perjantai 28. helmikuuta 2014

Voi uusi kiiltävä hella sentään!

Nyt ovat hellan pintapellit jo paikoillaan. Kyllä olikin kauhea järkytys, kun ne tulivat. No, kun ne kiiltävät! Se nyt vaan on sitten aivan uuden näköinen hella. Niin, uusihan se onkin. Mutta ei olisi tarvinnut ihan noin uudelta näyttää. Sitä sellaista vanhanaikaista läkkipeltiä kun ei sitten enää saanut, niin Ukko ja Akka päätyivät ihan tavalliseen sinkkipeltiin, jota käytetään pönttöuuneissakin. Niin, se vanhanajan pelti olisi ollutkin tosi lyijypitoista, joten terveellisempi vaihtoehtohan tämä tietysti on.


Ehkä se tuossa vuosien varrella sitten himmenee mataksi, mutta on siinä odottelemista. 


Nyt on hella kuitenkin jo käyttökunnossa. Vain päällilevyn reunukset puuttuvat (ja näköjään tuhkaluukutkin ovat pois paikoiltaan). Nyt, kun talvikin alkaa olla ohi, on Koivurinteellä alkamassa lämmityskausi. Eipä tähän projektiin sen enempää mennyt aikaa kuin kattoprojektiinkaan. Yhtä valmiita ovat. Juu, ei ole kattoprojektikaan todellakaan vielä valmis, olisihan se nyt jo jotain, vai mitä? Viimeinen syöksytorvi on kiinnittämättä ja takaa puuttuvat vielä tikapuut. Mutta kyllä ne varmaan ennen kesää ovat paikoillaan, vaikka vuodesta ei vielä puhutakaan. =)


Mutta tuohon hellaan on kyllä totutteleminen, niin häikäisevä se on.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Onnellisen Akan kanoja

Pitkään on Ukolla ja Akalla ollut suunnitelmissa ottaa kanoja. Nyt kevään koittaessa onkin aika lähteä tutkimaan asiaa ennakolta, jotta suunnitelman saa vietyä käytäntöön. Kirjastosta löytyi ihan mukavasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Netistä taas on löytynyt monta hyvää sivustoa.


Nykyisestä kasvihuoneesta (tilalle tulee jossain vaiheessa hieman isompi ikkunoista tehty ansari) tehdään kesämaja kanoille ja kesän aikana rakennetaan talvikanala. Kesätarhaahan löytyy Koivurinteeltä aivan riittämiin metsän puolelta.


Ja sitten syödään Koivurinteellä onnellisen Akan kanojen munia.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Jo on katto melkein valmis

Ai, ettei ole Koivurinteeltä kuulunut mitään vähään aikaan? Eipä ole niin. Olisikohan se vähän niin kuin suruaika sen ihanan kaapin poismenon vuoksi? Vai täysi työ täyttää uusia kaappeja? Puheen valmistamista, gradua, mitä lie. Aina sitä Akka syitä keksii...


Kattomiehet sentään ovat saaneet paljon aikaiseksi. Nyt näyttää kyllä kaikki olevan lähestulkoon valmista. Jopa korotuksen johdosta tullut kolo on peitetty ruskealla laudalla. Ulkovuorauksen uusimiseen asti saavatkin olla lautapaikat paikallaan. (Ei toki kaikkia lautoja tarvitse uusia, mutta takapääty ja etuala luultavimmin kokonaan.)


Noita lappeita Akka on katsonut vähän arvioivalla silmällä. Ovatkohan nuo alalaudat oikeasti ihan sopivat tällaiseen rintsikkaan? Mutta siinä ne nyt ovat, eikä Akka ainakaan käy niitä pois repimään. Ehkä on vaan hyvä tyytyä välillä kompromisseihin.


Mitäkö puuttuu? Syöksytorvet vielä odottavat paikalleen laittoa. Tuskin sekään kovin kaukana enää on, saattaa olla jopa parissa päivässä kokonaan valmista.


Syöksytorvet tulevat takapäätyyn, joten ne ovat nätisti piilossa. Toki alle tarvitaan tynnyri sadevettä keräämään, jotta Akka saa kasvimaalle kasteluvettä. Aika näppärästi tuosta saakin, kun on kasvimaa sopivassa paikassa.


Ukolla on kova remonttiväsymys ja stressi senkin vuoksi. Akka yrittää lohduttaa, ettei tässä nyt enää ole mitään hätää. Katto on pään päällä, hella on melkein valmis, sisävessakin on ja pesutilat kunnossa (paitsi ne lauteet pitäisi uusia). Ei kai kaiken tarvitse ihan samalla kellonlyömällä olla valmista? Mutta eipä auta Akan vakuuttelut. Ukko se vaan stressaa...

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kaapin paikka

Niin koitti se päivä, jolloin oli pakko luopua siitä ihanasta valkoisesta kaapista keittiössä. Akka olisi kovin mielellään säilönyt sen jonnekin varastoon vastaisuuden varalle, mutta Ukko ei ajatukselle lämmennyt. Ja koska Ukko määrää Koivurinteellä kaapin paikan, sai kaappi lähteä myyntiin. Ilmeisesti hinta oli sen verran kohdillaan, että kauppa syntyi heti ja kaappi lähti kohti parempaa kotia. Käytännöllisyys voitti kauneuden tällä kertaa.

Kaapin paikalle kiikutettiin aiemmin haettuja keittiönkaappeja. Näistä saatiin tilalle jonkinlainen kokonaisuus.


Yläkaapiksi laitettiin kolmeosainen kaappi, jossa vasen puoli on oikeasti tiskikaappi. Mutta hyvin siihenkin kuiva-aineet passasivat.


Oikealla puolella on alhaalla kolme puista lokeroa. Ensimmäinen haisi vahvasti tupakalta, oikeastaan tuhkalta (olisikohan siinä säilytetty piippua), toinen haisi hyvin vahvasti maustepippurilta ja kolmas ei juuri miltään.


Alaosa on hempeän liila. 


Vanhat hyllypaperi oli otettu pois. Puu oli alla säilynyt aivan vaaleana. Nyt pitää vielä laittaa uudet hyllypaperit (joita on vaikea enää nykyään löytää), jotta kaappi säilyy siistinä vielä seuraavatkin 50 vuotta.



Ei ole mitenkään varmaa, että juuri nämä kaapit tulevat tässä olemaan keittiöremontin jälkeen, mutta ovatpa nyt ainakin sovitettavina. Ja hyvin hoitavat tehtävänsä. Oli näissä kyllä aikamoinen putsaaminen, ennen kuin pystyi paikalleen laittaa.

Seuraavaksi kauhukuvia, joita ei suositella herkille. Näitä kyllä suositellaan jokaiselle, joka jätti jouluksi pyyhkimättä yläkaappien päältä! Jos et halua tällaista tulosta, kannattaa säännöllisin väliajoin pyyhkiä ylhäältäkin. =)




Mutta puhdasta tuli!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Uudet tyynyt

Vihdoin Akka sai taas jotain tehtyä käsilläänkin. Ukko toi kuntoutuksesta tullessaan tekemänsä pipon, mutta Akka sai sen lopulta omaan käyttöönsä. Ja niin piti heti tehdä siitä jotain.


Lanka on tosi paksua ja 10-puikoilla työ sujuikin nopeasti. Siinä se nyt on, väreiltään sopivana peräkamariin.


Toinen tyyny olikin vain kokoamista vaille valmiina. Sen Akka virkkasi joskus aikoja sitten, mutta ei silloin saanut aikaiseksi ommella saumoja. Nyt se tuli ihan samalla vaivalla, kun toinenkin.


Täytteinä molemmissa on untuvatyynyt. Ne ovat lähes ikuisia. Eivät lyttäänny, eivätkä möykkyynny.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kyllä se kattokin edistyy

Aamulla Akka huomasi taas hieman liian myöhään, että kattomiehet olivat tulleet. Pääasia kuitenkin oli, että olivat tulleet. Vaikka eipä asialla enää mikään varsinainen kiire ollut, koska pellit olivat pääosin jo paikoillaan. Töihin lähtiessään Akka sitten ehti hetken rupatella miesten kanssa. Ensimmäinen kysymys heiltä olikin, oliko heitä ollut ikävä. Eipä Akka myöntänyt ollenkaan olleen ikävä, koska enää mitään akuuttia hätää ei ollut. Ja oli nyt ollut hieman aikaa kerätä rahaa sitä tulevaa laskua varten. Seuraava huvittunut kysymys olikin, mahtaisiko maksukin tapahtua samanlaisessa aikataulussa kuin heidän katonteko. "Ihan varmasti!", lupasi Akka.

Kotiin tullessa olikin taas tapahtunut. Yksi suuri muutos pisti heti Akan silmään.


Kyllä, pitkään portaiden edessä olleet telineet olivat vaihtaneet paikkaa kuistin sivulle. Vihdoin oli esteetön pääsy sisälle. Enää ei tarvinnut puikkelehtia telineiden välistä. Olipa mukavaa! Akka kävelikin useamman kerran sisään ja ulos ihan silkasta riemusta.


Oli toki muutakin tapahtunut kuin telineiden siirto. Kauempaa katsellen katto näyttääkin aika hyvältä.


Kattolyhty oli nyt viimeistelty. Siihenkin oli laitettu lumieste. Akka vähän mietti sen järkevyyttä, mutta kaipa ammattilaiset paremmin tiesivät.


Jäi sinne vielä Ukollekin töitä tehtäväksi.


Takana lumiesteitä ei ole, ja lumi pääsee vapaasti valumaan alas.


Ulkorakennuksen katolta sitä vasta pääseekin valumaan. Kyllä saa vähän pelätä ovea sulkiessaan, milloin niskaan humahtaa kunnon lumikerros.


Tässä vaiheessa kuvauskierrosta piti lopettaa, kun yksi pihan asukeista ilmoitti närkästyksensä hyvin kovaäänisesti. Ja pähkinöitä pitäisi kuulemma tuoda lisää.


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Fatiteline

Niin, Akka niitä fateiksi sanoo, Ukolle ne ovat vateja. Mutta yhtä kaikki, ne olivat saunalla jatkuvasti tiellä. Niinpä Ukko teki niille fatitelineen. Siihen saikin kaikki emalifatit kauniisti ja siististi paikoilleen.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan teline on lauta, johon on sahattu vako ja sen päähän porattu reikä. Näitä vakoja sitten on yhtä monta kuin fatejakin.


Saunalle pitäisi tehdä myös lauderemontti. Nykyiset lauteiden kiinnikkeet ovat jo aivan lahot, eikä lauteet ole kiinni kuin päädyistään. Etukaidekin näyttää lähtevän kohta ovesta ulos. Sen verran istuessa alkaa kuulua jo natinaa, että remonttia ei voine pitkittää kovin pitkälle.


Uusien lauteiden portaat lähtisivät vasta tuosta keskeltä ja kaide tulisi molemmin puolin. Muuten lauteet varmaan olisivat hyvin pitkälti tuollaiset perinteisen malliset, helpot pestä ja huoltaa.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Homeongelma

Siihen aikaan, kun vesiputki oli jäässä Akka alkoi saada outoja aistimuksia. Aivan selvästi jostain haisi home. Koivurinteellä oli varmasti jossain paha kosteusongelma, koska haju tuntui niin vahvana. Pahimmin haisi välikamarissa, juuri tuon laverin ja tämän kuvassa olevan ikkunan välissä. Silloinhan se voisi tarkoittaa, että vesiputki vuosi jostain lattian sisään ja kaikki lattiat olivat varmasti homeessa.

Ukko ei ottanut Akan huolta vakavasti. Aina ennenkin ne pelot olivat osoittautuneet vääriksi, ja hajun oli aiheuttanut joku yksittäinen juttu. Missään rakenteissa ei ollut löytynyt vessan lisäksi kosteutta. Ukon mielestä haju tuli matosta. Akka taas mietti, että pitäisi koko maton silloin haista, eikä vaan tuon toisen pään. Jos se oli kuitenkin tuo nurkka, johon ulkopuolelle sadevesi oli hakannut levää. Ukko kävi ryömimässä talon alla, eikä löytänyt mitään epäilyttävää. Lattiarakenteet olivat rutikuivat ja hyvin tuulettuneet (varsinkin, kun ei ollut luntakaan).


Akka otti sitten asiakseen tutkia kaikki mahdolliset esineet, jotka tuossa nurkassa olivat. Syyllinen löytyi lopulta. Eivät olleet rakenteet homeessa, ei matto, ei sänky, ei kaappi, ei arkku. Vaan tämä viattoman näköinen kaunis kukka, joka oli saanut liikaa vettä ja jonka multa oli homehtunut.


Nyt kukka odottaa tulevaa kohtaloaan keittiön puuhellan päällä (joka alkaa olla aivan pian käytössä) ja haisee siellä. Olipa Akasta mukava nukkua, kun ei home haissut nenään! Joskus homeongelma ratkeaa näin helposti. Onneksi oli Koivurinteellä kaikki sittenkin hyvin!