keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Koivurinteen tulipalo

Ukko tapasi viikonloppuna ralleissa tutun, jonka kanssa rupatellessa hän sai uutta tietoa Koivurinteestä. Eteisessä portaiden alla olevassa komerossa on joskus aiemmin ollut vesivaraaja sekä putket, joita oli pidetty lämpimänä jollain muovisella puhaltimella. Kerran oli tämä puhallin syttynyt tuleen. Omistajat olivat keksineet heittää lunta koneen päälle (sähkölaitteiden palossa kuuluu käyttää peitettä tai jauhetta sammuttamiseen), mutta tuli ei ollut sammunut, joten VPK oli kutsuttu paikalle. Palo oli saatu sammutettua, mutta yön aikana seinän välissä oli alkanut kyteä, ja palo oli käyty sammuttamassa uudelleen.


Komerossa ei näy nykyään muuta kuin vähän mustaa yhdessä kohdassa. Tosin seinä tuon mustuneen portaan vieressä on levytetty jälkeenpäin.


Siinäpä on Ukolla ja Akalla miettimistä. Onko paloa sammutettu vedellä? Miten paljon vettä on käytetty? Onko sammuttamisen jälkeen kuivattu kosteudet pois? Paras lienee siis aukoa eteisen lattia ja eteisen ja kuistin välinen seinä ja katsoa tilanne.

Ukon tuttu oli tiennyt tämän luovia ratkaisuja keksineen "remonttireiskankin". Kyseessä oli pianonvirittäjä, joten luovuus on siis hyvin ymmärrettävää. Pitäisiköhän se piano kuitenkin saada mahtumaan Koivurinteelle? Voisi sitten kutsua juuri tämän virittäjän paikalle ja samalla kuulla lisää talon historiasta.

Operaatio turhat pois on edennyt siihen pisteeseen, että loput tavarat haettiin kirpputorilta pois. Parhaiten kauppansa tekivät odotetusti maalaisromanttiset esineet. Vaatteet tuntuvat olevan hankala myydä. Operaatio jatkuu sitten myöhemmin tavaroiden osalta, Ukon ja Akan osalta ollaankin vasta alussa. =)


tiistai 19. helmikuuta 2013

Ovihommissa

Ukko oli tässä vähän sairastellut, eikä remontti ollut edennyt yhtään. Ei liene talo kovin nopeasti valmis, jos neljässä kuukaudessa saadaan yksi huone tapetoitua. Akka alkoi vähän patistella Ukkoa, kun mitään ei viikkokausiin tapahtunut. Niinpä ainakin alkoi projekti oviaukon pienentäminen.

Keittiön ja välikamarin välinen oviaukko oli tarkoitus pienentää ja laittaa siihen Metsäkylän navetalta ostettu peiliovi. Oveenhan ei ollut karmeja, joten sellaiset piti tehdä. Eikä Ukko tiennyt ennen osaavansa tehdä myös ovenkarmeja, mutta nyt sekin selvisi. Osaahan Ukko. Eihän se tietysti ihan puusepän varmuudella ja nopeudella sujunut, mutta kyllä siitä ovenkarmit tuli mutinan ja ähellyksen kera.
Ukko ei kyllä antanut Akan kuvata liitoksista lähikuvaa, sanoi vain, että kyllä ne välttää.
 
Oviaukkoon laitettiin kakkosnelosesta tukirakenne. Sivupalkkeja on monta, jotta laudoituksen saa helpommin lyötyä kiinni. Oviaukon paikka siirtyi alkuperäisen oviaukon paikasta enemmän kohti ulkoseinää, koska sähköhellalle haluttiin tehdä varaus mahdollisen tulevan leivinuuni-puuhellan vasemmalle puolelle (keittiöstä katsoen). Kuvassa näkyy hyvin alkuperäisen oviaukon reuna.
 
Ukolla on ollut kova työ mittailla tulevan kynnyksen paksuutta.
 
Nyt, kun nämä tärkeät vaiheet on tehty, päästään ensin laudoittamaan, sitten paperoimaan, huokolevyttämään, tasoitetapetoimaan, tapetoimaan ja sitten maalaamaan lattiat. Pian se on välikamarikin valmis, ehkä jo ennen kesää (mutta vuosi jääköön vielä sanomatta).
 
Onhan tässä kaikkea muuta kuitenkin touhuiltu. Operaatio turhat pois jatkuu vielä, tänäänkin lähtee auton täydeltä tavaraa kirpputorille. Menekkikin on ollut ihan kiitettävää, viikossa on myyty jo kaksi kuormallista. Tämä kuorma taitaa nyt olla tällä erää viimeinen.


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Hyvästi vaan, turhat tavarat!

Koska Koivurinne on pienempi talo kuin se toinen, on tullut aika sanoa hyvästi monelle tavaralle. Ukko ja Akka varasivat kirpputoripaikan Kaupungista. Ensimmäisenä lähtivät kaikki liian romanttiset tavarat, vaikka ihan kivoja ne olivat. Nyt joku toinen saa käydä löytämässä ne omiksi aarteikseen.
 
Myyntiin lähtivät myös Akan kypärä ja bootsit. Ehkä nyt lähitulevaisuudessa ei tule ajeltua, varsinkaan, kun ei ole pyörää. Jos joskus taas asiasta innostuu, voihan aina hankkia uudet.
 
Vielä pitäisi myydä keittiön pöytä ja tuolit, nojatuolit, piano, keinu ja sänky yöpöytineen. Varmaan löytyy vielä ylimääräistä tavaraa, jonka voi laittaa kiertoon. Olo on haikea mutta helpottunut. Kaikelle näköjään on aikansa ja paikkansa.
 
Jotenkin hassua, kun muut muuttavat suurempiin asuntoihin ja lisäävät omaisuutensa määrää, Ukko ja Akka ovat purkamassa valtaisaa hyvinvointinsa arsenaalia ja siirtymässä köyhäilyyn. Ja hyvin niinkin pärjää. Neljä kuukautta on pärjätty huussilla, saunalla ja kantovedellä. Eikä ole tehnyt edes tiukkaakaan. Edes mikroa ei ole ollut käytössä, mutta ruokaa on laitettu, leivottu ja elämästä nautittu. Aika vähällä sitä sitten tulee toimeen.
 
Tänään Akka kuuli kauneimmat mahdolliset sanat Ukolta: "Olit sittenkin oikeassa, se toimii!" Kyllähän Akka tiesi tietenkin olevansa oikeassa, mutta olihan se kiva kuulla. Nimittäin uusi lehti kääntyi Ukon ja Akan elämässä. Keittiöön tulee vettä hanasta. Akka sanoi aiemmin Ukolle, että kannattaa kokeilla pikkupatterilla, jospa ne putket siitä sulavat. Ukko ei oikein uskonut, että ne sieltä syvempää muka sulavat. Siis sulivat ne ja nyt tulee kylmää juoksevaa vettä. Saapuu se uusi teknologia Koivurinteellekin!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Lauantaita



Aamulla akka leipoi leivät ja tiskasi, samalla suunniteltiin keittiötä. Jos kerran kaapistot mahtuvat vain yhdelle seinälle, on käytettävä koko seinätila lattiasta kattoon. Samalle seinälle pitää mahtua myös jääkaappi. Osan seinästä vie vielä ikkuna. Oikealle tulee jääkaappi, jonka alapuolelle ja yläpuolelle tulee kaapit, siitä vasemmalle tiskikone, roskakaappi (altaan alle) neljällä roska-astialla, ja kolme kaappia / vetolaatikostoa. Ylös astiakaapit kattoon asti. Ikkunan yläpuolelle tulee varmaan hylly, jolle saa vaikka kahvipannut riviin. Vasen reunus on vielä mietinnässä, mutta eiköhän se siitä vielä selkene.

Ukon näkemyksen mukaan roskakaapissa tulee olemaan tällainen tunnelma:
Akka sanoi heti, että ei kärpäsiä eikä hajuja, kiitos!

Välikamariin tulee vanha astiakaappi, johon sitten saa vielä lisää astioita ja ehkä harvemmin tarvittavia keittiökoneita. Saattaa olla, että jostain joudutaan luopumaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Akka laitteli peräkamarissa tavaroita paikalleen. Ladyn sisään mahtuu kivasti kaikki kynttilät (juu, niitä on paljon), ompelukone, kankaat, korutarvikkeet ja sen sellaiset tavarat. Yhteen kaappiin mahtuikin Akan opiskelumateriaalit, jotka odottavat osittain vielä mapittamista. Ladyn päälliset ovat hyvin leidimäiset tietysti. Koska oman suvun kuvia ei vielä ole tarjolla, Akka laittoi sitten vähän tunnetumpia kuvia näytille.
 
 
Kun Akka laittoi kirjoja hyllyyn, häntä alkoi ihan tosissaan tympiä ovien huurrekoristelu. Se sai kaapin vaikuttamaan kuluneemmalta kuin se oikeasti olikaan. Ja sittenhän piti vain etsiä netistä tietoa, miten huurteet saisi pois. Partaterällä rapsuttamalla, oli yleisin vastaus, joten Akka pyysi Ukon avuksi. Ukolla oli erittäin hyvä partaveitsi, jolla hän sai raaputettua yhden lasin ihan puhtaaksi. Loput röhnät lähtivätkin kuumalla vedellä ja pesusienellä. Kuvassa näkyy huurrutetun ja puhdistetun lasin ero.


Ukko viimeisteli välikamarin katonmaalausta. Kattoonhan jäi reunoille maalaamattomat suikaleet, kun maalaus tehtiin ennen lisäeristeiden purkua. Mutta sama kai, milloin sitä maalaa. Nyt on ainakin yhtenäisen näköinen katto.

Viikolla Ukko korjaili keittiön vesiputkia, joita ei ollut käytetty sen jälkeen, kun tänne muutettiin. Tarvittavien korjaustoimenpiteiden kokeiltiin, mutta vettä ei tullut. Varmaan ovat putket jäätyneet talon alta. Yritetään sitten keväämmällä uudelleen. Saahan sitä vettä sisään kantamallakin.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kuinka vanhasta mammasta tuli tumma lady

Tämä musta lady ei ole ollut aina tämän näköinen.
 
Kun Ukko ja Akka löysivät sen, se oli kahdessa osassa piharakennuksessa. Yläosa oli kiinni seinässä, laseissa oli tarroja ja sisällä oli kaikenlaista pikkuroinaa.
 
Alaosa oli eri paikassa, siinä oli kiinni ruuvipuristin, sisällä ties mitä roipetta ja kansi oli halki. Ukko ja Akka tyhjensivät molemmat osat ja kantoivat pihalle tarkempaan tutkiskeluun. Ukko puisteli päätään, mutta innostui sitten, kun näki oikean oven piirustukset. Olihan siinä jotain hyvääkin.
 
Akka ryhtyi heti tuumasta toimeen ja poisti maalit yläosasta. Sieltähän ladyn tumma pinta alkoikin hahmottua. Kun vielä kokeili osat yhteen, alkoi tämän huonekalun todellinen kauneus näkyä.
 
Kun Ukko ja Akka olivat tarpeekseen rapsuttaneet maaleja pois, mamma vietiin jatkohoitoon ammattilaiselle, jonka käsittelyn jälkeen tuloksena oli tumma lady. Nyt lady on palvellut hyvänä säilytyspaikkana jo neljä vuotta ja siitä on tullut kuin perheenjäsen. Akka vaan välillä unohtaa, että kyseessä on lady ja haukkuu mammaksi yhä edelleen.
 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Liian romanttista

Viikonloppu meni tavaroita kuljettaessa. Paljon sitä saatiin tuotuakin, mihinköhän ne kaikki saadaan oikein mahtumaan. Ja sitten ne verhot vielä. Tangot saatiin kohdilleen, kun Ukko tarkasti mittasi ja laittoi. Olihan siinä miettimistä, minkä kanssa ne laitetaan linjaan, kun lattia on vino, ikkunat ovat vinot, kattokin on vino ja tapetti siltä väliltä. Tapetin kanssa ne sitten linjattiin kuitenkin.



Akka tuumi, että ei hyvä, ei ole kontrastia ollenkaan. Ukko oli taas sitä mieltä, että oikein hyvä. Kyllä Akka tuohon vielä jotain keksii, tummemmat verhot pitäisi löytää tuohon pariksi, niin sitten saattaisi olla hyvä. Ehkä kesällä menisi noin vaaleat verhot pelkästään. Akkaa vähän harmittaa tuo sohvakaluston väri. Itse sohvakalustohan on hyvä ja kestävä ja sitäpaitsi se on Karjalohjan pappilan entinen kalusto. Eli kalustolla on jo tarina kerrottavanaan. Mutta tuo väri! Materiaali on myös hyvää, ei ole kissojen kynnetkään saaneet sitä hajalle.
 
Arkkukaan ei varmaan jää tuohon nurkkaan, mutta olkoon se nyt toistaiseksi siinä. On tässä varmaan aikamoinen pyörittely näiden huonekalujen kanssa, että saa ne sopimaan. Arkku on muuten löytö. Se löytyi mökin puuvajasta puupinon alta (se mökki on jo myyty, kun kaikki aarteet sieltä jo löydettiin). Pienellä puhdistuksella ja hoitoöljyllä Akka sai siitä aika hyvän näköisen.
 
 
Vanha mammakin pääsi jo Koivurinteelle. Mamma, siis nykyään vanha leidi, löytyi myös samaisen mökin ulkorakennuksesta kahdessa osassa ja erittäin huonossa kunnossa. Mutta sekin sai uuden mahdollisuuden, eikä sitä voi millään muotoa sanoa enää rumaksi rojuksi. Iso se kyllä on, tai sitten on huone vaan liian pieni.
 
 
On siinä vielä aika paljon tavaraa, joka etsii paikkaansa. Mutta niinhän se on, että jokaiselle löytyy paikkansa, kun vaan aikansa etsii. Sama on meidän ihmisten kanssa. Joskus pitää vähän siirrellä, että löytyy juuri se paras mahdollinen paikka.
 
 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Muuttokuorma

Ukko ja Akka saivat viestin, että saattaisi olla vuokralainen tiedossa siihen toiseen taloon. Siitä tämä touhu sitten lähti. Siellähän ovat paikat aivan rempallaan, eikä kukaan ole siivonnut kolmeen kuukauteen. Jos sinne pitäisi saada tilaa vuokralaiselle, pitäisi sieltä alkaa kuskata tavaraa ihan urakalla. Tänään tuotiin sitten ensimmäinen kuorma. Aika paljon peräkärryyn mahtui tavaraa, vaikka se on melko pieni kärry.
 
Akka otti verhotkin, sillä Ukko oli saanut aamulla määräyksen Akan ollessa tenttiä valvomassa hakea kaupasta kaksi kappaletta c-tankoja. No, kun kalusteet olivat paikoillaan ja Akka otti verhot esiin, selvisikin, että Ukko oli ottanut kyllä ihan oikean näköisiä tankoja, mutta sellaisia, jotka tulevat kaksi päällekkäin. Ja koska väri oli valkoinen, ei Akka kelpuuttanut niitä. Ja sitä paitsi Ukko oli ostanut vain yhden pakkauksen. No, ehtiihän sitä verhot laittaa myöhemminkin. Siellä ne odottavat Ikean sinisessä kassissa ensi viikkoon.
 
 
 
Radiokin tuotiin jo. Akka sai tämän muutama vuosi sitten isältään. Ainoa vika tässä on pienet viilunpuutteet. Äänihän on tosi komea.
 
 
Ja kapsäkitkin pääsivät jo pinoon odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa. Vielä olisi muutama huonekalu tulossa tähän huoneeseen.
 
 
Huomenna tulevat ensimmäiset vieraat taloon. On se kiva, että on edes yksi huone laitettu parempaan kuntoon. Mutta nyt pitää Akan lähetä katsomaan, ettei kakku pala uunissa.