maanantai 29. lokakuuta 2018

Hyvästi Koivurinne!

On aikoja, jolloin kaikki on vielä aluillaan. On kutkuttavaa jännitystä, joka herkistää mielen ajattelemaan kaikkea sitä, joka on vasta tuloillaan. Kuusi vuotta sitten Ukko ja Akka elivät tällaisen tuntemuksen vallassa. Jännitys huipentui, kun Koivurinne siirtyi Ukon, Akan ja pankin omistukseen lokakuussa 2012.


On aikoja, jolloin toivo ja epätoivo ovat vierekkäin. Todellisuus ja kuvitelmat siirtyvät toisistaan valovuosien päähän ja usko kaiken järjestymiseen notkahtaa. Haave leivinuunista karisi hormin haurauteen. Lopulta koko savupiippukin karisi tomuna ilmaan. Savupiipun lisäksi myös kaikki muuratut seinät saivat purkutuomion. Keskellä taloa oli suuri aukko ihan katonkin läpi. Mutta kun kaikki pahin on tapahtunut, alkaa toivo nostaa päätään. Koivurinteellä katto alkoi valmistua ja lämmin pysyä sisällä.


On aikoja, jolloin kaikki tapahtuu nopeasti. Tapahtuma toisensa jälkeen vyöryy esiin, eikä aika ehdi väliin hidastuttamaan. Akka alkoi miettiä eettisempää ruokaa, sai yllättäen kanan, jolloin päivässä piti rakentaa kanala, jonne hankittiin kanalle kavereita. Seuraavassa kuussa myös maidontuotanto muuttui omavaraiseksi.


On aikoja, jolloin kaikki on niin tasaisen huonosti, että siitä tulee arkipäivää ja normaalia. Silti toiveissa siintää aika, jolloin kaikki tulee olemaan paremmin, vaikka siihen olisi todella pitkä matka. Ukon ja Akan huusholli näytti hyvin usein siltä, ettei kyseessä voinut olla asuttu talo, vaikka se oli sitä mitä suurimmassa määrin. Tosin Ukko ja Akka nukkuivat välillä kuistilla, kun muu talo oli remonttipölyn keskellä tai asuntovaunussa, kun muualla ei ollut mahdollista.


On aikoja, jolloin kaikki näyttää muuttuvan hyväksi jälleen. Pahimpien koettelemusten jälkeen alkaa uudelleenrakentaminen, joka vaiheineen on kuin palapelin palojen kokoaminen yhteen alkaen muodostaa kuvaa, joka oli ennen olemassa vain mielessä ja suunnitelmissa.


On aikoja, jolloin kaikki muuttuu. Pysyväksi suunnitellut ratkaisut eivät olekaan kuvitelmien kaltaisia. Eläinten myötä tarve laidunmaalle ja isommalle ulkorakennukselle kasvoi. Läheltä ei löytynyt lisämaata, joten sitä katsottiin vähän kauempaa. Vaiston varassa tehty ratkaisu osoittautui suuremmaksi johdatukseksi, kun Ukon ja Akan työpaikatkin löytyivät sieltä kauempaa. Ja niin oli aika saattaa aloitetut remontit valmiiksi myyntiä varten.


On aika sanoa hyvästit Koivurinteelle. Se tulee olemaan nyt toisten asukkaiden koti ja jatkaa olemassaoloaan näiden näköisenä ja tapaisena. Uusien asukkaiden silmissä näkyy se sama kutkuttava jännitys, kun talosta pääsee tekemään itselleen omanlaisensa kodin. Ukon ja Akan Koivurinne säilyy tässä blogissa ja muistoissa. On tullut aika jättää taakseen yksi elämänvaihe ja siirtyä uuteen. Koivurinteellä on nyt kaikki hyvin.


Kaikkea hyvää!

Toivovat Koivurinteen Ukko ja Akka



P.S. Seuraa saarna... Blogi on ollut kertomus talosta, joka monen mielestä oli purkukuntoinen, eikä kovinkaan moni olisi sitä halunnut itselleen. Tulivat Ukko ja Akka, jotka uskoivat siihen, että talosta saa hyvän ja asuttavan ja rakastettavan, kunhan osoittaa tarpeeksi huolenpitoa sille. Olkoon blogin suurin opetus, ettei ole niin pahaa tilannetta myöskään ihmiselämässä, jota Jumala ei voisi korjata. Vaikka muiden mielestä elämäsi olisi turha ja arvoton, olet Jumalan silmissä rakastettava. Hän tahtoo korjata sinut ja antaa uuden mahdollisuuden.

T. Koivurinteen Akka