keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Akan tunnustukset

Akka pesi niin kovasti peräkamarin lattiaa kidesoodalla, että peukalohankaan tuli iso rakko. Oli vesikin niin mustaa, että olisi luullut lattiasta tulevan todella puhtaan ja siistin, mutta edelleen oli lattia kovin laikukas. Maali sen tasoittaisi varmastikin ihan hyväksi.



Uuden vuoden aattona Akka oli suunnitellut maalaavansa lattian ja oli pyytänyt Ukkoa katsomaan tarvikkeet valmiiksi. Oli valmiina pensselit, maali ja tärpätti. Vaan yksi puuttui. Eipä ollut mitään työkalua, millä avaisi maalipurkin. Akka yritti taas etsiä ympäriltään sopivia välineitä, mutta vasara (joka nyt oli avoimesti tapetointipöydällä) oli liian iso, sorkkarauta samoin, eikä mitään pienempää työkalua löytynyt.

Silloin Akalla meni hermot ja hän lähti. Pakkasi käsilaukkunsa, otti vesikanisterin, starttasi auton ja ajoi pois. Maalatkoon Ukko lattiansa, kun ei edes ruuvimeisseliä tai pihtejä voinut laittaa mihinkään näkyville, tuumi Akka vihaisena ja ajoi toiseen kotiin. Sinne hän oli tosin jo suunnitellut menevänsäkin, mutta tarkoitus oli ollut maalata se lattia sitä ennen.

Ei Akka pitkään vihoitellut. Kun Ukko soitteli töiden jälkeen, tilanne oli jo vakaa ja rauhallinen. Kaikeksi varmuudeksi Akka otti oman työkalupakkinsa mukaan lähtiessään takaisin Koivurinteelle. Omasta pakista löytyisi varmasti tarpeelliset työkalut, ellei Ukko olisi käynyt ihan vaan lainaamassa jotain sieltä.

Illalla tietysti saunottiin. Koivurinteen sauna oli kyllä paras mahdollinen sauna. Kissakin tuntui tykkäävän. Taneli (se tummempi) tuli ylimmälle lauteelle ottamaan löylyä. Peseytyi siinä ja halusi välillä vilvoittelemaan. Ja silloin Akkakin päätti kieriä hangessa tekemässä kuoppia. Kyllä viilensi hyvin. Sulevi kävi vain kurkkaamassa ovesta.

Uuden vuoden päivänä Akka sitten maalasi lattian ensimmäisen kerran. Ukko oli pihdeillä avannut maalipurkin ja kaikki sujui oikein mallikkaasti. Juuri, kun Akka oli maalaamassa viimeistä kynnystä, yritti Taneli-kissa loikata vastamaalatulle lattialle. Akkapa nappasi kissan ilmasta ja laittoi eteisen puolelle. Kissa juoksi täysillä yläkertaan ja Akka sai kynnyksen maalattua ja oven kiinni.



Jonkin ajan päästä Akka alkoi ihmettelemään, miksei kissa tule alakertaan ollenkaan. Ja mieleen hiipi kauhea ajatus. Mitä, jos kiinniotossa Akka olikin sutinut kissan maalilla? Hänellähän oli ollut pensseli kädessä koko ajan. Akka kiirehti yläkertaan katsomaan ja niin oli todellakin pensseli osunut suoraan kissan naamaan, viiru meni otsasta poskeen ja silmähän oli siinä välissä. Kauhuissaan Akka haki kiireesti talouspaperia, kastoi sen ruokaöljyyn ja meni putsaamaan kissaparkaa. Maali lähti öljyllä hyvin, mutta Akkaa jäi pelottamaan, oliko suti mennyt kissan silmään ja nyt olisi kissa sokea vähintään, ellei jopa kuolisi maalihuuruihin.



Kyllä se kissa siitä tokeni, eikä silmäkään näyttänyt sumealta. Vähän tavallista enemmän näytti räpyttelevän, mutta muuten vaikutti olevan kaikin puolin kunnossa. Eipä tullut häiritsemään, kun Akka tänään maalasi lattian toisen kerran leivän leipomisen lomassa.

Onneksi oli Koivurinteellä sittenkin kaikki hyvin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti