Eteinen edistyy

Niin se vaan pikkuhiljaa alkaa remontti edistyä. Nyt on jo suurin osa lattiaa korjattu. Ja sitä korjaamistahan on ollut todella paljon. Vain pieni osa keskellä lattiaa on ollut suurin piirtein kunnossa koko korkeudeltaan. Suurin osa lattiasta on purettu alapohjaa myöden sen 80-luvun remontin tähden. Uusina löytöinä on ollut hieno abstrakti maalaus, suomenlippu maalattuna versiona, pesukoneen styroksisuoja, hiirenloukku ja C-vitamiinipurkit.

Portaiden alla olevassa tilassa ei siis ollut sitä alapohjaa, vaan näitä ihmeellisiä virityksiä. Nyt on rakennettu oikea alapohja, kunnostettu eristeet ja kohta ovat loput lankutkin takaisin paikoillaan. 

Portaikon seinät on suoristettu, ylimääräiset törröttävät pätkät katkottu, eristeet laitettu ja paperoitu. 

Kirvesmies on tehnyt kyllä hyvää jälkeä, keskustellut Ukon ja Akan kanssa eri vaihtoehdoista ja ollut aloitteellinen. Kaikki eksoottiset löydötkin ovat olleet tallessa siihen asti, kun isäntäväki on tullut kotiin. 

Murokupin väristä maalia

Pitkällisen pohdinnan jälkeen Ukko ja Akka olivat päätyneet vihdoin oikeaan keittiönkaappien oven sävyyn. Sen pitäisi olla murokupin värinen. Niinpä Ukko lähti maalikauppaan murokupin kanssa ja pyysi murokupin väristä maalia.

Ja kotiin Ukko tuli murokupin värisen maalin kanssa. Kyllä oli kätevää! Nyt vaan jonkun pitäisi maalata kaappien rungot valkoisiksi ja ovet murokupin värisiksi. Maalin piti tietysti olla sellaista, jota ennenkin on käytetty eli kiiltävä Miranol.

Puretaanko keittiön lattia vai terassi?

Tämä viikko on ollut jo remonttiviikko, kun vihdoin tuli kirvesmies Koivurinteelle. Ei se ollut se ensimmäinen kirvesmies, sillä hän ei enää ehtinyt, mutta suositteli tätä toista. Mutta tämä toinen on tullut joka päivä tällä viikolla, joten kirvesmieheksi hän on juuri oikea ihminen.

Ensin on ollut eniten tietenkin purkamista ja tuumaamista. Eteisestähän lähtevät kaikki pinnat pois, ulkoseinistä myös eristeet. Mutta kaikkia eristeitä ei oteta vielä pois, sillä muuten kylmyys hyydyttäisi koko talon. Kyllä se silti hyydyttää, kun alapohja on auki.

Vanhan tavan mukaan seinistä on tehty löytöjä. Talo siis on hyvin asiallisesti rakennettu aikoinaan, mutta nuo ihanat tee-se-itse-miehet, jotka ovat päässeet huseeraamaan vapaasti, ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Seinissä oli eristeitä ja välillä ei ollut. Eristeitä oli taas vähän joka lajia, mutta ei missään tapauksessa tiiviisti. Välillä oli jopa puolen neliön tyhjä kohta. Eipä ihme, että Ukko ja Akka ovat niin kovasti talvella palelleet.

Ja löytyi sieltä Ruotsin lippukin, tosin nurinpäin käännettynä eristeitä vasten. Se oli siis maalattu lastulevyyn, jota on niin säästeliäästi käytetty pieninä palasina. Mutta se pala oli kyllä aika iso.

Styroksitkin saivat lähteä kattolyhdyn katosta. Niiden takana on lastulevyä ja ties mitä höhhöä.

Ja sen kattolyhdyn ikkunan ympärillä oli sitten kostunutta villaa. Ei se mitenkään yllättänyt isäntäväkeä, olihan se veden valuminen ihan tuttu juttu. 

Rappujenaluskomeron lattiaa ei ole vielä purettu. Siinä on kirvesmiehellä ihmettelemistä, kun löytää sieltä sen hurjannäköisen uretaanipatsaan. Luultavimmin sieltä löytyy myös tyhjää, siitä alapohjasta nimittäin.

Vessan vierestä on jo kaivettu syvästikin, kun on etsitty pääviemäriä, sellaista satakymppistä. Ei löytynyt.

Löytyi vain seiskavitonen, joka menee keittiön lattiassa. Koivurinteellä ei siis ole oikeaa viemäriä ollenkaan! Hohhoijaa!

Putkimiehen johdolla Akka (Ukko oli jo lähtenyt aamulla) joutui päättämään, puretaanko keittiön lattia vai terassi viemäriä varten. Kumpikin tuli siihen tulokseen, että helpompi on tehdä kokonaan uusi viemäri ja viedä se eteisen alta kuistin nurkalle ja siitä talon viertä pitkin tarkastuskaivolle.

Kirvesmies-parka sai sitten lisätehtävänään purkaa terassin ja kaivaa ojan viemäriä varten. 

Portaat jäivät, mutta ovat vähän turhan kaukana ovesta.

Akka on tyytyväinen, kun tämäkin tuli esille tässä vaiheessa. Olisi ollutkin kurjaa, kun tämä olisi ollut juuri sen jälkeen, kun hänen polvensa olisi ollut leikattu. Mutta kun kutsua leikkaukseen ei vielä ole edes tullut, niin mikäs tässä on loikkia pihalta kuistille. Niin se leikkaus on siksi, kun se pahainen polvi on niin vilkasliikkeinen, ettei juuri paikoillaan pysy. Sitä sillä leikkauksella sitten asetetaan paremmin paikoilleen, ettei enää valtoimenaan muljahtele. Ukkokin on tyytyväinen, ettei jatkuvasti tarvitse olla vetämässä täysillä kiljuvaa Akkaa jalasta.

Huomenna siis putkimies tulee tekemään viemäröinnin uuteen kylpyhuoneeseen. Siinähän se nyt on, kuten näet, lähes valmis jo.

Ukolla ja Akalla alkaa olla kiire löytää sopiva ovi. Tämä kirvesmies ei suostu tekemään karmeja, joten karmillinen ovi olisi hakusessa. Mutta löytyyhän se varmasti, mutta ei rautakaupasta.

Hyviä uutisia ovat siis se, että eteisen lattian eristeenä olevat 35 cm sammalta ovat kunnossa, eikä niitä tarvitse vaihtaa. Päältä vaihdetaan vain mineraalivillat selluvillaan ja paikataan nyt kaivetut kohdat. Ei niitä huonoja uutisia oikeastaan ollutkaan. Remontti menee hyvää vauhtia eteenpäin ja tuo terassikin tuli purettua samalla kertaa. Siihenhän oli tarkoituskin tehdä ihan uusi terassi. Joten Koivurinteellähän on kaikki ihan hyvin.

Lokakuun lahtarit (ei sovellu herkille lukijoille)

Oli synkkä ja pimeä ilta. Yksi kiltiksi naisihmiseksi naamioitunut lahtari hiippaili hiljaa kanalaan, nappasi pienen viattoman kukkopojan ja kiikutti sen pimeässä nurkan taakse. Eikä siinä vielä kyllin, hän jutteli mukavia ja hyssytteli pientä mennessään. Nurkan takana tämä lahtari ojensi käsissään kukkopoikaa edemmäs, kun se toinen lahtari kolkkasi uhrin tajuttomaksi. Ensimmäinen lahtari lähti hakemaan uutta uhria, kun se toinen teloitti uhrin kirveellä.

Tällaista karmeaa menoa jatkui, kunnes yhdeksän uhria oli päässyt hengestään. Eikä siinäkään vielä kaikki - nuo hirveät pyövelit nylkivät uhrit ja repivät sisuskalutkin ulos. Nyljetyt ruumiit he laittoivat pusseihin ja kätkivät pakastimeen. Jäljelle jäi vain karmea verinen teloituspaikka.

Oli hieman lahtareillakin vaikea nukkua kunnolla yönsä hirvittävän tekonsa jälkeen. Aivan oikein heille, sydämettömille murhaajille!

Verilöylystä ei otettu valokuvia. Pimeys kätki teon, mutta muistot jäävät.


Akka kyllä varoitti lukemasta, mutta silti luit.

Kasvihuonerungon vaellus

Kierrätyshän on päivän sana ja tässä on kierrätystä kerrakseen. Melkein koko piha on tullut kierrettyä ympäri. Alussa oli vain ruosteinen runko keskellä takapihan metsää. Akka sitä katseli vähän sillä silmällä, että tuosta kyllä vielä saisi pienellä tuunauksella toimivan.

Keväällä Ukko ja Akka raahasivat rungon kaivon läheisyyteen.

Runko palveli oivana kasvihuoneena maalattuna ja päällystettynä yhden kesän. Oli ilo kasvattaa siellä tomaatteja, paprikoita ja chilejä. Talvella siitä tuli erinäisten tavaroiden säilytyspaikka.

Seuraavana keväänä Ukko ja Akka raahasivat painavan hökötyksen ulkorakennuksen taakse. Ja nyt rungosta tuli kanojen kevättarha, kunhan sai verkon pinnalleen.

Kevättarha oli lopulta aivan liian pieni kanoille, joten taas Ukko ja Akka raahasivat hökötystä ja nyt se sai siirtyä ulkorakennuksen toiselle puolelle odottamaan uutta käyttöä, joka sille oli jo tiedossa.

Vihreän peitteen saanut runko sai paikan koivun alta ja tulee palvelemaan puuvajana, koska ulkorakennus on käynyt puille liian pieneksi kanojen ja kuttujen vuoksi. Eihän tuo mikään kaunis ole millään muotoa, mutta sisinhän se on, joka ratkaisee.

Sisätilaahan on aivan riittämiin, kunhan pakkaa puut siisteihin pinoihin.

Ja niin siinä kävikin. Eilen illalla lypsyjen, vieraiden ja muiden perusrutiinien jälkeen oli vuorossa klapisouvi. Viime talvena Akka oli katsonut ulkorakennuksessa, että taitaisi olla parempi itse pinota puut. Nyt sai Akka siis tehdä sen. Ukko kokosi kasasta kassillisen ja toi Akalle ja Akka antoi samalla toisen tyhjennetyn kassin Ukolle. Näin homma sujui joutuisasti.

Toki työtä haittasi pimeys, joka näyttää tulevan aina vain aikaisemmin illalla. Mutta käsikopelolla taskulampun valossa Akka latoi puita väsyksiin asti, kunnes Ukko yhtäkkiä sanoi, että tämä oli viimeinen. Ei tullut viimeisestä rivistä suora, mutta olkoon nyt tämän kerran. Kummasti vaan sellainen iso kasa puuta mahtui näin pieneen tilaan ja olisi mahtunut enemmänkin. Kelpaa nyt lämmitellä kaikkia tulisijoja, ainakin hetken aikaa.

Mutta onkohan tämä tuon kehikon viimeinen palvelupaikka?

Syksyn valtaisa sato

Syksyn satohan oli valtaisa. Porkkanoita tuli ämpärillinen.

Toisessa ämpärissä ovatkin sitten kaikki muu. Pohjalla vieläpä ne aiemmin kaivetut perunat, joista tosin Ukko ja Akka ehtivät syödä suurimman osan. Niiden päällä on muutama sipuli, joiden koko oli suunnilleen samaa luokkaa kuin keväällä istuttaessakin. Punajuuriakin tuli muutama. Niiden päällä on vielä muutama porkkana.

Lanttusato kyllä yllätti. Siis kerta kaikkiaan valtaisa sato! Yksi pieni ja kolme pienenpientä lanttua. Mitähän kaikkea Akka näistä voisi valmistaa? Joulun lanttulaatikot, kukon vai nauraisiko vaan ihan suosiolla?

No, muuten Koivurinteellä on kaikki hyvin. =)

Ovivaihtarit

Kovin oli lyhytaikainen ilo siitä timpurista, mutta toiveissa on edelleen, että hänellä vapautuisi aikaa Koivurinteellekin. Jotain jo parissa illassa toki tuli valmiiksi ja Ukko jatkoi siitä, mihin remontti jäi. Ovivaihtareita oli ohjelmassa. 

Keittiön ovesta tuli kuttulan ovi.

Ja ihan se on sen näköinen, että olisi iät kaiket siinä ollutkin. Ainakin niin pölyinen se on.

Peräkamarin kaksivärinen kavennettu ovi sai häädön (toki sillekin on oma suunnitelmansa), ja tilalle tuli hieman isompi ovi. Tämä kuva on melkein kahden vuoden takaa. 

Pientä fiksausta tähänkin tarvitaan, mutta sekin sitten aikanaan.

Kahva odottaa vielä pussissa. Onhan toki eteinen jo edistynyt, kovalevyjä ja niitä paneelilevyjä on Ukko kovasti irroitellut. 

Viikon päästä olisi toiveissa saada timpuri takaisin tälle työmaalle. Siihen mennessä pitää purkaa eteinen atomeiksi, niin voi aloittaa uuden rakentamisen.