Nyt on aika

Eilen illalla alkoi vinha kuoriutuminen. Elsan tipuista kaksi ehti kuoriutua illalla ja toiset kaksi olivat aamulla valmiina. Ansan ja Reginan tiput kuoriutuvat nyt parhaillaan. Kyllä ne ovat niin pieniä ja reppanoita ennen kuivumistaan. Tämän päivän aikana kaikki kymmenen tipua varmaan valmistuvat.

Kymmenen viikkoa sitten nämä sisarukset olivat tuollaisia pikku rääpäleitä. Nyt ne ovat niin isoa kanaa jo olevinaan. Ja saman verran aikaa lisää, niin ne munivat jo täyttä häkää.

Iso syreenipensas on niiden suosikki. Sinne on niin helppo piiloutua, kuka mihinkin.

Mutta orrella pitää olla.

Mutta tämä on vielä mieluummin mamman kanssa. 

Toivottavasti tämän kesän haudontakiintiö on nyt täynnä. Koivurinteellä on jo 25 eläintä. Eiköhän tuo hetkeksi riittäne.

Mitäs tässä, kurjuutta kummempaa...

Juu, hei vaan! Tervetuloa Koivurinteelle! Tottakai tänne voi tulla kylään, ihan milloin vain! Käy toki peremmälle, saat samalla esittelyn tiloista. Avara kuisti ottaa sinut avosylin vastaan. Aistikkaasti sisustettuna se on asukkaiden käyntikortti. Voit jo tästä nähdä, millaista kodikkuutta on sisällä.

Eteisen matto johdattaa peräkamariin, joka on asukkaiden olohuone. Avara ja valoisa eteinen onkin mukava ja mieluinen yllätys.

Asukkaat pitävät selvästi avaruudesta ja tilan tunnusta. Uudet seinäpaperit henkivät luonnollisuutta ja maanläheisyyttä.

Lämmitysjärjestelmä on modernisti toteutettu tehopakkaus uuden ja vanhan materiaalin yhdistelmänä huokuen menneiden vuosien tunnelmaa ja nykyajan tehokkuutta.

Siirtykäämme eteisen kautta keittiön puolelle. Keittiössä kaikki tavarat ovat omilla paikoillaan, jotta ne ovat helposti käytettävissä. Myös sähköasennukset ovat nykyaikaisen asentamisen jälkeen huomaamattomasti ja ilmavasti pois seiniltä. 

Välikamari valloittaa eleettömyydellään. Säilytyspaikkojen runsaus ohjaa katseen kaikkein tärkeimpään eli makuupaikkaan, joka on aistikkaasti toteutettu kerraten vanhan ja retroajan tärkeimpiä elementtejä. 

Asukkaiden lepotarpeet on huomioitu tässä ratkaisussa erinomaisesti, samoin myös opiskelutilat.

Tuoreet kukat viimeistelevät sisustuksen tyylin henkien menneiden aikojen kaihoa ja romanttisuutta.

Kiitos käynnistä, tervetuloa toistekin!

Kymmenen pientä kananpoikaa

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna on kuoriutumassa kymmenen pientä kananpoikaa. Ja emoja on sitten kolme. Ei kahta ilman kolmatta, sanotaan, ja paikkansa pitää. Kolmantena hautojana on myös Ansa. Tälle haudonta on jo tuttua edellisesta kerrasta, joten ihan konkarihautojahan Ansa on.

Kun kerran Ansa valloitti yhden pesän kokonaan itselleen, lyöttäytyivät Elsa ja Regina samaan pesään.

Emmi munii joskus, jos muistaa, mutta uskollinen Siiri-kuku munii joka päivä. Viidellä kanalla Koivurinteellä saadaan ehkä jopa kaksi munaa päivässä, useimmiten yksi. Pikkupiipit ovat kasvaneet aivan hurjaa vauhtia ja ovat jo ihan kanan näköisiä, vaikka hivenen pienempiä. Edelleen ne piipittävät, mutta pian varmaan alkavat äännellä isompien äänellä. Ikää niillä on nyt kaksi päivää yli kahdeksan viikkoa. Enää siis reilu yksitoista viikkoa siihen, että ne alkavat munimaan.

Akka arveli aiemmin yhden olevan kukko, mutta taitaa tämäkin tapaus olla kuitenkin kana. Harjaheltta on edelleen hyvin matala, eikä poskihelttojakaan ole kuin kanamaisen vähän. Nyt jo pitäisi olla näkyvissä selvästi kukkomaiset piirteet. Eli tipuista kaikki ovat kanoja. Ei tullut kukkopaisteja.

Puutarhan ihme: juhannusruusu aloitti kukintansa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Tauno tahtoo tipuja!

Se alkoi siitä, kun Taunolle tuli vauvakuume. Kyllä, ihan todellakin niin kävi! Tauno yritti kovin tehdä pesää peräkärryyn, jossa oli kerppuja vuohille. Akka selitti hyvin ystävällisesti kukolle, ettei sinne voi mitään pesää tehdä, kerput olivat ihan tilapäisesti vain siinä, eikä mitään suojaa olisi sateelta tai haukoilta. Mutta Tauno ei tahtonut antaa periksi. Kun sitten Akka siirsi kerput pois, yritti Tauno vielä kerppujen suojissa kujerrella kanoille.

Seuraavana päivänä Elsa jäi iltapäivällä munintapesään. Illalla se kuitenkin sai tarpeekseen ja halusi muiden seuraan. Seuraavana aamuna pesässä olivatkin Regina ja Elsa yhdessä. Mutta iltapäivällä pesässä oli vain Regina. 

Elsa oli orrella siivet levällään.

Vieläkään ei Akka ollut varma, mitä tässä oli tapahtumassa. Mutta seuraavana aamuna Akka laski munat pesässä ja sai huiman luvun: 14 kpl! Se tarkoitti sitä, että Emmi ja Ansakin olivat alkaneet munia uudelleen. Akka otti kaksi Siirin munaa pois, merkkasi muut ja jakoi kuusi munaa molempiin pesiin. Sitten hän otti Elsan orrelta ja laittoi siihen toiseen pesään. Nyt on Koivurinteellä taas kaksi hautojaa ja kummallakin kuusi munaa allaan. Elokuun alussa siis on taas tipuja tulossa. Mihin ihmeeseen näiden tipujen kanssa oikein joutuu? Muniahan noista kanoista piti saada.

Huutokauppalauantai

Perjantaina Akka silmäili edellisen päivän lehteä ja löysi sieltä huutokauppailmoituksen lauantaille. Ja mikäs siinä, Ukkokin suostui lähtemään, vaikka sanoi sen huutamisen olevan liian jännittävää.

Heti Akka huomasi liinavaatekaapin, joka vielä peräkamarista puuttui, Jos tuosta vaikka viitisenkymppiä maksaisi, saisi jo ihan hyvällä hinnalla, mielellään tietysti vähemmänkin. Mutta ensin näkyi myytävänä kangaspuut. Meklari aloitti kympistä, eikä kukaan halunnut kangaspuita. Akka hädissään huusi sen kympin ja sai kangaspuut. Oli siis melkoinen löytö. Mukaan tuli vielä monta kassillista lankoja ja muita tarvikkeita.

Lopulta tuli liinavaatekaappikin vasaran alle, mutta pahaksi onneksi joku toinenkin oli sitä haluamassa. Eikä auttanut Akan kuin lopulta huutaa 55 euroa, että kaappi lähti. Eipä tuo vieläkään mikään paha hinta ollut.

Avaimet tallessa.

Sisältä siisti.

Pinnassa hieman kulumaa.

Loppupuolella kukaan ei halunnut millään pirttikalustoa, joten oli sekin vitosella sitten huudettava. Pihallehan Akka sen aikoi laittaa. Jos tuon vielä maalaisi jollain kivalla värillä...

Ryijy oli myös pakko ostaa, kun se kuudella eurolla lähti.

Kirpputoripuolelta Akka löysi kolme emalilautasta, puikkoja ja koukkuja ja Ukolle upean repun.

Kaupan päälle saivat Ukko ja Akka kauniin punertavan ihon auringossa istumisesta. Niin, tietenkään kärry ei ollut matkassa, joten Ukko ja Akka saivat ajella vielä ilta-ajelunkin hakemaan tavaroitaan. Ihan mukava päivä siis.

Lisää laidunmaata

Kuttuparat ovat vähän liian pitkään joutuneet olemaan pienessä tarhassaan. Tarkoitus oli laajentaa tarhaa jo aikoja sitten, mutta niin vaan monet muut projektit ovat menneet kuttutarhan edelle.

Entinen tarha oli suunnilleen puolta pienempi kuin nykyinen.

Nyt on hetkeksi taas vihreää aidan tälläkin puolella. Ja paljon enemmän tilaa juosta ja hyppiä.

Hyviä ovat kielonlehdet ja muut myrkylliset kasvit. Taitaa olla vuohimaailmassa ihan omat säännöt noille myrkkykasveille.

Kuttujen maitomäärä on noussut valtavasti, nykyään lypsetään lähelle kolmea litraa päivässä. Hyvä tytöt!

Taas rapataan

Nyt se taas alkoi: remontointi. Tällä kertaa vuorossa ovat tekemättä jääneet rappaukset ja sen jälkeen pönttöuunin muuraus. Ja muurari on tekemässä, mutta ei se sama, joka oli aiemmin. Mutta kyllä se on muurari kuin muurari, joka tekee pahaa jälkeä, muualle paitsi itse siihen muurauskohteeseen. Kun Akka meni yläkertaan katsomaan, näky oli kyllä aika kauhea. Portaat kun on mennyt ylös, aukeaa oikealle ovi makuuhuoneeseen. Ensimmäinen näky on tällainen.

Kun käännytään ovelta vasemmalle, näkyy uusi piippu ja sen vasemmalla puolella entinen oviaukko, joka uuden piipun myötä kävi liian pieneksi. Tähän asti siinä on ollut tuo muovi suojana ja väliseinänä.

Ullakon puolelta katsottuna näkyy uutta rappausta piipun kyljessä ja siellä taustalla se makuuhuone, jos sitä nyt voi sellaiseksi enää kutsuakaan.

Kauempaa katsottuna samaan suuntaan näkyy, miten piippu sijoittuu aika keskelle vinttiä. Tästä tilasta on tulossa joskus huone.

Vasen puoli näyttää tältä. Uusi oviaukko on kai tehtävä tulevaisuudessa tälle puolelle.

Peräkamarin nurkkaakin on jo ehditty rapata. Kohta saa aloittaa pönttöuunin muuraamisen takaisin.

Kun nyt makuuhuone muuttui työmaaksi, piti miettiä taas uusi nukkumapaikka. Mutta nythän oli helppoa päättää, mihin yöksi päänsä kallistaisi. Tai Akan kyllä piti tehdä pieniä toimenpiteitä ennen sitä. Siniraitaisten verhojen tilalle Akka ompeli edellisen talon kuistin verhoista uudet verhot vaunuun. Jotenkin tuonne sopi paremmin punainen. Kun vielä jossain vaiheessa ehtisi maalata koko sisuksen harmaalla ja valkoisella. Sitten se on ihan täydellinen.

Ei ainakaan kylmä tule illalla, kun aurinko on paistanut koko iltapäivän vaunun kylkeen. On se kyllä hyvä, ettei ainakaan palele. Eihän lämmin luita riko. =)

Pieni koti pyörillä

Ukko ja Akka ovat jo pitkään suunnitelleet ostavansa pikkuruisen asuntovaunun. Mitenkään aktiivista ei heidän etsintänsä ole ollut, mutta mielessä se on ollut jo pitkään. Sunnuntaina Ukko ja Akka katselivat taas ilmoituksia ja löysivät edullisen vanhan vaunun. Maanantaina suurin toivein he ajelivat katsomaan vaunua. Gimlin näköinen mies sitä kauppasi hyvänä vaununa, mutta mikään siinä ei toiminut. Kaikki ikkunat vuotivat, kattoluukku vuosi, lattia oli pehmeä, sähkölaitteet eivät toimineet kaasusta puhumattakaan. Pettyneinä lähtivät ostajat ajamaan pois.

Akka kehotti Ukkoa vielä katsomaan netistä, jos vaikka löytyisi joku toinen, jota voisi käydä katsomassa vaikka tiistaina. Löytyi yksi mahdollinen, ja Ukko soitti myyjälle, voisiko tulla tiistaina katsomaan. Tiistai ei käynyt, mutta maanantai kävisi, vaikka menisi myöhäänkin. Ja niinhän se menikin. Kymmeneltä olivat Ukko ja Akka perillä. Selvähän se oli heti, että nyt se on löytynyt. Ja tyytyväisinä köröttelivät tuoreet karavaanarit kotiin aamuyön tunteina.

Siinä se pihalla nyt pönöttää, eikä ole koolla pilattu.

Sisältä vaunu on ihan kohtuullisen siisti. Alkuperäinen kissanpetikin (kuulemma vauvanpedin nimellä ollut) oli tallessa. Taneli kelpuutti sen heti. Sopivan ylhäällä, että voi samalla vahtia.

Kaikki on sisällä hyvin pidettyä.

Verhot ja uudet päälliset ovat viime vuodelta, mutta kyllä Akka taitaa jotain niille tehdä ainakin jossain vaiheessa.

Kaasulaitteet toimivat ja sähköt kohtuullisesti, mutta jääkaapin toiminnassa on jotain häikkää. Ehkä sekin tulee kuntoon, kunhan vika löytyy.

 

Pitihän Ukon ja Akan heti kokeilla, millaista se vaunuelämä sitten olisi. Hyvä oli syödä pöydän ääressä...

...ja katsella vesisadetta vaunun ikkunasta.

Kohta varmaan pitää siirtyä vaunuun nukkumaan, kun sisällä piipun rappaaminen alkaa yläkerrassa.