keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Vessan purku

Eilen aamulla teetä lipittävään Ukkoon iski epätoivo.
"Ei tästä mitään tule koskaan. Ihan hirveä ostos. Ei ole aikaa korjata, vanhassakin olisi vielä tekemistä. Ei pysty, ei jaksa, ei kannata."
"Kuulepa Ukko-kulta", vastasi Akka. "Mietipä, miten sievä pieni talo tästä vielä tulee. Eikä sitä tarvitse tänään saada valmiiksi. Meillähän on vuositolkulla aikaa. Älä Ukko yhtään hätäile, kyllä tämä järjestyy."

Ja niin taas toivo palasi Ukon sisimpään ja kaikki oli hyvin. Epätoivon aiheuttaja oli tällä kertaa vessa, jonka karmea löyhähdys kertoi siellä olleen joskus vesivahingon. Tämä vesivahinko oli kyllä Ukon ja Akan tiedossa, kuten myös se, että ongelma oli joskus korjattu. Ja sehän se kauheus siinä olikin. Talossa olevat korjausratkaisut antoivat viitteitä siitä, että kaikki korjaukset luultavimmin tultaisiin purkamaan ja korjaamaan asiallisesti uudelleen.

Tässä kuvassa vessassa on alkanut jo purkutyö. Putkihässäkkä on jo poistettu altaan alta. Muovimattoa on jo poistettu suihkunurkkauksessa. Muovimaton alla on vesieristys, jonka alla on sentin valu, jossa sähkökaapelit.
 
Valun alla oli lankkulattia.
 
 
Lankkulattian alla oli lasivillan palasia. Olisi kai se ollutkin ihme, jos jossain kohtaa tässä talossa olisi ollut jotain yhtenäistä. =)
 
Sitten löytyi kohta, johon vesivahingon korjaus oli pysähtynyt. Villojen alla olivat sammaleet, jotka tumman värisinä kertoivat vesivahingon yltäneen niihin asti. Ilmeisesti korjaushetkellä sammaleet olivat tuntuneet kuivalta. Tämähän ei ole estänyt niissä säilyvää hometta. Kaikki eristeet siis kaivettiin pois alapohjaa myöden. Alapohja oli onneksi kunnossa. Yksi runkopalkki tuntui hieman pehmeältä pinnasta, joten siitäkin otetaan kaikki pehmeä pois. Eiköhän viimeisetkin hajut häivy sen myötä.
Ukko löysi hyväkuntoisen rullamitankin eristeiden joukosta. Ainahan niitä aarteita pitää löytyä. Eikä rullamittoja ole miehillä koskaan liikaa, kuten otsalamppuja, taskulamppuja, linkkuveitsiä ynnä muita tuikitarpeellisia kapistuksia.
 
Tänään Akka kävi puunhakureissullaan myös liiterin ylisillä. Ei ehkä olisi kannattanut laittaa vastapestyjä vaatteita päälle juuri ennen, mutta sen Akka huomasi vasta aarteenmetsästyksen jälkeen. Aarteinaan hän toi sieltä alas pienen penkin (jonka yksi jalka näytti olevan löysällä), kakkuvuuan, puisen vanhan lumilapion ja leveän haran. Pulkka, sukset, sauvat ja muut aarteet saivat vielä jäädä odottelemaan talvea. Akka huomasi, että vuosien kerrostumia löytyisi vielä syvemmältä, mutta nyt ilman valoa ei kannattaisi alkaa penkomaan. Missäköhän ne kaikki Ukon lamput mahtoivat ollakaan? Olihan se mukavaa, että löydettävää jäisi tuonnemmaksikin.
 
Liiteristä löytyy talon kellarikin. Kellari on maan sisään kaivettu kahden renkaan syvyinen kuoppa, johon on rakennettu ilmaputki ja kansi. Akkaa jäi mietityttämään kuitenkin tuotteiden sinne laittaminen ja pois ottaminen, koska avattava kansi näytti liian kapealta kulkemiseen ja pohja liian syvältä kurottamiseen. Mutta ehkä siihenkin löytyisi vielä ratkaisu. Pääasia oli, että oli kellari.
 
Ja sitten Akka kokosi polttopuut laatikoihin ja lähti lämmittämään pönttöuunia. Sateen jälkeen aurinkokin alkoi taas paistaa. Oli hiljaista ja rauhallista. Kissatkin käpertyivät päiväunille. Koivurinteellä oli kaikki hyvin.
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti