keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Juhannuksen jälkeen

Juhannusvieraat olivat kyllä niin siistejä, ettei mistään edes huomannut heidän käyneen. Jopa Akalta unohtunut silitysrauta ja lauta olivat täsmälleen samassa paikassa kuin ennen juhannusta. Mutta tiskit oli tiskattu ja kaikki jäljet häivytetty, joten kyllä siellä joku oli ollut.


Tiistaina paistoikin aurinko oikein kauniisti, jopa ihan sisälle asti. On mukava, kun edes muutamia kesäisempiä päiviä osuu kohdalle.


Syreenitkin alkavat vihdoin kukkia.


Kukkapenkissä kukkivat nyt pikkusydän ja vuorikaunokki.


Ja kiven luona ihana iiris kukkii lähes valkoisena.


Akka kävi fysioterapeutilla ja sai hyvät jumppaohjeet. Ja heti piti mennä punttisalillekin tekemään jalan koukistuksia ja ojennuksia sekä jalkaprässiä. Vielä ei laitettu 150 kg jalkaprässiin, yhden jalan harjoitukseen riitti hyvin 20 kg. Kotiharjoituksina liikkeitä voi tehdä pienillä nilkkapainoilla. Ja kahdella vaa'alla seisten pitää hakea takaisin oikea kehon painopiste, joka on siirtynyt vasemmalle oikean jalan varomisen vuoksi. On siinä Akalla nyt treenaamista kerrakseen.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Akka kotona

Eilen koitti valtavan hieno päivä. Akka pääsi takaisin kotiin. Kyllä sittenkin kuukausi vierähti nopeasti, kun jälkikäteen miettii. Mutta olihan se pitkä aika olla poissa kotoa. Eivät ole Akan voimat kuin ennen, oikean jalan reisilihas on kutistunut olemattomiin. Jalat ovat aivan eri paria. Seuraavaan lääkärikertaan mennessä pitäisi olla jo uutta lihasta rakennettuna, jotta taas voidaan suunnitella sitä uutta polvileikkausta. Jospa ensi kerralla kaikki menisikin hyvin.

On aivan hassua, että kesä on jo pitkällä. Kun Akka meni lääkäriin, koivut olivat vielä hiirenkorvalla. Nyt kesä on täydessä loistossaan ja ihanuudessaan. Tosin lämpötila voisi olla kyllä vähän korkeampi. 


Kylmyys on hidastuttanut Koivurinteen syreenejäkin. Vain pellon laidalla oleva syreeni kukkii.


Pihan suuri syreeni on kyllä jo nupuillaan, mutta kukkia taitaa tulla vasta juhannuksena tai sen jälkeen. Tämä on kyllä aivan mahtavan kokoinen pensas. Kokoa voi verrata tuohon puutarhakeinuun, joka on syreenin vieressä.


Kun vielä viikonloppuna ei ollut syreenejä kukassa, toi Ukko Akalle Kivimäestä ison kimpun tuoksuvia kukkia. Nyt sai Akka aivan nenänsä täydeltä nuuskutella kesän tuoksua.


Ostipa Akka itselleen ihan ruusuja toipumislahjaksi. Näiden voimalla jaksaa taas eteenpäin.


Akasta on hyvin kummallista tämä nykyinen olotila. Ihan tosissaan ei oikein jaksa mitään. Mutta fysioterapeutti sanoikin, että lepää nyt tämä viikko ihan kunnolla, niin maanantaina sitten aloitetaan treenit. Ja Akka aikoo levätä ja nukkua univelat pois ihan luvan kanssa. Onneksi enää kukaan ei tule öisin kolmea kertaa herättelemään.Touhuilut saavat olla hetken tauolla. Juhannuksen Akka aikoo viettää Ukon kanssa Kivimäessä, mutta Koivurinteelläkin on elämää. Akan sisko perheineen (niiden täällä vierailevien poikien vanhemmat) tulee juhannukseksi Koivurinteelle. 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ukon iltasoutu

Ukko tuli lauantaina Koivurinteelle käymään. Akka tietysti tuli antibioottien välillä kotilomalle. Illalla oli kuitenkin lähdettävä taas takaisin osastolle, ja Ukko jäi vielä Koivurinteelle. Niinpä hän päätti pitkästä aikaa lähteä rantaan. Koivurinteelle kuuluu venepaikka rannassa, mutta turhan vähälle on sen käyttö jäänyt.


Soutelun lisäksi Ukko päätti kokeilla kalaonneaan, mutta Akkapa oli lähtenyt sillä autolla, jossa olivat Ukon kalavehkeet. Olipa kuitenkin viime kesänä koottu katiska. Ehkä sillä jotain tulisi.


Järvi on kyllä kaunis lahteineen ja poukamineen.


Soutamalla ei kannata yrittääkään kiertää koko järveä, sen verran suuri se on.


Vesi on tänä vuonna korkealla, ja veneen saa soutaa aivan rantaan tuota solaa pitkin.


Sinne jätti Ukko katiskan kokeiluun. Syötiksi hänellä oli vain ruisleivän palanen.


Vene on tältä vuodelta vieläkin tervaamatta, mutta sen voi tervata vaikka ensi vuonna sitten. Hyvin se vettä piti kuitenkin.


Ei Ukon tarvinnut yksin olla, kavereita kyllä riitti.


Illan hämy alkoi laskeutua, kun Ukko viimein souti veneen rantaan.


Eilen Ukko kävi vielä katsomassa saaliinsa. Pienet kalaset pääsivät takaisin vielä kasvamaan.


Tänään Akalla on hyvin mieluinen päivä. Hän pääsee tänään kotiin Koivurinteelle. Kyllä on jo aikakin.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mahtavia uutisia!

Tänään oli taas verikoepäivä. Tällä kertaa tulokset olivat aivan mahtavat. Tulehdusarvot eli CRP oli 6, hemoglobiini jo 134 ja leukosyytitkin vain 7. Tämä tarkoittaa sitä, että Akka on verensä puolesta täysin normaali kuin kuka tahansa terve ihminen! On siis ollut kaiken vaivan arvoista asua täällä uudessa asunnossa kaikki tämä aika ja vielä tulevat viisi päivää. 

Antibiootti annetaan kaulasuoneen,
kun kaikki muut paikat on jo käyty läpi. 

Ikävähän on ollut kova Akalla. Viime viikonloppuna Ukko sai mennä kalaan ihan rauhassa, mutta viikko sitä ennen hän oli käymässä kissojen kanssa. Akkakin pääsi kotilomalle muutamaksi tunniksi. Ja olihan siitä kaikki ilo otettava irti. Vihtori-paralle oli tullut paljon takkuja turkkiin. Akka opetti Ukolle, miten joka päivä vaikka kammalla voisi suoria pörröt pois. Eikä Vihtori laittanut ollenkaan pahakseen. Nyt siellä kaukana Ukko saa iltaisin kammata molemmat kissat ennen nukkumaan menoa.


Välillä Akka käy Koivurinteelläkin katselemassa. Kaikki kirsikat ovat kukkineet runsaasti ja syreenit aloittavat kukintaansa. Mutta on siellä yksin aivan toisenlaista olla, eikä Akka monta tuntia viihdykään. Osastosta on tullut ihan oikea väliaikainen koti, vaikka se alussa tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta.


On varmaan ensi viikolla ihan haikea lähteä pois vuodeosastolta kohti kotia. Mutta ruokia Akan ei tule yhtään ikävä. Se tarjotun kiisselin määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Mutta nämä tulevat viisi päivää Akka vielä pärjää, kun tietää pääsevänsä kohta kotiin juhannuksen viettoon.