On aikoja, jolloin kaikki on vielä aluillaan. On kutkuttavaa jännitystä, joka herkistää mielen ajattelemaan kaikkea sitä, joka on vasta tuloillaan. Kuusi vuotta sitten Ukko ja Akka elivät tällaisen tuntemuksen vallassa. Jännitys huipentui, kun Koivurinne siirtyi Ukon, Akan ja pankin omistukseen lokakuussa 2012.
On aikoja, jolloin toivo ja epätoivo ovat vierekkäin. Todellisuus ja kuvitelmat siirtyvät toisistaan valovuosien päähän ja usko kaiken järjestymiseen notkahtaa. Haave leivinuunista karisi hormin haurauteen. Lopulta koko savupiippukin karisi tomuna ilmaan. Savupiipun lisäksi myös kaikki muuratut seinät saivat purkutuomion. Keskellä taloa oli suuri aukko ihan katonkin läpi. Mutta kun kaikki pahin on tapahtunut, alkaa toivo nostaa päätään. Koivurinteellä katto alkoi valmistua ja lämmin pysyä sisällä.
On aikoja, jolloin kaikki tapahtuu nopeasti. Tapahtuma toisensa jälkeen vyöryy esiin, eikä aika ehdi väliin hidastuttamaan. Akka alkoi miettiä eettisempää ruokaa, sai yllättäen kanan, jolloin päivässä piti rakentaa kanala, jonne hankittiin kanalle kavereita. Seuraavassa kuussa myös maidontuotanto muuttui omavaraiseksi.
On aikoja, jolloin kaikki on niin tasaisen huonosti, että siitä tulee arkipäivää ja normaalia. Silti toiveissa siintää aika, jolloin kaikki tulee olemaan paremmin, vaikka siihen olisi todella pitkä matka. Ukon ja Akan huusholli näytti hyvin usein siltä, ettei kyseessä voinut olla asuttu talo, vaikka se oli sitä mitä suurimmassa määrin. Tosin Ukko ja Akka nukkuivat välillä kuistilla, kun muu talo oli remonttipölyn keskellä tai asuntovaunussa, kun muualla ei ollut mahdollista.
On aikoja, jolloin kaikki näyttää muuttuvan hyväksi jälleen. Pahimpien koettelemusten jälkeen alkaa uudelleenrakentaminen, joka vaiheineen on kuin palapelin palojen kokoaminen yhteen alkaen muodostaa kuvaa, joka oli ennen olemassa vain mielessä ja suunnitelmissa.
On aikoja, jolloin kaikki muuttuu. Pysyväksi suunnitellut ratkaisut eivät olekaan kuvitelmien kaltaisia. Eläinten myötä tarve laidunmaalle ja isommalle ulkorakennukselle kasvoi. Läheltä ei löytynyt lisämaata, joten sitä katsottiin vähän kauempaa. Vaiston varassa tehty ratkaisu osoittautui suuremmaksi johdatukseksi, kun Ukon ja Akan työpaikatkin löytyivät sieltä kauempaa. Ja niin oli aika saattaa aloitetut remontit valmiiksi myyntiä varten.
On aika sanoa hyvästit Koivurinteelle. Se tulee olemaan nyt toisten asukkaiden koti ja jatkaa olemassaoloaan näiden näköisenä ja tapaisena. Uusien asukkaiden silmissä näkyy se sama kutkuttava jännitys, kun talosta pääsee tekemään itselleen omanlaisensa kodin. Ukon ja Akan Koivurinne säilyy tässä blogissa ja muistoissa. On tullut aika jättää taakseen yksi elämänvaihe ja siirtyä uuteen. Koivurinteellä on nyt kaikki hyvin.
Kaikkea hyvää!
Toivovat Koivurinteen Ukko ja Akka
P.S. Seuraa saarna... Blogi on ollut kertomus talosta, joka monen mielestä oli purkukuntoinen, eikä kovinkaan moni olisi sitä halunnut itselleen. Tulivat Ukko ja Akka, jotka uskoivat siihen, että talosta saa hyvän ja asuttavan ja rakastettavan, kunhan osoittaa tarpeeksi huolenpitoa sille. Olkoon blogin suurin opetus, ettei ole niin pahaa tilannetta myöskään ihmiselämässä, jota Jumala ei voisi korjata. Vaikka muiden mielestä elämäsi olisi turha ja arvoton, olet Jumalan silmissä rakastettava. Hän tahtoo korjata sinut ja antaa uuden mahdollisuuden.
T. Koivurinteen Akka
Kaikkea hyvää teille uuteen elämänvaiheeseen ja kaikkea hyvää Koivurinteen talolle ja sen uusille asukkaille!
VastaaPoistaKiitos, Maija! =)
PoistaKiitos koskettavasta postauksesta ja varsinkin loppukaneetista. Näin on: Jumala voi johdattaa monien vaiheiden (vaikeidenkin) läpi, mutta on silti rinnalla koko ajan. Siunausta uusiin askeliin! Blogiasi on ollut mielenkiintoista lukea!
VastaaPoistaKiitos! Jatkamme elämää Kivimäessä. =)
PoistaMukana olen kulkenut Koivurinteen uudelleen nousussa. Toivotan, myös uusille asukkaille kaikkea hyvää..:)
VastaaPoistaSamaa toivomme mekin. =)
PoistaTuohon ei voi sanoa kuin aamen! Kaikkea hyvää teille!
VastaaPoistaKiitos, Sesse! Samoin teille! =)
PoistaOnnea ja mukavaa jatkoa niin teille, Ukko ja Akka, kuin uusille asukkaille, jotka saivat kunnostetun kodin.
VastaaPoistaKiitos! =)
PoistaOnnittelut niin teille, kuin koivurinteen uusille omistajillekin.
VastaaPoistaNuo loppusanat ovat niin kauniit ja niin totta.
Kiitos, Kruunu Vuokko! =)
PoistaKaikkea hyvää, siunatkoon Isä uudet ja vanhat asukkaat!
VastaaPoistaJoka aamu on armo uus-
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!
Niinpä, juuri näin se on, Sanni! =)
PoistaHyvää elämää uusille asukkaille Koivurinteellä!
VastaaPoistaSitä samaa toivomme! =)
PoistaKaunis päätös tälle blogille ja toisaalta kaunis alku Koivurinteen uudelle elämälle ❤️
VastaaPoistaKiitos Mrs Sinn! :)
Poista