keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

On vapautta valvoa kesäisiä öitä

Oli niin mukavan lämmin ilta, että Akka istuskeli hetken illan hämärässä terassilla. Mitä hämärämpää tuli, sitä vähemmäksi kävivät värit. Ison kannon luona kuitenkin loisti krassi niin kirkkaana, että oli ihan pakko ottaa siitä kuva.


Piha oli hiljainen, tuuli oli tyyntynyt ja illan rauha laskeutui ympäristöön. Siiliä ei näkynyt tänä iltana. Muutamana iltana se on kömpinyt tuolla pihalla. Ensimmäisen kerran, kun Akka sen näki, ihmetteli hän, minkä ihmeen marsun perässä tuo kissa kulkee. Mutta eihän se ollutkaan mikään marsu vaan ihka oikea siili. Ja silloin piha on ihan oikea piha, kun siellä vielä sellainenkin taapertaa.


Kun pimeys hiipi varjoillaan pidemmälle, Akka lähti sovinnolla nukkumaan. Kyllä Koivurinteellä vaan oli kaikki niin ihmeen hyvin!


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ruusujen sota

Niinpä! Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, joskus on myös ruusujen sota käynnissä. Sellainen päivä sattui olemaan tänään. Nimittäin viikonlopun Iso Soitto -vieraiden kestittämisen ja kotiinlähettämisen sekä niin Rasmuksen kuin Jerusaleminkin lukemisen jälkeen Akka alkoi taas tähytä jotain fyysisempää.


Kasvihuoneessa pitkään odotelleet kääpiösamettiruusut pääsivät vihdoin paikoilleen.


Siinä lomassa Akka napsi muutaman vadelman suuhunsa, kun se tapahtui. Mokomat ruusut alkoivat taas uhittelemaan ja pistelemään viatonta Akkaa. Eihän siitä hyvää seurannut: Akka julisti niille tulenpalavan sotajulistuksen. Niiltä sijoiltaan hän marssi kuistille ja otti sieltä oksasakset ja niin se sota alkoi. Taisteluvarusteet olivat tosin melko vaatimattomat, vain nuttura, puutarhaläpsyt, eripariset bikinit sekä oksasakset (ne sellaiset pienet käteensopivat).


Ensimmäinen kasa jäikin melko vaatimattomaksi, mutta sitten sota yltyi laajemmaksi. Kaivon viereen kasvoikin isompi kasa, josta jo alkaa näkyä, millaista sotaa tässä oikein käytiin.


Ruusut kävivät vastahyökkäykseen terävine piikkeineen. Yksi oksa roikkui Akan korvasta piikeistään, toinen takertui kainaloon ja joku yritti vielä kampittaakin.


Akka totesi jossain vaiheessa, että hänen taisteluvarustuksensa olivat aivan liian puutteelliset. Millä tuollaisia paksuja varsia katkoisi, ei ainakaan niillä oksasaksilla nyrhimällä (toki Akka sitäkin kokeili).


Sodan laajuus näkyy tässä. Mutta ei hätää! Minkä Akka on päättänyt tehdä, sen hän tekee ihan varmasti, joten sota jatkukoon, kunnes nämä ruusut on kukistettu.


Yksi voitto on jo saatu. Ruusujen keskellä ollut syreeni on jo kokonaan näkyvissä. Ja tämä on vasta alkua! Ruusut kyllä yrittivät uhoilla, että katsotaanpas vaan ensi keväänä, kun tulemme taas uudella armeijalla, mutta Akka ei siitä ollut peloissaan. Jos ei mekaaninen sota toisi voittoa, aseet kovenisivat biologisiin ja ehkä jopa kemiallisiin aseisiin. Ähäkutti vaan teillekin!


Ai miten niin se oli ruusuJEN sota? No, Akan ruusut vastaan nuo piharuusut tietenkin! Onhan se selvää, että Akan ruusut voittavat! (kaikenlaista näpräämistä sitä välillä tuleekin tehtyä, hih)


Mukavaa tulevaa viikkoa sekä uusille että pidempään olleille lukijoille!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Joka vuodesta ruusun saat

Kyllä, tänään on Ukon ja Akan hääpäivä. Kokonaista kymmenen vuotta tulee täyteen avioliittoa. Sen kunniaksi ruukkuruusukin innostui tekemään kymmenen kukkaa. Kymmenen vuotta sitten neljän kuukauden seurustelun jälkeen Ukko ja Akka jännittivät Lieksassa Ryynäsen ateljeen hirsikirkon edessä kesän kuumimpana päivänä turistien seuratessa taustalla. Kuvaus oli ollut Enon museon pihalla, ja Akalla oli ampiainen hameen sisällä. Kirkossa oli liukkaat vihkipallit ja Akka pelkäsi polvillaan ollessaan koko ajan pyllähtävänsä nurin. Hääjuhla oli Isäntärengissä, jossa edellisenä päivänä lampaat olivat päässeet kukkapenkkiin syömään, mutta vielä niitä oli riittänyt pöytiin koristeiksi. Häätanssina Ukolla ja Akalla oli I can't help falling in love with you. Hääyön Ukko ja Akka viettivät Enossa mökissä, jossa lukitsivat itsensä mökin ulkopuolelle pelkät pyyhkeet päällään. Sattuuhan sitä! Häistä jäi siis paljon hyviä ja hauskoja muistoja. Samalla tavalla kai ovat nämä vuodetkin menneet, välillä nauraen, välillä itkien. Kaiken kaikkiaan siis hyvin!


Eilisellä pyöräreissulla Ukko ja Akka kävivät parilla kirppiksellä ja kirjastossa (ja rannalla jätskillä). Akka löysi Lagerlöfin Jerusalem-teoksen. On toki Akka jo sen lukenut, mutta kirja on aivan hykerryttävän mainiota kerrontaa uskonlahkosta, joka muuttaa Jerusalemiin. Suosittelen tätä erityisesti kirjana, sillä elokuvana Akka muistaa tämän olleen harvinaisen tylsän.


Ukko halusi lukea Lindgrenin Rasmus ja kulkuri -kirjan, sillä elokuvana tämä on hyvä. Akka on varmaan lapsuudessaan lukenut tämän kymmeniä kertoja aina kyynel silmässäån. Ukko tykkää erityisesti Paratiisi-Oskarista, jotain tuttua lienee siinä hahmossa.


Kirppiksellä Akka löysi ihanan tyynyn. Vai mitä olet mieltä?


No ihan hirveähän se on, mutta Akkapa näki vähän pintaa syvemmälle. Sieltä löytyi nimittäin tämä.


Niinhän se on ihmistenkin kanssa. Pinta ei aina kerro kaikkea, paras osa löytyy sisäpuolelta.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Pihalle taas, kun lämpeni sää

Pitkän kylmän jakson jälkeen eilinen lämpö tuntui todella mahtavalta. Vaikka Ukko ja Akka ensin aamupäivän löhvistelivät vieraiden lähdön jälkeen, oli iltapäivällä lepo tehnyt tehtävänsä ja akut ladattu. Oli taas ihan mukava lähteä tekemään jotain.

Huutokaupasta ostettu pyörä pääsi liiterin seinää koristamaan. Kukat siinä vähän pörhistelevät, mutta asettunevat ajan kuluessa kauniimmin. Pyörä on ihan ajokuntoinen kaikesta ruosteesta huolimatta. Vain etukumi on tyhjä.


Yksi Akan kattiloista pääsi kivelle koristamaan. Akka osti viikko sitten uusia perennoja ja muutaman kesäkukan, joita ei ollut saanut vielä mihinkään. Kun kerran perennat noin kauniisti kukkivat, laittoi Akka ne toistaiseksi purkkiin. Ehtiihän ne istuttamaan maahan sitten kukinnan jälkeenkin.


Ihan kivan näköisiä ovat perennatkin ruukuissaan silloin, kun kukkivat.


Potassa on nyt ruusuja vaihteeksi maahumalan kera.


Perennapenkissä on kyllä nyt kukintaa, kun ritarinkannukset ja ukonkellot innostuivat kukkimaan, mutta mitä ihmeen vihreää kasvustoa sinne on ilmestynyt. Ei Akka sinne rikkaruohoja kylvänyt, mutta niin ovat löytäneet sinne kuitenkin. Ei auta, kun kitkeä penkki siistiksi ja kantata taas uudelleen. Ruohikkokin on päässyt pitkäksi.


Vadelmia oli vielä keräämättä, joten Akka otti sen urakakseen.


Ukko alkoi taas kaataa puita. Uskoisitko, että tuosta jo on kaadettu iso koivu?


Kirsikkapuun takaa koivun ja pihlajan välistä lähti yksi pihlaja pois. Silti näyttää vielä aika tiiviiltä. Tuomi lähti myös tuon jäljellä olevan pihlajan alta pois. Punaherukka saa edes pienen mahdollisuuden kasvaa siinä.


Takapihalta lähti muutama kuusi. Pikkuhiljaa takapihakin alkaa näyttää pihalta eikä metsältä. Syksyllä voisikin istuttaa sinne rodoja ja atsaleoita.


Muutama pieni kuusi on jätetty kasvamaan joulukuusiksi. Takapihan maasto on vielä kovin metsäistä, jopa kanerva viihtyy siellä. Metsikkö on saanut vapaasti kasvaa, eikä siellä ole tehty mitään raivausta. Moni pieni puu onkin kuollut siellä valon puutteeseen. Siellä siis riittää metsurin pojalle paljon tekemistä.


Saunan takaa kaadettiin kaksi pihlajaa, jotka kasvoivat aivan seinän vierustalla ja kaartuivat katon päälle. Saunan takapihakin saadaan pikkuhiljaa siistittyä. Siellä tosin on vielä maassa paljon roskakasoja, kun kaikki jätteet on aikoinaan täällä haudattu ympäristöön.


Tänään taas jatketaan hommia. Kyllä kesä vaan on mukavaa aikaa! 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Loma-ajan puhdetöitä

Kesävieraat lähtivät ja arki palasi Koivurinteelle. Lainapoika palautettiin perjantaina Ukon siskolle ja ruotsalaiset jatkoivat tänään kohti seuraavaa etappia. Viidelle vieraalle olikin jo keksimistä majapaikkojen järjestelyssä. Kaikille kuitenkin löytyi sänky. Ja kuulemma kuistilla sai parhaat mahdolliset unet. 

Viikonloppuna Ukko ja Akka olivat Kuhmossa ja sieltä tuli kotiin mukaan muutama ostos. Vaikka Koivurinteellä ei juuri nyt komeroita olekaan, on toiveissa sellaisia tehdä remontin myötä. Toki komeroihin tarvitaan avaamista ja sulkemista helpottavia juttuja ja näitä Leea-vetimiä tuli sitten kuusi. Veitsiä löytyi edullisesti kaksi kappaletta (kalliilla olisi löytynyt enemmänkin) ja avaimia soviteltaviksi oviin (eivät sopineet).


Samalla reissulla pysähdyttiin (Akan toiveesta) yhdelle kirpputorille, ja sieltä Akka löysi kauniin pöytäliinan välikamariin.


Kynttilänjalat olivat ennen kaikki valkoisia, mutta Akan mielestä hieman valjuja. Akka laittoi sudit heilumaan, ja nyt sävyt ovat välikamariin sopivia. Kynttilänjalat on muutama vuosi sitten ostettu eurolla koko satsi.


Matka oli pitkä, mutta Akalla oli kyllä ajanvietettä. Muutama lappunen syntyi paluumatkan aikana (tällä hetkellä lappuja on 17). Ai, mitäkö näistä tulee? Ei sitä vielä tiedä. Katsotaan nyt, miten pitkälle into riittää. Voi tulla torkkupeitto tai sitten tyynynpäällinen.


Akalla oli ollut jo pitkään tällainen korurasia, joka oli täysin käsittelemätön. Akka tuumasi, että nyt olisi oiva aika kokeilla petsausta ja lakkausta, ennenkuin ryhtyisi isompiin pintakäsittelyihin. Ja Akan mielestä ainakin tuli hieno, vaikka lakasta jäikin pari valumajälkeä. Seuraavaksi pitäisikin petsata tuolisänky ja lipasto.




torstai 18. heinäkuuta 2013

Lomakuvia

Kun nyt tällä viikolla on ollut vähän turhan kylmä, mieli palaa lämpimiin viime viikon päiviin. Ukko ja Akka ehtivät silloin hieman kulkea paikasta toiseen. Samalla, kun kulku kävi Turkuun, piti ehdottomasti käydä Ruissalossa. 


Villa Saaron verannalla nautittiin jäätelöt. Veranta oli painunut vinoon, mutta silti ihanan tunnelmallinen.


Ukko pääsi rannalla Tarzaniksi puuhun.


Rannalla oli kovin hiljaista. Taisi kaikki ihmiset olla Ruisrockissa juuri tuolloin.


Ruissalo on kyllä hieno paikka, lähellä kaupungin keskustaa, mutta kuitenkin omassa rauhassaan. Turussa asuessaan Akalla oli tapana polkea polkupyörällä tänne.


Aallonmurtajan päässä oli hieman tuulista, mutta piti ihan väkisin ottaa poseerauskuva.


Toinen reissu oli Raumalle. Siellä oli kyllä mukava kävellä vanhassa kaupungissa. Ja löytyi sieltä Suomen kapein katukin.


Näin kapea se on, mutta ei ihan yllä sormet seinästä seinään.


Nämä ovat vanhan kirkon rauniot.


Talot olivat huippuihania, mutta Akka keskittyi niin niiden ihailemiseen, ettei hoksannut ottaa kuvia.


Taisi Akalla tosiaan tarkkaavaisuus herpaantua hetkeksi... Ukko! No, eipä näytä neito ihan lämpenevän. =)
Ei tainnut Ukko osata tehdä raumlaissi sinukaupoi: "Sno snää mnuu snuuks, snuu snuuks mnääki sno".

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Huussille terassi ja kuisti kuntoon

Ukolla oli maitokärryssä kasa puulaattoja ja hän halusi tietää, mihin ne voisi kipata. Akkapa keksi, että tehdään niistä huussin eteen terassi, tai oikeastaan siis patio. Ukko kävi vielä hakemassa varastoistaan suodatinkangasta ja niin sitten patio lähti muotoutumaan.


Eihän laattoja tietenkään ollut ihan tarpeeksi, mutta aika hyvän alueen niillä jo sai peitettyä. Samalla siistiytyi käsienpesupaikkakin. Siihen on nyt tulossa se pöytä, kunhan tukipuut vielä Ukko saa tehtyä.


Toinen projekti oli kuistin siivous. Kuistilla on ollut koko ajan kauhean paljon kaikenlaista tavaraa, ja nyt Akka sai tarpeekseen siitä. Sitä paitsi oli hyvin mahdollista, että kesävieraita saattaisi olla tulossa viikolla ja heillekin olisi miellyttävämpää, jos kuisti olisi siisti.


Nyt kuistillekin kokee olevansa tervetullut. Tämä kyltti on muuten Ukon tekemä! Ukkohan se on Koivurinteen romantikko.


Huutokaupasta ostettu tuolisänky sai sitten nykyisen paikan kuistilta. Tuolin alle mahtuu aika hyvin tavaraa, ihan isojakin pönttöjä.


Oikealla on pari eriparista tuolia ja se punainen astiakaappi, joka oli jo keittiössäkin. Nyt siinäkin on täynnä remonttitavaraa ja päällä linnunpönttöjä.


Joku vuosi sitten Akka innostui linnunpöntöistä ja niitä sitten tuli Ukon kanssa tehtyä aika monta. Tässä on vain osa niistä.


Kuistikin käy nyt majoitustilaksi jopa kahdelle. Varsinaisena sänkynä siellä on keväällä saatu päästävedettävä (operaatio huonekalujen pelastuspartio). Kaikki näyttää kuistilla olevan keskenään ihan eriparia, eikä väritkään ihan soinnu keskenään, mutta näin väliaikaiseksi ratkaisuksi tämä saa välttää. 

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Viikon hamsterisaalis

Kesälomalla ehtii käydä kirppiksillä ja huutokaupoissa. Viikossa Ukko ja Akka ehtivät pariin huutokauppaan ja yhdelle kirppikselle.


Ihana vanha nukke oli viiden euron huuto. Ei siis ihan paha juttu, varsinkin kun se vitonen oli pienin mahdollinen huuto.


Tässä kuvassa näkyy suurin osa hankituista tavaroista yhdessä kuvassa.


Ja tässä näkyy loput. Ovikin lähti kolmella eurolla. Tuo roikkuva juttu on riippukeinu, eiku -matto, eiku miten päin se meni.


Ja sinne halkopinon taakse se saatiin heti paikalleen. Nyt on Ukollakin oma piilopaikkansa. Menee muka halkoja tekemään...


Tuo tuoli on sänkytuoli, joka tuli myös huudettua. Pintakäsittely puuttuu sekä toppaukset. Kun siinä istuu, on kuin valtaistuimella olisi.


Kolmen euron peilin mukana tuli lehtiteline ja taulu, mutta ne Akka jo lahjoitti äidilleen kirpputorille vietäviksi. Peili saattaisi tulla vaikkapa Koivurinteen vessaan (kun se joskus valmistuu).


Yhden huudon mukana tuli vähän ylimääräistäkin tavaraa, mutta eiköhän nuo tupperit sitten käyttöön tule. Matkalaukku ostettiin kirpputorilta. Pitäähän nämä kaikki tavarat jollain lailla kuljettaa kotiinkin. Olisi huutokaupasta saanut hieman halvemmalla, mutta kun tämä oli jo ostettu.


Sekalaista tavaraa löytyy tosiaan. Monesti, kun huutaa jotain laatikkoa, siellä on yksi tai kaksi tavaraa, jonka haluaa ja loput tulee sitten kaupan päälle. Saahan ne sitten vietyä kirpputorille.


Ukko huusi Jaguarin itselleen, tai varmaan siis Akalleen. Akka olisi ehkä toivonut hieman parempikuntoista pyörää, mutta Ukko lupasi laittaa tämän oikein fiiniksi. Saa sitten siihen ainakin kukat ripustettua, jos ei ihan ajamaan sillä lähde. Ajokunto pyörässä onkin ihan hyvä, vain ulkonäkö on rapistunut.


Kun Akka halusi keinumaton, tuli samaan kauppaan paljon muutakin. Mutta halvalla toki kaikki tyynni.

Pesusoikot, lasten huonekalut, lelut, liinavaatteet, Arabian maitokannut, kahvimyllyt ja keräilylasi nousevat helposti koviin hintoihin. Edullisinta olisi nyt tässä vaiheessa hankkia kuparia, kyllä sekin taas tulee halutuksi jonkun vuoden päästä. Mutta ei ostanut Akka kuparia, vieläkään.

Huutokaupoista parhaita ovat yksittäisten talojen huutokaupat. Niistä oikeasti saattaa tehdä löytöjä edullisesti. Kaikissa huutokaupoissa kannattaa pitää pää kylmänä ja pitää itselleen asettamat ylähinnat. Silloin saa tyytyväisenä myhäillä, kun on edullisesti tehnyt löytöjä tai sitten tyytyväisenä myhäillä, kun on taas säästänyt rahansa eikä haksahtanut ostamaan kalliilla. Mutta huutokaupoissa on valtavan mukava tunnelma.