tiistai 31. joulukuuta 2013

Uuden vuoden kynnyksellä

Niin vaan kävi tässä pari päivää sitten, että Akka-parka loukkasi polvensa. Hän oli juuri nousemassa kyykystä ylös (kyseessä oli ihan kotiaskarekyykky, eikä mikään syväkyykky salilla), kun polvesta kuului kolme kovaäänistä paukahdusta, tuntui hirvittävän tuskainen kipu ja Akka totesi, että nyt meni polvilumpio kokonaan pois paikaltaan. Ei siinä auttanut kuin kiljua täysillä Ukkoa apuun. Ukko ei oikein tiennyt, mitä olisi täysillä kiljuvalle Akalle tehnyt, mutta Akka kiljui, että vedä jalasta oikein kovasti. Ja niin uuden paukahduksen kera polvi saatiin takaisin oikealle paikoilleen.

Lääkärillä piti käydä tarkastuttamassa, kävikö mitään vaurioita. Ei ollut irronnut luunkappaleita, kaikki luupinnat olivat siistit, vain oikean jalan lumpio näytti olevan turhan reunassa. Mutta se nyt oli valuvika. Kivuliaalla punktiolla (hyi, ilman puudutusta) selvisi, ettei ole verta polven sisällä. Kepit avuksi, tukiside polveen ja lepoa ja myöhemmin kuntoutusta, siinä oli hoito-ohjeet. Lääkäri totesi huvittuneena, että vaiva on yleinen nuorilla. Hihii, tuumasi Akka, eipä ollut mikään esivanhuuden vaiva siis. (Vielä saa leikkiä nukeilla.)


Akka siis astelee uuden vuoden kynnyksen yli keppien tukemana, mutta selkeästi kohti parempaa aikaa. Parempaa uutta vuotta sinullekin!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Valoisampaa loppuvuotta!

Vaikka sähkötöitä ei ole vielä edes suunniteltu, kattolamput roikkuvat Koivurinteen katoista. Elleivät valaise, niin ainakin tuovat hieman ilmettä. Ja on kai se niinkin, että paremmin pysyvät ehjinä roikkuessaan katosta.

Tämä lamppu on Akan ehdoton suosikki. Se on ollut olemassa ainakin niin kauan kuin Akkakin. Nimittäin Akan vanhempien ostamassa rintsikassa, joka oli siis Akan varhaislapsuudenkoti, oli edellisten asukkaiden jäljiltä tämä lamppu. Nyt se on Akan suurena aarteena. Sen muodot ovat juuri oikeat, puhdaslinjaiset ja tyylikkäät. Aikojen saatossa kuparinen varsi on lyhennetty, mutta kunhan tämä saadaan oikealle paikalleen sohvapöydän (jota ei vielä ole olemassakaan) päälle, uutta kupariputkea mitoitetaan niin, että lamppu saadaan oikeaan korkeuteen.


Kuparia ei juuri muuten Koivurinteellä ole, mutta Akka halusi jotain samantyylistä selkeälinjaista musta-kupari -yhdistelmää ja löysikin edullisen kynttelikön. Se on melkein täydellinen. Mutta Akkapa haluaa tällä kertaa sinulta arvauksen, miksi se on vain melkein täydellinen. Joten arvauksia kehiin!


torstai 26. joulukuuta 2013

Vihreää joulua!

Koivurinteen joulu on sujunut mukavasti. Kuusi koristeltiin koko joukolla ja itse kuusi koristaa kauheinta nurkkaa peräkamarissa. 


Ulkona on vihreää, ei siis mustaa. Vettä sataa, mutta koko porukka kävi siitä huolimatta lenkillä.


Sisällä on hämärää koko päivän, joten kynttilät saavat tuoda tunnelmallista lisävaloa.


Välikamari on ollut sopiva poikien makuupaikaksi ja sen lisäksi vielä ruokailutilaksi.


Ruokaa on mennyt reilusti, mutta sitä on riittänyt. Akan tekemät laatikot ja rosolli sekä Ukon tekemä salaatti ja tuoma savukalkkuna ovat huvenneet parempiin suihin. Jälkiruokarahkakin on välillä jäänyt odottelemaan tyhjempää vatsaa.


Välillä onkin ollut aika syödä jotain makeaa ja pelata.


Koivurinteellä on siis ollut kaikki hyvin! Mukavaa joulunjatkoa sinullekin!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Pyllypipareita ja muita herkkuja

Viikonlopun jälkeen, jonka Ukko ja Akka viettivät Kainuussa, oli vielä viimeisten jouluvalmistelujen aika. Pojatkin saapuivat aamupäivällä. Niinpä oli aika koristella pyllypiparit (tai rintsikat). Tässä pieni katsaus tuloksiin.




Toki pipareita tehtiin perinteisemmilläkin koristuksilla. Eihän sitä pelkästään pyllyjä popsita. 



Ja on se Akka tehnyt vähän makoisia konvehteja. Kuvassa näkyy tryffelikonvehdit, suklaatoffeet, marmeladit ja paperoidut mantelinekut.


Siinä sitä on jouluksi popsimista (kun eivät ne kaikki tuossa ole...).

perjantai 20. joulukuuta 2013

Leipää ja juustoa

Oikeasti kai otsikon pitäisi olla juustoa ja leipää, sillä juusto oli ensin. Akka halusi kokeilla tehdä piimäjuustoa, kun ei ollut vielä koskaan sitä kokeillut. No, juustostahan tuli oikein sievä puolipalleroinen, paistettuna kauniin ruskeankuorinen. Mutta siitä jäi jäljelle suuri määrä heralientä, jonka Martan joulukirja suositteli käyttämään leivän leivontaan.


Akka sitten käytti sen siihen, kaikki kolme litraa. Erinäisiä tuokioita siinä sitten vierähtikin leipiä leipoessa ja paistaessa. Kymmenen komeaa isoa limppua tuli Akan kauraleipää (kuvassa pienin).


Ehti Akka hieman ihailla Vihreän talon blogin arvonnasta voittamaansa tuotepakettia siinä sivussa. 


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Akka askartelee

Akka on ylityövapailla loppuvuoden, joten aikaa on vaikkapa joulukoristeiden askartelulle (oikeasti pitäisi tehdä sitä gradua...). Näitä kolmiulotteisia tähtiä on näkynyt monessa blogissa ja Akkakin päätti tehdä muutaman tähden Koivurinteelle. Liimaa nyt ei tietenkään siihen hätään löytynyt, mutta Ukko toi omista varastoistaan puuliiman (joka oli tainnut saada hieman kylmää ja kovettunut), jolla Akka sai tähdet kiinni toisiinsa.


Akalla on jossain tallessa silkkipapereita, mutta vain yksi arkki löytyi. Ehkä ne muut löytyvät jossain vaiheessa ja niistäkin saa lumihiutaleet tehtyä. Olisi kiva, jos noita olisi edes muutama lisää. Yksi raukka on hieman orvon näköinen.


Aamulla Akka ehti nähdä hetken, kun täysikuu laski metsän taakse. Oli se vaan komea näky.


Ja nyt taas keittiöhommiin...

maanantai 16. joulukuuta 2013

Mikä ihmeen viritelmä?

Koivurinteelle on tullut uusi hökötys, viritelmä, kötöstys, joku sellainen. Eteisessä näkyy ruskearaidallinen verho, joka on kulmastaan taitettu. Mitäs ne nyt ovat siellä viritelleet?


Tadaa, uusi sisävessa on tullut Koivurinteelle. Hieno, kuin mikä! Ai, että ihan hirveä vai? No, ei siis todellakaan ole mikään esteettisyyden huipentuma, mutta kaipa tuo nyt aikansa palvelee, paremman puutteessa.


Kyllä siellä pönttö ainakin on sekä vessapaperia. Pönttö on tuollainen asuntovaunuvessa, joka tyhjennetään tarvittaessa. Hanasta ei tule vettä, vaikka kuinka yrittäisi, mutta ei hätää! Tai siis voihan se hätä ollakin, mutta ohi se menee, tässäkin systeemissä.


Ajankuluksi voi lukea vaikka huussikirjaa, jos aikoo pidempään täällä viihtyä. Valoakin on juuri ja juuri riittävästi, kun verhon yläpuolelta tulee eteisen valoa tänne.


Tietysti asioinnin päätteeksi on hyvä pestä kätensä. Täällähän on ihan juokseva vesikin, menee ja tulee, kun joku viitsii juosta.


Ja varatun vessan tunnistaa siitä, että verho on kiinni. Kyllä on kätevää!


On tämä nyt sentään vähän parempi kuin ulkohuussi, ainakin hieman lämpimämpi. On kai se jouluvieraillekin mukavampi ratkaisu, ei tarvitse kylmässä ja pimeässä juosta pihan perälle hädissään.

Kattouutisia: ei ole valmis vieläkään. Eipä ole näkynyt kattomiehiä taas pitkään aikaan. Puolet etulappeesta on vielä pellittämättä. Kourut, putket ja lumiesteet puuttuvat. Saapa nähdä, tuleeko katto jouluksi valmiiksi. Vuodestahan ei ollut puhetta...

perjantai 13. joulukuuta 2013

Jouluruusu

Joulukukista Jouluruusu (helleborus niger) on Akalle se kaikkein rakkain kukka. Harmi vaan, että yleensä se on juuri se kaikkein kallein niistä. Tänä vuonna Akka löysi pienet jouluruusut, jotka eivät niin kalliita olleetkaan. Joten pöydällä kukkii kaksi kaunista jouluruusua.


Kukka on niin ihmeen suuri ja valkoinen ja ihastuttava.


Ja juuresta puskee uusia alkuja, kukannuppuja ja lehtiä.


Akka yrittää aina saada kukan selviämään talven yli, jotta keväällä sen saa istutettua kukkapenkkiin. Vain yksi istutettu kukka on viihtynyt ja mökillä se onkin aina ensimmäisten kukkien joukossa keväällä. Ja silloinkin se ihastuttaa suurilla kukillaan.

Jouluruususta onkin tarinoita enemmänkin. Tässä linkkejä:

Legenda jouluruususta Anni Swanin tapaan

Legenda jouluruususta Selma Lagerlöfin tapaan

Legenda jouluruususta nukketeatteriesityksenä

Selma Lagerlöfistä

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Ei joulua ilman marttoja

Joulu ei tule ilman marttoja. Akan luottoapu on ollut jo vuosia Martan joulukirja, mutta nyt se oli hukassa. Akka yritti etsiä muuttolaatikoista, joissa oli muita keittokirjoja, mutta se ei ollut siellä. Akka kävi kirjahyllyn läpi, mutta se ei ollut sielläkään. Olisiko se kenties vintillä? Akan pähkäilyn mukaan sen ei pitäisi olla siellä. Mutta missä se oikein oli? Ei kaapissakaan. Sitten Akalla välähti. Olihan toki viime vuonnakin ollut joulu ja se oli vietetty Koivurinteellä. Joten viime joulun jäljiltä kirjan oli pakko olla jossain. Ja lopulta se löytyikin keittiön pöydän laatikosta. Se on iso laatikko, jonne mahtuu paljon tavaraa. Siellä ihan perällä alimmaisenahan se oli.


Kun kirjan kannen avaa, sieltä paljastuu mielenkiintoinen ovi. Mihinkähän se johtaa?


Tärkeä totuus paljastuu oven takaa.


Eipä Koivurinteellä komeroita olekaan, joita voisi edes siivota. Paitsi on tietysti se siivouskomero, se pieni siellä portaiden alla.

Mutta tärkeitä asioita kirjassa on roppakaupalla. Yksi hyvä sivu on tuo muistilista, jonka avulla joulu sujuu näppärästi. Joululaatikot Akka tekee vain ja ainoastaan marttojen ohjeilla ja onnistuu aina (pientä omakehua havaittavissa).


Niin, Akkakin oikeastaan kuuluu marttoihin, tai ainakin kuului. Akkaa kutsuttiin pikkumartaksi jostain syystä, vaikka ihan aikuinen kolmekymppinen nainen Akka silloinkin oli. Pitäisikin etsiä nyt paikallinen marttayhdistys, niin pääsisi taas toimintaan mukaan.

Akka löysi hyvän videonpätkän, jossa esitetään marttojen toimia. Tällä videolla näkyy heti alkuun se Marttatupa, jossa Akkakin kävi tuolla asuessaan. Hienoa huomata, että tupa oli juuri samanlainen edelleen kuin tuossa filmissä.

Marttojen toimia (1941)

Marttojen perustajasta Lucina Hagmanista 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jouluikkunoita

Peräkamarissa ovat olleet jo pitkään valkoiset ohuet verhot, jotka eivät näytä juuri miltään. Eilen Akka otti tummanharmaanruskeat pellavaverhot ja upotti ne klooriin. Ja tänään hän upotti aprikoosinkeltaisiksi vaalenneet verhot värikylpyyn, johon väreiksi Akka valitsi tulppaanin ja ruusupuun. Tällaiset sillä sekoituksella sitten tuli. Väri on hieman punertavampi kuin k-tuoleissa, mutta menköön. Ja tämä väri tulee nyt pysymään joulun jälkeenkin.


(Tuo vaalea väri joulukaktuksen päällä tulee valtavasta pölymäärästä, joka kasvin päällä on. Sitä pölyä riittää edelleen,)


Välikamarin toinen ikkuna sai tähden koristeeksi.


Toinen ikkuna sai oikeammanmuotoiset kahvat.


Ja soikeat valkoiset reiänpeittimet. Itse asiassa olisi tuohon käyneet nuo metallisetkin ihan hyvin, mutta menköön nyt näin.


Ja keittiöön tuli taas raidalliset verhot, mutta pitkittäisraidat vaihteeksi. On Akka vähän häseltänyt tuossa, leipomisen jäljiltä ovat välineet vielä hujan hajan.

Aatonaattona sitten poikien kanssa koristellaan pyllypipareita, hih hii...

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kynttilästä kynttilään

Taas oli Akalle kertynyt kynttilänraatoja ja katkenneita kruunukynttilöitä. Nehän eivät tietenkään ole mitään jätettä vaan käyttökelpoista materiaalia uusiin kynttilöihin. Työ on hieman sotkuista, mutta tulos on vaivan ja sotkun arvoinen. Näet kohta.


Kun kynttilät olivat sulaneet, Akka kaatoi nestettä kynttilämuottiin, jossa oli sydänlanka lusikanvarren avulla suorana pohjasta ylös.


Ja sama temppu punaisten kynttilänraatojen kera. Sinne sekaan sopi pari valkoistakin, ettei liian tummaksi menisi.


Sitten muotit massoineen kylmään jähmettymään.


Massa kutistuu aika paljon jähmettyessään. Siksi kannattaa jättää vähän massaa odottamaan jälkitäyttöä. Silloin tulee kynttilänpohjasta tasainen.

 

Kun vieläkin oli jäljellä sulaa massaa, piti tehdä sitten muutama sytykeruusu. Nämä ovat ihan pumpulilappuja rutattuna.


Pikkukynttilästä tuli sitten tällainen.


Isommista kynttilöistä tuli tällaisia. Aika kivoja, vai mitä?


Taas on poltettavaa moneksi tunniksi. Ja taas saa raadot käyttää uusiin kynttilöihin. Kyllä on kätevää! =)

torstai 5. joulukuuta 2013

Joulua kohti

Koivurinteellekin on tulossa joulu pikkuhiljaa. Suurin työ juhlan tunnun saamiseksi on valtava siivousurakka. Muuton jäljiltä on edelleen laatikoittain tavaroita pitkin alakertaa. Varsinkin keittiötavaroita tuntuu olevan todella reilusti. Kiva, että niitä on, mutta ikävää on, ettei niille ole oikein paikkoja. Niinpä ylimääräisiä säilötään sohvien alla laatikoissa.


Jouluvieraiksi Koivurinteelle saapuvat Akan siskonpojat. Heidän vanhempansa ovat kaukomailla kehitysyhteistyössä, joten heillä ei perhejoulua ole tiedossa. Mutta Akka on pojille hyvä täti, eikä kai pojille ollut mikään ongelma päästä Koivurinteelle jouluksi. Edes alkeelliset olosuhteet eivät ole pelottaneet. Vaikka mitäpä se aikaihmisiä pelottamaan, nuorempikin on juuri armeijasta kotiutuva.


Mutta Akan piti oikein miettiä, miten pojat nyt majoitetaan. Yläkerta on kokonaan pois käytöstä ja alakerta täynnä Ukkoa ja Akkaa ja tavaraa. Eipä siinä sitten auttanut kuin aloittaa hurja raivaustyö, jotta kaksi pitkää miestä pääsee jonnekin yöpuulle. Välikamarista tulee poikien huone ja Ukko ja Akka pysyvät peräkamarissa. Eihän toki pojat mitään peräkamarin poikia ole.


Toiselle Akka teki pedin ikkunan alle ja toinen pääsee sänkytuoliin. Kun raivaus alkoi olla lopuillaan, tilaakin näytti olevan ihan riittävästi, ei tosin mitenkään runsaasti.


Juu, kuvissa näkyy, että lattiat on vielä imuroimatta, matot puistelematta, verhot puuttuvat toisesta ikkunasta, tapetointi on kesken, listat puuttuvat, eikä sähköäkään ole kuin rakennuslampuille. Mutta tunnelmahan se on tärkein. On sitä ennenkin ihmiset pärjänneet remontin keskellä, miksei sitten Koivurinteen konkkaronkkakin pärjäisi.

Akka sai tunnustuksen Pagisen mitä pagisen -blogin Koso-tädiltä. <3