tiistai 24. helmikuuta 2015

Ihan vaan ensimmäiset

Onhan nyt jo aikakin, onhan? Ja ihan muutaman vaan Akka laittoi, ei kovinkaan paljon. Vähän tummaa kirsikkatomaattia, röyhelöistä orvokkia, money makeria, vanhaa kirsikkatomaattia, ananaskirsikkaa, kelloköynnöstä, hyvänmakuista paprikaa, tigerellaa, taminaa, punaista paprikaa, raidallista, ohraa, vaahtera-auliota ja keltaista amppelitomaattia. Eihän tässä mitenkään paljon ollut. Ihan vaan vanhoista varastoista Akka niitä kaiveli. Eihän näistä tiedä, itävätkö edes. 


Kevät alkaa Matin-päivästä, joten olihan se jo aikakin kylvää. Ja kuukin oli suosiollisessa asemassa. Kanatkin pääsivät tänään tarhaan. Ainoastaan Ansa ja Elsa jäivät sisälle, kun eivät voi jättää hautomiaan munia. Niin, se on nyt Elsakin hautomapuuhissa. Akka jakoi munat molempien kesken, seitsemän oli hedelmöitynyt. Parin viikon päästä jo alkaa piipitystä kuulua. Sekin on varma kevään merkki.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Vähä-Vihtori

Vihtori ei ole enää mikään vauva, vaan jo iso kissa. Maitohampaatkin lähtivät jo tällä viikolla (Akka olisi ottanut yhdestä kuvankin, mutta Ukko oli jo ehtinyt viedä hampaan roskiin). Akka vähän auttoi sen viimeisen poskihampaan kanssa, kun ei meinannut muuten irrota. Toki se oli aivan irrallaan jo, muttei ollut pudonnut pois.


Turkkikin alkaa vaihtua siitä pentuhöytyvästä vähän sileämpään. Saa nähdä, miten pitkäkarvainen Vihtori sitten lopulta on. Ainakin korvakarvat ovat hyvin pitkät. Se on varma juttu. Ei varmaan millään muulla kissalla olekaan noin pitkiä haituvia. Akka saa pian tehtyä Vihtorille letit.


Kanalassa uskollinen tipukone Ansa hautoo taas. Akka antoi sille tällä kertaa tarpeeksi munia, niin on sitten tuloksiakin haudonnasta. Yhdeksän munaa odottaa siellä ainakin siihen asti, että Akka tekee sen ensimmäisen läpivalaisun hedelmöityksen toteamiseksi.

P.S. Vähä-Vihtori ei ole haukkumanimi. Ennen vähä-alkua käytettiin, kun tarkoitettiin pientä, siis kooltaan vähäistä. Tämä lisänimi on pakko muuttaa pian, kun Vihtori alkaa olla jo iso.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Yläkaappeja

Nyt niitä sitten on siellä sun täällä. Tiskikaappikin on jo paikoillaan. Ja näetkö nuo pienet reiät kahvojen yläpuolella. Kyllä Akka kysyi Ukolta ennen maalausta, että onko hän varma, että nämä lankavetimet sopivat jo olemassa oleviin reikiin. Ja Ukko vakuutti, että kyllä sopii. No ei tietenkään sopineet. Mutta Akka päätti sitten, että peitetään kitillä reiät ja maalataan vähän siitä päältä. Sattuuhan näitä, aika useinkin.


Tässä kaapissa varmaan säilytetään sitten astioita, kuppeja, mukeja, laseja ja lautasia. Tiskikaappi on sen verran pieni, ettei sinne koko astiasto sovi.


Ruokatarvikkeille tulee tämä putkellinen kaappi. Mutta miten ihmeessä tuo hirvitysputki sitten peitetään? On se kyllä tosi ruman näköinen tuossa töröttämässä.


Nyt saakin sitten alkaa latomaan tavaroita kaappeihin, kunhan joku muistaisi, mihin kaikki hyllyt on piilotettu. Kyllä on kumma, kun sellaisetkin joutuvat hukkaan. =)

torstai 12. helmikuuta 2015

Taas yksi

Taas on yksi kaappi lisää seinässä. Se edellinen on vielä kesken, kun siihen tarvitaan vielä monta reikää, että putken saa vietyä hormiin.


Tämä on sellainen ovenvieruskaappi, johon kertyy kaikki ihmeellisimmät pikkutavarat, tulitikut, taskulamput sun muut härpäkkeet, joille ei oikein muuta paikkaa löydy. Eli hyvin tarpeellinen yksilö.


Nyt alkaa vasta nähdä, miten eri osat sopivat keskenään. Lamppu löytyi alkusyksystä ja on vähän yksinäisenä nököttänyt katossa.


Pikkuhiljaa alkaa sitä oikeaa väriä löytyä enemmänkin. Eikö vaan ole mahtava kaapinväri?


Vielä noita kaappeja pinossa on odottamassa paikkaansa. Vielä on keittiön sähkötyötkin tekemättä. Tällä hetkellä toimii vain sähköhella, kattolamppu ja yksi pistorasia (jossa ovat kiinni kaikki muut kodinkoneet jatkojohdolla tai ilman). Mutta hyvin ovat Ukko ja Akka niilläkin pärjänneet tähän asti. Pian saa kyllä sähkömies tulla ja laittaa loputkin kuntoon.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Nykyaikaista tekniikkaa Koivurinteelle

Ukko ja Akka päättivät ottaa nykyajan hömpötykset käyttöön keittiössä. Jo piippua muuratessaan muurari sai varata yhden hormin liesituulettimelle. Niin varmasti paikka oli jo puolitoista vuotta sitten tiedossa. Ensimmäinen kaappi saikin olla nyt se, johon tuo nykyajan hömpötys olisi tulossa. Kaapin viereen oven puolelle on tulossa vielä 30 cm levyinen kaappi, joka on vielä kavennusprosessissa. Näin tuolle seinälle tulee yläkaapit ja alakaapit helloineen symmetrisesti.


Pitkään  markkinoita tutkittuaan Koivurinteen isäntäväki tuli siihen tulokseen, että parempi on pitää vehkeet piilossa, jos vaan mahdollista. Ja kyllähän nykyään on kaikki mahdollista. Löytyi Savo-merkkinen liesituuletin, josta suurin osa laitteesta on kaapin sisällä. Käyttökin on helppoa; sen kun vetää lippaa eteen käynnistääkseen imun. 


Ja on toki niitä muitakin seiniä jo tapetoitu. Kyllä oli Ukko ollut ahkerana lauantaina, kun Akka oli seurakunnan kirpputorilla myyntivuorossa. Akalla ei mennyt kuin seitsemän euroa, joten ihan kannattava työvuoro se sitten lopulta oli.


Seuraavaksi onkin Ukolla ja Akalla tiedossa lisää yläkaappien kiinnittämistä. Kyllä sitä on jo odotettukin, jotta tavaroita saa pois laatikoista peräkamarista. Sitten saattaisi olla jo tarpeeksi tilaa lattian maalaukseen ja alakaappien sijoittamiseen. Kyllä tässä vielä työtä riittää pitkälle kevääseen. Mutta mihin Akka saisi kylvettyä kaikki siemenet tänä vuonna? 
- Siinä sitä on tietämistä, tuumi Ukko ja myhäili mennessään.

perjantai 6. helmikuuta 2015

No vihdoin!

Katso nyt, siinä sitä on! Niin, ihan seinässä asti. Ja vielä vähän kosteana.


Pienestähän se alkoi. Tämä oikeasti vanha paperitapetti ei olekaan mikään yksinkertainen tapetoitava. Materiaali on jo iän myötä haurastunut. Niinpä yhden vuodan seinään laittaminen on työn ja tuskan takana, että se pysyy koko matkaltaan ehjänä.


Mutta nyt on yksi seinä tapetoitu, enää kolme jäljellä. Se tarkoittaa sitä, että kohta saavat Ukko ja Akka laittaa jo yläkaapit ainakin paikoilleen.


On tässä mennyt aikaa, mutta joka tapauksessa edistystä on tapahtunut. Viikolla on ihan turha kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin normaalit kotityöt eläintenhoitamisineen. Mutta välillä on sellainen viikonloppu, kun ei tarvitse mennä minnekään, ja ehtii tehdäkin jotain. Niin, tai ennen kaikkea jaksaa tehdä jotain. Eli Koivurinteellä on kaikki ihan hyvin. =)