Pieni koti pyörillä

Ukko ja Akka ovat jo pitkään suunnitelleet ostavansa pikkuruisen asuntovaunun. Mitenkään aktiivista ei heidän etsintänsä ole ollut, mutta mielessä se on ollut jo pitkään. Sunnuntaina Ukko ja Akka katselivat taas ilmoituksia ja löysivät edullisen vanhan vaunun. Maanantaina suurin toivein he ajelivat katsomaan vaunua. Gimlin näköinen mies sitä kauppasi hyvänä vaununa, mutta mikään siinä ei toiminut. Kaikki ikkunat vuotivat, kattoluukku vuosi, lattia oli pehmeä, sähkölaitteet eivät toimineet kaasusta puhumattakaan. Pettyneinä lähtivät ostajat ajamaan pois.

Akka kehotti Ukkoa vielä katsomaan netistä, jos vaikka löytyisi joku toinen, jota voisi käydä katsomassa vaikka tiistaina. Löytyi yksi mahdollinen, ja Ukko soitti myyjälle, voisiko tulla tiistaina katsomaan. Tiistai ei käynyt, mutta maanantai kävisi, vaikka menisi myöhäänkin. Ja niinhän se menikin. Kymmeneltä olivat Ukko ja Akka perillä. Selvähän se oli heti, että nyt se on löytynyt. Ja tyytyväisinä köröttelivät tuoreet karavaanarit kotiin aamuyön tunteina.

Siinä se pihalla nyt pönöttää, eikä ole koolla pilattu.

Sisältä vaunu on ihan kohtuullisen siisti. Alkuperäinen kissanpetikin (kuulemma vauvanpedin nimellä ollut) oli tallessa. Taneli kelpuutti sen heti. Sopivan ylhäällä, että voi samalla vahtia.

Kaikki on sisällä hyvin pidettyä.

Verhot ja uudet päälliset ovat viime vuodelta, mutta kyllä Akka taitaa jotain niille tehdä ainakin jossain vaiheessa.

Kaasulaitteet toimivat ja sähköt kohtuullisesti, mutta jääkaapin toiminnassa on jotain häikkää. Ehkä sekin tulee kuntoon, kunhan vika löytyy.

 

Pitihän Ukon ja Akan heti kokeilla, millaista se vaunuelämä sitten olisi. Hyvä oli syödä pöydän ääressä...

...ja katsella vesisadetta vaunun ikkunasta.

Kohta varmaan pitää siirtyä vaunuun nukkumaan, kun sisällä piipun rappaaminen alkaa yläkerrassa.