Pitkin pihoja

Juhannusruusu on kasvanut urheasti Ukon muinaisen rouheamman ruohonleikkuun jäljiltä ja kukkii komeasti. Edes lähelle tunkeva nosturin jalka ei saanut sitä kaatumaan. 

Kukat ovat suuret ja tuoksuvat. Pieni pensas teki valtavan määrän kukkia kokoonsa nähden. 

Nyt se sopii mainiosti yhteen valkoisen keinun kanssa. Onneksi juhannusruusu ei välitä edes kuivuudesta, joka on vienyt nurmikostakin värin.

Syreeni ehti kukkia vaivihkaa Ukon ja Akan ollessa muualla. Mutta Akka löysi ainakin yhden kukkivan oksan pitkään etsittyään.

Täydessä kukassaan tämä jättiläispensas on upea ilmestys loistossaan ja tuoksussaan. Sehän vie puoli pihaa, mutta niin kauniisti ja tasaisesti, että on pihan koriste. 

Valkoiset iirikset ennättivät myös kukkaan. Nämä loistavat kauniisti iltavalossa. Niissä on häivähdys sinistä.

Mikään valtaisa upeus ei ole yrttipenkki, mutta oli siellä muutama ihan elävä kasvikin rikkaruohojen lisäksi. Vain tilli oli nuukahtanut. Persilja, korianteri ja ruohosipuli vielä nousevat tuosta kastelun ja sateiden myötä.

Peruna ei ollut niin vaativa, vaan nousi nätisti pintaan. Sadosta taitaa tulla ihan kohtuullinen, vaikka kastelu ei aina ole ollut tarpeeksi useasti. Mutta ihan juhannuspotuiksi näistä ei vielä ole.

Ulkorakennuksen takana on se rehevin paikka, joka muuttuu helpolla viidakoksi. Japanintatar ja ruttojuuri ovat molemmat isoja kasveja. Tosin tatar saa tuosta häädön, sillä Ukko ja Akka päättivät siistiä tämänkin piha-alueen kesän aikana.

Hyvää juhannusta Koivurinteen Ukolta ja Akalta!

Loput seinät

Tulivat Ukko ja Akka taas Koivurinteelle maalaushommiin, sillä edellisellä kerralla loppuivat sekä aika että maali kesken. Lauantaina aamu oli kaunis kuin morsian, kun sääkin suosi taas maalaajia. Ukko oli tietysti innoissaan nosturista, jonka kanssa sai pelata, kun taas Akka pysytteli ihan sovinnolla maan pintapuolella.

Talon viimeinen seinä tuli valmiiksi ja loistaa nyt kauniina ja tasaisena pintana. Hieno talo siitä maalauksen myötä tuli myös ulkoa. Sisältä se on ollut jo upea remontin myötä.

Seuraavaksi oli maalausvuorossa ulkorakennuksen pääty. Korkeat kohdat piti tietysti hoitaa yhden päivän aikana, ettei nosturia tarvittaisi pidempään. Tässä tapauksessa aikakin oli rahaa.

Ei päätyseinässäkään pitkään mennyt, kun Akka maalasi alhalla ja Ukko ylhäällä. Eniten työtä teetti taas nuo katon alaosat, joissa oli monta pintaa maalattavana.

Vielä oli vuorossa ulkorakennuksen takaseinä. Akalla oli taas helpompi pesti, sillä hän sai maalata koko pituudellaan (joka ei niin mainittava ole) seisten maan kamaralla (osin tietysti kyykkien tuolla tarhassa). Ukko parka joutui maalaamaan vähän vaikeammat osat. Akka päätti ottaa vielä kuvan Ukosta, jos nyt sattuisi vaikka ihan viimeiseksi jäämään, sillä Ukko valitteli pitovaikeuksia jyrkällä katonlappeella.

Pysyihän Ukko kuitenkin koko matkan katolla, ja niin tuli maalattua takaseinän vaikein osa. Akka lähti pihapuuhiin, kun Ukko jäi maalaamaan viimeisen yläosan.

Päivän aikana valmistuivat kaikki kolme seinää, mutta kyllä sen sitten illalla tunsi kehossaan. Akka valitteli rannettaan ja Ukko kaikkia lihaksiaan. Mutta tyytyväisyys oli kuitenkin vallitsevampi olotila. Nyt oli Koivurinteellä ulkoisestikin kaikki hyvin.

Ympäristökierros

Ehtipä Akka kiertää vähän pidemmänkin lenkin käyntinsä aikana. Ensin piti tietysti ihailla hetki ulkorakennusta, joka oli Ukon vierailun aikana saanut puuttuvat vuorilaudat. Nythän se näytti ihan valmiilta.

Akan kivillä reunustama istutusalue on pieni, mutta monimuotoinen. Siinä kasvaa iso pihlaja, jonka runkoa kiertää kesäisin humala. Kiven ympärillä kasvaa vuorenkilpeä ja pikkusydäntä. Pihlajan takana kasvaa maksaruohoa ja arovuokkoa. Ja pienimpinä kasveina reunassa on kevätesikkoa, jota Ukko ei ehtinyt ajaa kokonaan matalaksi ruohonleikkurilla.

Ulkorakennuksen takana on vielä ulkotarha, jossa oli ennnen kanoja. Pääty- ja takaseinä ovat vielä maalaamatta hetken aikaa, mutta kesäkuussa sekin asia korjaantuu. Juhannukseksi pitäisi olla kaikki valmiina ulkopuolella.

Ulkotarhan takana on vielä hieman tekemistä. Akka tuumasi Ukolle, että tuonkin voisi vetää siistiksi ruohonleikkurilla. Japanintatar kasvaa kesän aikanan yleensä niin korkeaksi, että tuosta takapihasta tulee kunnon viidakko. Viidakkomaisuutta lisäävät myös ruttojuuren suuret lehdet.

Toisesta suunnasta näkyy myös talon vanha tunkio, jota Ukko ja Akka ovat säännöllisesti tyhjentäneet. Ennen kaatopaikka-aikaa joka pihassa oli tunkio, jonne kaikki jätteet vietiin. Tässä tunkiossa on vieläkin tyhjentämistä, mutta jokakeväisellä siivouksella saa hyvin kerättyä maasta nousevat jätteet.

Ulkokuttulasta tuli puutarhavaja. Nyt siellä ovat tiilet ja muut käyttökelpoiset tarvikkeet odottamassa uutta käyttötarkoitustaan. Nykyään alue on osa hoidettua pihaa nurmikoineen. Vaja jää silti sopivasti kuusten suojaan puoliksi piiloon.

Koivurinteellä on runsaasti tällaista näkymää, sillä suuri osa 2500 neliön tontista on sankkaa metsää. Pieni harvennushakkuu saattaisi olla jossain vaiheessa paikallaan.

Metsässä on myös mukavasti mustikkaa ja kielokin kukkii kauniisti.

Metsän keskeltä ei paljon rakennuksia erota, sillä puusto on vähän liian tiheää. Toisaalta metsä suojaa hyvin näkymää ja kuulumaa isommalta tieltä, johon tontti rajoittuu.

Metsän laidasta pilkottava punainen tupa on aika idyllinen.

Aika kivalta näyttää myös ulkorakennuksen ympäristö. Voi melkein kuulla lintujen laulun vain kuvaa katselemalla.