sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Oviostoksilla

Tervetuloa arvoisat lukijat! Tässä taas Ukon ja Akan viime päivien kuulumisia. Torstaina Akka lähti työmatkalle Lahteen, leipoi leivät valmiiksi Ukolle ja paistoi hirvipaistin särpimiksi. Ukolla olikin mennyt ihan mukavasti aika, mutta yksi onnettomuus oli taas sattunut. Illalla Ukko oli laittanut puuhellan pellin kiinni, vaikka siellä oli ollut yksi palamaton puukalikka. Tuo kalikka olikin omia aikojaan syttynyt uudelleen ja koko talo oli ollut savua täynnä, kun Ukko yöllä oli herännyt palohälyttimen piipatukseen. Onneksi oli herännyt! Koivurinteellä haisee nyt savu, mutta ehkä se joskus hälvenee.


Akka tuli lauantaina takaisin ja sai mukavan yllätyksen Ukolta. Tämä oli leiponut täytekakun ihan itse! Kaiken lisäksi kakku oli hyvän makuinen ja vieläpä kaunis. Hyvä Ukko!

Tänään lähdettiin oviostoksille Metsäkylän navettaan. Tämä oli Ukolle ja Akalle ihan ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa, joten jännitystä oli ilmassa. Akka otti kamerankin mukaan, jotta saisi kuvia, joista näkyisi vielä myöhemminkin, mitä oli tarjolla. Tässä kuva, jonka Akka siellä sitten otti.

Aika kaunis alpakka, vai mitä!

Ovetkin löytyivät aika hyvin. Ovia tarvittiin siksi, että Koivurinteen ovet olivat siis keittiössä seinäpaneeleina. Keittiön nykyinen ovi oli koiran pahasti raapima, eikä edes alkuperäinen. Keittiön ja välikamarin ovea ei ollut, mutta Akka halusi siihen oven, ettei käryt siirtyisi kamareihin. Oviaukkoakin on pakko pienentää, että kaikki uunit ja hellat mahtuisivat samalle seinälle. Ja peräkamarin ovi oli tarkoitus vaihtaa, koska alkuperäinen ovi oli kavennettu, eikä siitä mahtuisi huonekalut sisään.

Tässä sitten löydetyt uudet ovet:
Tästä tulee keittiön ja eteisen välinen ovi. Tämän oven bonuksena oli kaksi kaunista avainta.
 
 
Näistä valkoisista ovista toinen tulee keittiön ja välikamarin väliin ja toinen tulee peräkamarin oveksi.
 
Lisäksi piti ostaa valokatkaisimet ja uudet saranat oviin. Näillä taas pärjää hetkisen aikaa. On sitä työtä taas, kun pitää putsata ja maalata ovet sekä tehdä niille karmitkin.
 
Paluumatkalla Ukko ja Akka kävivät vielä etsimässä pari geokätköä. Olipa mukava sunnuntain retkipäivä!
 
 
 
 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Koivurinteen ikkunat

Kuinka saadaan Koivurinteen ikkunat yhtenäisiksi? Siinäpä pulma. Tässä ikkunakavalkadi, joka näyttää, miten monenlaisia ikkunaratkaisuja mahtuu yhteen pieneen taloon.
 
Vinttihuoneen ikkuna on kolmen kaksiruutuisen ikkunan yhdistelmä. Ulkopuitteet ovat aika huonot, eikä varmaan pelkällä maalilla selviä. Sisäikkunoista yksi on laitettu väärin päin, sisäpuoli on ulospäin. Hah! Vinttipuolella on vastaava ikkuna, mutta ei tuplia.

Sitten on kattolyhdyn ikkuna, josta jo on ollut puhettakin.


Seuraavana on alkuperäisin ikkuna, joka on eteisessä. Kaikki ruudut ovat tallella ja kunto on aika hyvä. Tästä selvitään maalilla (sanotaan ainakin tässä vaiheessa vielä).

Peräkamarin päätyikkuna on lähes alkuperäinen, mutta sisäpokista on vaihdettu lasit yksilasiseen ja sahattu ruutupienat pois.
 
Toinen peräkamarin ikkunoista on muutettu siten, että sisäpokan taakse on kiinnitetty lisälasi alumiinikehyksessä.
 
Välikamarin takaseinän ikkunan sisäpuolelle on tehty lisälasi ja puunväriset lisäkehykset.

Välikamarin päätyikkuna on kokonaan vaihdettu, mutta onneksi säilytetty ulkopuolen kolmiruutuisuus. Tämä ikkuna vaatii ulkopuolelta hionnan ja maalauksen, sillä sitä ei ole käsitelty ulkopuolelta (eikä sisäpuolelta). Ikkunat aukeavat sisäänpäin.

Keittiön päätyikkuna on samanlainen kuin välikamarinkin.

Keittiön etupihan ikkuna on muutettu sisäpuolelta, mutta ulkopuoli on alkuperäinen. Yksi ruuduista on rikki.

Lähes kaikki ikkunat ovat metsään päin. Pipokin on kireällä, ainakin näin pakkasella. Mutta muuten Koivurinteellä on kaikki ihan hyvin.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Jäätävää ja polttavaa

Pakkanen yltyi taas mittaviin lukemiin. Akka muisti alumiiniset kakkuvuokansa, joilla hän oli aikoja sitten ajatellut tekevänsä lyhtyjä. Nyt vihdoin sai olla niiden aika. Akka täytti vuoat vedellä ja vei kuistille jäätymään. Jäätymisen jälkeen Akka vei ne taas keittiöön sulamaan, mutta vain sen verran, että jääkakut irtosivat vuoista. Sitten vaan kakut pihalle ja kynttilä sisään.
 
 Siinä ne nyt nakottavat rivissä terassin kaiteella.
 
Akka päätti leipoa vähän muutakin kuin jääkakkuja. Ja päivän tuotoksena pikkuleivät (Akan omalla reseptillä) maistuivat Ukolle niin hyvin, että hän sanoi niiden olevan parhaita, joita on maistanut - miesmuistiin. (Miesmuisti ei liene kovin pitkä.)
 
Akka poltti reitensä saunassa ottaessaan padasta kiehuvaa vettä. Ämpäri oli liian täysi, eikä Akan pituus riittänyt nostamaan sitä suorana ylös. Niin vaan loiskahti ja palovammahan siihen tuli. Sattuuhan noita. Koska jalka oli liian arka, että siihen olisi mitään voinut pukea, Akka vietti päivän kotona ja luki laatukirjallisuutta. 
 
Kirja on kirjoitettu vuonna 1950 ja parasta siinä on hykerryttävän mukavat kuvat.
 
Selkeästi oli Akan tuleva keittiökin sinne saatu mahtumaan, ainakin hella näyttää juuri oikealta.
 
Jostain pitäisi löytää alakaapistot keittiöön, yläkaapisto saattaa jo olla olemassa, mikäli se kokonsa puolesta sopii.
 



 
 
 

torstai 17. tammikuuta 2013

Punamultamaalia keittelemään

Koivurinne on maalattu punamullalla jo vuonna 1952, mutta talon takaseinä on jäänyt kesken. Ihmeen hyvin se on kuitenkin säilynyt sellaisenaan. Jossain vaiheessa on kai aiheellista ryhtyä uuden punamullan keittoon. Ongelma oli vaan siinä, ettei Koivurinteellä ollut yhtään tynnyriä, vaikka luulisi vanhoissa taloissa niitä olevan nurkat pullollaan.

Yhden kerran Akka sitä jutteli Hierojalle ja valitteli tynnyrien puutetta. Hierojahan innostui kovasti ja sanoi, että hän kyllä toimittaa juuri niin monta tynnyriä kuin tarvitaan. Akka vähän epäili, ei kai kukaan tuosta vaan hyvistä tynnyreistään luovu. Mutta Hieroja oli tosissaan. Hän sanoi tuovansa jonain päivänä tynnyrit pihaan. Määrä sitten tarkentui kahteen, kun Ukko halusi yhden tynnyrin roskien polttoon pihalla.

Viime sunnuntaina Ukko ja Akka olivat käymässä toisella talolla, kun joku pimputteli ovikelloa oikein urakalla. Akka lähti katsomaan, kuka siellä oli. Hierojahan siinä seisoi ja kertoi tuoneensa nyt ne tynnyrit. Akka kiitteli kovasti ja oli ihan hämillään moisesta ystävällisyydestä. Vielä taitaa olla maailmassa ihmisiä, jotka antavat omastaan toisille jalosydämisesti.

 
Nyt sitten odotellaan parempia maalinkeittoilmoja. Ai osaavatko Ukko ja Akka keittää punamultaa? Ei sitä voi tietää, kun ei ole kumpikaan kokeillut. Katsotaan sitä sitten, miten käy.
 
Hierojalta Akka sai hyvin työmiesten yhteystietojakin. Sellaisten, jotka osaavat tehdä vanhaan taloon sopivia ratkaisuja. Hieno juttu sekin!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Vanha Tilley

Akka oli hamstrannut Ukon mutinoista huolimatta vanhoja kerosiinilamppuja parempaa aikaa varten. Nyt tuli se aika. Akka sai nimittäin myytyä Ukolle hyvän ajatuksen lampuista. Niistä tulisi kevyellä sähköistyksellä ikkunavalaisimet. Ukko oli katsellut lamppuja vähän vinosti. Kieltämättä ne olivat hyvin ankean näköisiä paksussa pölykerroksessaan, sumeissa laseissaan ja ruosteessaan. Akka antoi ensin yhden Tilleyn Ukolle putsattavaksi ja siitä se sitten lähti. Ukko jopa kehui nauttivansa putsauksesta. Jopas Akka hykerteli tyytyväisenä.
 
Putsauksen jälkeen pujotettiin sähköjohto lampun yläosan läpi niin että lampun kanta jäi sisälle. Se kiinnitettiin paikoilleen rautalangalla ja näin saatiin valoa maailmaan.
 
Alkuperäisen Tilleyn valovoima on varmaan ollut suurempi, mutta tämä ei ainakaan kohise niin paljon. Samoin tämän sytyttämiseen ei mene niin pitkää aikaa. Mikä parasta, kaikki olemassa olevat lampun osat ovat tallella, ja sähköistyksen saa helpolla purettua. Saattaahan olla, että joku päivä Akka keksii, että laitetaan Tilleyt alkuperäiseen kuntoon. Akka tarkisti netistä, että nykyään uuden Tilleyn hinta on 120 £. Ihan arvotavaraa siis.
 
Näitä Tilley-lamppuja on kaksi ja tarkoitus olisi laittaa ne myöhemmin välikamarin katosta roikkumaan ikkunoiden eteen.
 
Vielä olisi yksi Primus johonkin käyttöön. Primus on jonkin verran pidempi kuin Tilleyt, mutta eiköhän sillekin vielä paikkansa löydy.
 
 
Iltasella Ukko ja Akka ihastelivat ensimmäistä valmista lamppua. Kylläpä oli kodikasta!
 
 

lauantai 12. tammikuuta 2013

Löhvistelylauantai

Akka sai perjantaina niin kauniita ruusuja töissä yhdeltä tyytyväiseltä asiakkaalta, että pakkohan sillä oli vähän kehua retostella ja laittaa kuva ihan näkyviin. On se hienoa, että saa näin konkreettista palautetta työstään.
 
Perjantaina Ukko ja Akka puhelivat, että lauantaina sitten pistetään hösseliksi heti aamusta. Ukko uhosi heräävänsä kahdeksalta ja aloittavansa seinien paperoinnin. Niin siinä sitten kävi, että Akka heräsi kymmeneltä lauantaina ja Ukko kuorsasi tyytyväisenä vieressä. Aamu siis aloitettiin vähän sovittua myöhemmin. Ukko ja Akka ovat kovia löhvistelemään, kun vaan sopiva hetki siihen on. Aamupalan jälkeen surffailtiin netissä ja ruuan jälkeen uudelleen. Kohta Akka jo huomasi, että töihin tässä pitää ruveta valmistautumaan ja silloin Ukkokin taas innostui.
 
Välikamarin seinät olivat vinolaudoituksella, joten ensimmäinen työ oli paperoida seinät.
 
Paperoitujen seinien jälkeen oli taas huokolevyjen vuoro. Välikamarin ikkunat ovat eri paria keskenään ja takaseinän ikkuna on syvemmällä kuin päätyseinän ikkuna. Tämän vuoksi oli laitettava ikkunan ympärille listat, että huokolevyn sai siististi sitä vasten. Myös tuleva listoitus helpottuu tällä.
 
Kun Akka palasi töistä, oli melkein koko huone jo paperoitu ja levytetty. Olipa Ukko ollut ahkera! Vielä olisi sitten tasoitetapetin laitto ennen varsinaista tapetointia. Mutta se on sitten jo jonkin muun päivän tarina. Pitäähän välillä löhvistelläkin.

torstai 10. tammikuuta 2013

Peräkamari tapetoitu

Kun lattia (ja kissa) oli maalattu, oli aika nostaa tapetit seinille.
 
Apuna oli kätevä pahvinen tapetointipöytä.
 
Pönttöuunin vierestä aloitettiin.
 
Nyt jo alkaa hahmottua, mitä tuleman pitää. 
 
 Tässä näkyy vielä yksityiskohta tapetista. Vaikka kuvio on kukkaa ja kiemuraa, ei se sitten niin kiehkuraiselta näytä seinällä. Sopii kyllä hyvin tähän taloon.
 
Niin se vaan valmistui peräkamarin tapetointi. Akka kiikutti heti huonekaluja peräkamariin malliksi. Ja pitihän se välikamarikin tyhjentää, koska seuraavaksi olisi sen vuoro.
 
Teknisiä tietoja:
Seinän rakenne: Vanhan huokolevyn ja tapetin päällä huokolevy (väleissä kuittipaperi elämisvaraksi), tasoitetapetti ja tapetti.
Lattia: Betolux, sävy Tikkurilan perinnevärikartasta TVT 001X
Tapetti: Pikkurokokoo Pihlgren & Ritolan mallistosta.
Katto: Joku perus himmeä sisäkattomaali valkoinen
 
Tulossa:
Ikkunat: Maalarin valkolakka (juu, vain pokat, ei lasit)
Ovi: Maalarin valkolakka
Pönttöuuni: Ilmeisesti Betolux, sävy vielä päättämättä
Kattolistat: Uusitaan samanlaisiksi kuin muissa huoneissa on. Tässä oli sellaiset minimaalisen pienet.
Peitelistat: Haetaan joskus Arolan höyläämöstä Vampulasta. Yleisin rintamamiestaloissa käytetty kolmijakoinen lista Vanhamalli 15 x 68
 
Sitten pitäisikin siirtyä välikamarin kimppuun.

 
 
 
 

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Akan tunnustukset

Akka pesi niin kovasti peräkamarin lattiaa kidesoodalla, että peukalohankaan tuli iso rakko. Oli vesikin niin mustaa, että olisi luullut lattiasta tulevan todella puhtaan ja siistin, mutta edelleen oli lattia kovin laikukas. Maali sen tasoittaisi varmastikin ihan hyväksi.



Uuden vuoden aattona Akka oli suunnitellut maalaavansa lattian ja oli pyytänyt Ukkoa katsomaan tarvikkeet valmiiksi. Oli valmiina pensselit, maali ja tärpätti. Vaan yksi puuttui. Eipä ollut mitään työkalua, millä avaisi maalipurkin. Akka yritti taas etsiä ympäriltään sopivia välineitä, mutta vasara (joka nyt oli avoimesti tapetointipöydällä) oli liian iso, sorkkarauta samoin, eikä mitään pienempää työkalua löytynyt.

Silloin Akalla meni hermot ja hän lähti. Pakkasi käsilaukkunsa, otti vesikanisterin, starttasi auton ja ajoi pois. Maalatkoon Ukko lattiansa, kun ei edes ruuvimeisseliä tai pihtejä voinut laittaa mihinkään näkyville, tuumi Akka vihaisena ja ajoi toiseen kotiin. Sinne hän oli tosin jo suunnitellut menevänsäkin, mutta tarkoitus oli ollut maalata se lattia sitä ennen.

Ei Akka pitkään vihoitellut. Kun Ukko soitteli töiden jälkeen, tilanne oli jo vakaa ja rauhallinen. Kaikeksi varmuudeksi Akka otti oman työkalupakkinsa mukaan lähtiessään takaisin Koivurinteelle. Omasta pakista löytyisi varmasti tarpeelliset työkalut, ellei Ukko olisi käynyt ihan vaan lainaamassa jotain sieltä.

Illalla tietysti saunottiin. Koivurinteen sauna oli kyllä paras mahdollinen sauna. Kissakin tuntui tykkäävän. Taneli (se tummempi) tuli ylimmälle lauteelle ottamaan löylyä. Peseytyi siinä ja halusi välillä vilvoittelemaan. Ja silloin Akkakin päätti kieriä hangessa tekemässä kuoppia. Kyllä viilensi hyvin. Sulevi kävi vain kurkkaamassa ovesta.

Uuden vuoden päivänä Akka sitten maalasi lattian ensimmäisen kerran. Ukko oli pihdeillä avannut maalipurkin ja kaikki sujui oikein mallikkaasti. Juuri, kun Akka oli maalaamassa viimeistä kynnystä, yritti Taneli-kissa loikata vastamaalatulle lattialle. Akkapa nappasi kissan ilmasta ja laittoi eteisen puolelle. Kissa juoksi täysillä yläkertaan ja Akka sai kynnyksen maalattua ja oven kiinni.



Jonkin ajan päästä Akka alkoi ihmettelemään, miksei kissa tule alakertaan ollenkaan. Ja mieleen hiipi kauhea ajatus. Mitä, jos kiinniotossa Akka olikin sutinut kissan maalilla? Hänellähän oli ollut pensseli kädessä koko ajan. Akka kiirehti yläkertaan katsomaan ja niin oli todellakin pensseli osunut suoraan kissan naamaan, viiru meni otsasta poskeen ja silmähän oli siinä välissä. Kauhuissaan Akka haki kiireesti talouspaperia, kastoi sen ruokaöljyyn ja meni putsaamaan kissaparkaa. Maali lähti öljyllä hyvin, mutta Akkaa jäi pelottamaan, oliko suti mennyt kissan silmään ja nyt olisi kissa sokea vähintään, ellei jopa kuolisi maalihuuruihin.



Kyllä se kissa siitä tokeni, eikä silmäkään näyttänyt sumealta. Vähän tavallista enemmän näytti räpyttelevän, mutta muuten vaikutti olevan kaikin puolin kunnossa. Eipä tullut häiritsemään, kun Akka tänään maalasi lattian toisen kerran leivän leipomisen lomassa.

Onneksi oli Koivurinteellä sittenkin kaikki hyvin!