pesän munituspesien alle lattialle, mutta kovan työn joutui kukko siinä tekemään. Lopulta Regina sitten pyöräytti munansa sinne ja kanalassa oli taas rauha.

Nyt, kun kanoista ei enää suurta huolta ole, on aika sairastaa toista kuumetta. Arvaatko, mikä kuume Akkaan on iskenyt? Paperityöt ovat tekeillä ja tarvikkeitakin hankittu...

Lauderemontti osa 1

Saunominen kävi päivä päivältä yhä vaarallisemmaksi. Lauteet nitisivät ja natisivat. Osa laudoista irtoili ja niitä vain naputeltiin paikoilleen. Mutta niin ei voinut jatkua loputtomiin. Ennen pitkää koko hökötys romahtaisi alas, jos mitään ei tapahtuisi.

Ukko sitten aloitti lauderemontin kantamalla vanhat osat pihalle. Aika mukavan näköisiä lahoja lauteista paljastuikin. Oli todellakin oikea aika vaihtaa lauteet!

Saunakin näytti hieman rähjäiseltä lauteiden poiston jälkeen. Mutta mustaan nokeen auttaa kunnon kuuraus kidesoodalla ja juuriharjalla.

Ylempi laude tuli hieman alemmas kuin entinen. 

Malliltaan se on samanlainen kuin ennenkin.

Alalaude tuli hieman ylemmäs kuin ennen. Nyt Akallakin ylettyy ainakin varpaat alalauteelle. Kulku lauteille muutettiin keskelle. Ennen se oli hyvin hankalasti oven edessä.

Alalauteessa on liukumekanismi, jonka avulla sen saa kokonaan ylälauteen alle. Löylyttelyn jälkeen on enemmän pesutilaa. Lauteiden alta on myös helpompi siivota.

Alalaude ei myöskään liiku liikaa eteenpäin, koska seinässä on stoppari pitämässä sen oikealla kohdallaan.

Kaide on tuettu pienellä puupalikalla alta. Nyt voi pitää jalkoja ihan reilusti kaiteen päällä.

Seuraavana on vuorossa porrasjakkara ja pesupenkki. Niistä lisää ensi kerralla.

Jokakeväinen kukkahurahdus

Aika pitkälle Akka sinnitteli tänä keväänä. Mutta eihän se loputtomiin kestänyt, arvasihan sen. Siitä se alkoi, kun työkaveri tarjosi ahkeraliisan ja tomaatin taimia. Ja anoppi tarjosi paprikoita. 

Akka kaivoi siemenpussinsa esiin ja kylvi ihan vähän vaan, maitokelloa, hirvenkelloa, maariankelloa, bellistä, kehäkukkaa, unikkoa, mummopalsamia, salkoruusua, mirrinminttua, kissanminttua ja revonhäntää. Ja rairuohot. Ukko olikin jo vähän huolissaan, kun ei ollut rairuohoa kylvettynä. Ai miksi? No, kanojahan hän ajatteli, niillehän ne sitten menevät ruuaksi heti pääsiäisen jälkeen.

Akka oli taas unohtanut, miten sotkuista puuhaa kylvöhommat olivatkaan. Taas oli keittiö ihan mullassa. Mutta sitten löytyi multapussista mato, kunnon iso luikero mato. Ja työ jäi kesken, kun Akka lähti kiikuttamaan sitä kanoille. Eihän yhdestä madosta tule kuin tappelu, ja Siirihän sen sitten kerralla hulautti kurkusta alas. Akan piti mennä tonkimaan kompostille, josko muille löytyisi sitten herkkupaloja. Ja löytyihän sieltä muutama toukka, pikkumato, etananmuna ja hieman vihreitä alkuja. Kyllä kelpasi hyvin. Kaikkeen sitä kanojen takia joutuukin!

Yhtenä aamuna Akka pääsi näkemään, kun Tauno ja Siiri ottivat toisistaan mittaa. Siinä ne seisoivat vastatusten ja pörhistelivät toisilleen. No, Tauno se lopulta kääntyi pois, oli Siiri sen verran suuren ja pörheän näköinen. Joten akkavalta on Koivurinteen kanalassa ainakin toistaiseksi.