lauantai 20. lokakuuta 2012

Malttamatonta odotusta

Olipa kerran ei niin kauan sitten Ukko ja Akka. Ukko oli pessimisti ja Akka oli optimisti. Ukko löysi aina asioista kaiken, joka voi mennä pieleen. Akka oli suuri visionääri, joka näki paljon sellaistakin, joka ei koskaan olisi mahdollista. Mutta yhdessä Ukko ja Akka siis olivat hyvin toisiaan täydentävä pari.

Nelisen vuotta sitten Ukko ja Akka kävivät Koivurinteellä katsomassa paikkoja. Liekö Akka keksinyt jonkin hyvän idean, jota sitten oli hyvä testata. Koivurinne oli luminen, pakkasta oli reilusti, mutta sisällä näytti olevan lämmin tunnelma. Akka näki keittiön kauniin seinäpaneelin, kamarin pönttöuunin ja leveät lattialankut, kun taas Ukko näki eriskummalliset kattolevyt, tilkkutäkkimäiset seinäratkaisut, onnettoman wc-suihkuyhdistelmän. Eli kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli katselusta molemmille.

Aikaa kului ja Koivurinteen muisto haalistui vaan ei hävinnyt. Ukko ja Akka miettivät erilaisia tulevaisuuden asumismuotoja, mutta mikään ei vain oikein houkutellut. Kerrostalo oli suoraan ei-ei, rivitaloon olisi hankala saada kissoja sopeutumaan, omakotitalot olivat niin suuria ja uuden talon rakentaminen oli ei-ei.

Yhtenä iltana Ukko ja Akka keskustelivat keskenään asumismuodoista ja jompikumpi väläytti Koivurinteen mahdollisuuden. Ja silloin juuri tapahtui se, että kaikki palaset loksahtivat paikalleen ja jotain taianomaista tähtipölyä hulmahti ilmaan. Ja siitä se sitten lähti etenemään.

Nyt odottelevat Ukko ja Akka malttamattomana, että välittäjä soittaisi ja ilmoittaisi kaupantekoajan. Odottavan aika on pitkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.