perjantai 28. joulukuuta 2012

Lankeemuksia ja muita harmeja

Joulupäivänä Ukko lankesi. Lankeaminen tapahtui aamupäivällä yläkerran portaissa, mutta vakavampaa vammaa ei tullut - vain yksi rikkonainen lautanen, portaan kuva Ukon kyljessä ja kipeä nilkka. Liekö Ukolla ollut vielä vähän kuumetta flunssan vuoksi, vai astuiko vain varomattomasti, vai luistivatko villasukat. Akka jo säikähti joutuvansa leskeksi, mutta kyllä Ukko siitä tokeni.


Ukon flunssan vuoksi remonttirintamalla olikin ollut hiljaisempaa, mutta nyt näytti Ukko taas piristyvän. Peräkamarin seinät saivat tasoitetapetin pintaansa. Huokolevyjen saumoihin piti laittaa ensin kuittipaperia liikkumavaraksi.

Välikamarissa oli pahvinen tapettipöytä apuna.

 
Pintatapetitkin odottelivat jo vuoroaan. Ne saapuivat jo loppuviikosta, mutta tiedä sitten, milloin ehtivät ihan seinille asti. On niitä jo hieman soviteltu paikoilleen. Peräkamarin lattia maalataan vielä sitä ennen. Ei sitten tarvitse pelätä, että uudet hienot tapetit rötvääntyvät, kun maalia kuitenkin pääsee roiskahtelemaan ympäriinsä.

Silloin, kun projekti ei etene käytännössä, suunnitellaan. Ukko ja Akka olivat aiemmassa suunnitelmassaan sijoittaneet pyykinpesun piharakennukseen, mutta mitä pidemmälle asiaa mietti, sitä isommalta remontilta se vaikutti. Niinpä siirryttiin suunnitelmaan, että pyykinpesu tapahtuisi sisällä samassa tilassa kuin suihkuttelu ja vessattelu.Ei nyt ihan vanhan kansan tyyliin Työmies-askin pintaan, mutta tasoitetapetin palaselle luonnosteltiin pesuhuonetta uudelleen. Eteisessä piti käydä useita kertoja mittailemassa eri leveyksiä, pituuksia ja etäisyyksiä, mutta lopulta luonnos saatiin suunnilleen kohdilleen. Tilaa ei ole yhtään ylimääräistä, joten joka ikinen sentti on käytettävä mahdollisimman tarkasti. Tilaan pitäisi saada mahtumaan pesutorni, suihkukaappi, lämminvesivaraaja, pesuallas kalusteineen, peilikaappi ja wc-pytty. Ja tilaa oli hyvin niukasti. Eteistäkin pitäisi pystyä käyttämään.

Kun arkiaamu koitti juhlapyhien jälkeen, Ukon ja Akan herätti pieni napsuva ääni: tip, tip, tip (eikä se ollut se joululaulu). Kuulosti aivan siltä kuin jostain olisi tippunut vettä. Ja niinhän sitä tippuikin.

Kattolyhdyn pellin sauma vuotaa, kun lumi sulaa sen päällä ja vesi tippuu jostakin välistä ikkunaa pitkin. Jotain harmia Ukko ja Akka olivat jo arvuutelleet ikkunan alla olleen, kun lastulevyssä näkyi turvotusta. Levyn purkamisen aikaan villa oli kyllä kuivaa, mutta jotain tummumista siinä oli havaittavissa.


Myös portaikossa kuistille johtavan oven lähellä oli havaittavissa vesijälkiä, jotka kaikki saivat nyt selityksensä.

Ukko köytti itsensä kuormaliinalla tikapuihin (Akan tiukasta käskystä se varmistus, ettei taas tarvitse pelätä leskeksi jäämistä) ja kävi rohkeana miehenä poistamassa lumet ja jäät kattopellin päältä ja vuoto loppui siihen.

Paras ratkaisu lienee oikaista kattolyhty alkamaan suoraan harjalta, ettei välille tule taitosta. Samalla katon reunaa pitää nostaa ikkunan kohdalla noin 20 senttiä, että sen saa eristettyä muullakin kuin styroksilevyllä. Kattoremonttikin siis odottelee...

Siihen asti viritellään astioita keräämään valuva vesi ja toivotaan, että sitä ei oikeasti valu minnekään seinän sisään.

Kun Ukko vaipui suuren itsesäälin valtaan miettien, miten kurjasti asiat taas olivatkaan ja miten pahaksi kaikki vielä voi mennäkään, Akka tuumi, että hyvä, kun saa nyt heti alussa selville kaikki talon puutteet, niin tietää sitten suunnitella remontit sillä aikataululla kuin on tarpeellista. Eli loppujen lopuksi asiat olivatkin ihan hyvin.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti