Uusia tarvikkeita (tosi tarpeellisia tietysti)

Lauantaina Ukko ja Akka ehtivät käydä peräti kahdella kirpputorilla. Hienosti löytyikin hyvin tarpeellista tavaraa, eihän muuta kannata ostaakaan.

Kun uutena ei löytynyt juustomuottia paikkakunnalta, piti ostaa vanhana. Vanhassahan se on vara parempi, tämä ainakin oli hyvässä kunnossa ja pääsi heti käyttöön (pesun jälkeen).

Nämä kaksi tuotetta olivat poistumislahjana ovensuusta. Pieniä kippoja kansineen tarvitaan varmasti, eikä kunnon iso rulla karhulankaa ole ollenkaan turha tavara. 

Kamarin pöydällä on aina pöytäliina, joten pöytäharja on hyvä keino saada murut pois liinalta. Ai, että miksei vaan puistele liinaa? Usein siinä pöydällä on sellaista pysyvääkin tavaraa, kukkamaljakko tai jotain. Silloin sitä ei tarvitse siirtää, siitä vaan harjailee roskat ympäriltä.

Keritsimet taas tarvitaan kuttujen vatsakarvojen takkujen leikkaamiseen. Tietysti saksillakin voisi sen tehdä, mutta näillä se on jotenkin hauskempaa. Ja karvanleikkuuseenhan nämä on aikoinaan tehtykin.

Pannumyssyä Akka on kovin haikaillut teepannua varten. Nyt pysyy tee hyvin lämpimänä myssyn alla. Kuparimaljakko taas on hyvin tarpeellinen peräkamariin, jotta sinnekin voi pienen kukkasen laittaa maljakkoon.

Syöksytorven alle pitää olla vesiastia, joka nyt löytyi. Eihän se mikään kauhean suuri ole, mutta onpahan ainakin nätimpi kuin sellainen sininen muovihirviö. Kauhaa taas Akka on haikaillut keittiöön vesipadan läheisyyteen. Nyt hänellä on ollut käytössä emalikannu, mutta sen kahva on hankalasti sivulla. Kauhalla ammentaa lämmintä vettä paljon helpommin.

Ukolle piti saada uusi työkalupakki, johon hän saa ostaa taas paljon tarpeellisia työkaluja. Niitä ukot tarvitsevat paljon, niinpä on akkojen turha kysellä niiden tarpeellisuutta. Mutta saa kai sitä huokailla.

Viisi pientä onnea

Illalla viimeisessä munassa oli vasta reikä, mutta aamulla kaikki viisi olivat valmiina. Kyllä ne ovatkin suloisia pieniä palleroita. Emmin munista kuoriutuivat nuo, jolla on tummat viirut niskassa ja selässä. Ne erottaa parhaiten, mutta ei ainakaan vielä toisistaan.

Ensimmäiset hetkensä tiput viettivät emojensa helmoissa, mutta pakkohan sieltäkin oli kurkistella avaraan maailmaan.

Maailma on niin suuri ja vaarallinen paikka. Akka päätti rakentaa siirisuojan tipuille. Siiristä ei oikein tiedä, miten se tulee toimeen tipujen kanssa. Se saattaisi hyvinkin nokkia ne hengiltä ja pistellä suuhunsa. Joten ainakin muutamaksi päiväksi on syytä rakentaa suoja, jossa tiput saavat varttua.

Ruuaksi tiput ovat nyt saaneet tipurehua, kaurahiutaleita ja kananmunaa. Vesikipossa on kiviä, etteivät tiput vahingossakaan pääse hukkumaan siihen. Vielä pitää laittaa hienojakoista hiekkaa jauhinkiviksi. Emot opettavat koko ajan, mitkä kaikki ruuat ovat syötäviä.

Tässä vielä elävämpi kuva näistä palleroista.

Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan.

Nyt se on totta, uusi elämä on päässyt kuorestaan. Ensimmäinen pienokainen on ulkona suuressa maailmassa. Kyllä on niin kaunis ja pieni tipu. Aivan täydellinen.

Nokan kärjessä olevalla munahampaalla tuo pieni pallero on taistellut tiensä suojamuurinsa läpi suureen maailmaan. Parin päivän päästä tuo munahammas putoaa tarpeettomana pois. 

Mutta nyt Akka taas lähtee... arvaat kyllä minne...

Päivä ennen huomista

Päivät ovat olleet niin pitkiä ja hitaita. Toisaalta aika on mennyt nopeastikin. Huomenna tulee kolme viikkoa siitä, kun Ansa jäi kököttämään pesään. Munia oli alunperin yhdeksän, mutta nyt pesässä on vain viisi, joita Ansa ja Emmi hautovat yhdessä. Muut kanat kävivät alussa munimassa haudontapesään, mutta ehkä Akan laittama golfpallo toisessa pesässä vaikutti sen, että Siiri ja Regina alkoivat munia siihen toiseen pesään. Elsa taas päätti munia kanalan nurkkaan. Tauno on vahtinut mammoja tarkasti. Joka kerta, kun Akka on syöttänyt hautovia kanoja kädestä, Tauno on käynyt huolissaan katsomassa, mitä Akka oikein tekee.

Tänään iltapäivällä Akka kävi taas katsomassa haudontaa. Tietysti hänen oli pakko ottaa sieltä pari munaa katsottavakseen. Ja sitten se tapahtui. Munasta kuului: "Piip". Voi ihme kuitenkin, miten Akka sai hepulin. Toki se tiedossa oli, että munista alkaa kuulua piipitystä, mutta kohdalle osuessa se oli kyllä valtavan hieno asia.

Iltasella, kun toiset kanat ja kukko siirtyivät orrelle nukkumaan, Akka istuskeli kanalassa ja kuunteli, miten piipitys voimistui. Useampi muna siellä jo piippaili. Ja Ansa jutteli pian kuoriutuville untuvikoille rauhoittavasti. Orrella jokainen heristi korviaan ja käänsi päätään haudontapesää kohti piipityksen kuultuaan. Siiri vaikutti olevan täysin ihmeissään. Se kun ei ole tipuja nähnyt kuin kaverinsa haudontakoneesta päästyään. Eikä se ole koskaan saanut kuulla, miten emo juttelee pienelleen. Akka tuli siitä hieman surulliseksi. Onneksi nämä kuoriutuvat tiput saavat varttua isoiksi emonsa (emojensa) hoidossa.

Ei olisi Akka millään malttanut lähteä pois, mutta eihän nyt kanalassa istuen voi yötään viettää (vai voisiko sittenkin). Varmaan kuoriutuminen tapahtuu vasta huomenna, kun on se laskettu aikakin käsillä. On tämä niin ihmeellistä!

Kutut kävelyllä

Koivurinteen kuttula on niin pieni, että on parempi käyttää kuttuja välillä lenkillä. Ai, että ihan uusi juttu tällainen vai? Kyllä kuttuja voi lenkittää, ihan ne kulkevat kuin koirat. Ukolla oli Anelma-Unelma hihnassa ja Akalla Käpy.

Koivurinteen lähellä on juuri sopiva tienpätkä, jota voi hyvin kävellä. Ei tarvitse mennä isolle tielle tai sen toisella puolella olevalle pururadalle. Välillä piti vähän pysähtyä ja ihmetellä.

Kun naapurin houkuttelevan vihreinä hohtavat pellot oli ohitettu, pääsivät kutut vapaaksi. Kyllä olikin mukavan näköistä, kun kutut painelivat peräkanaa hirveää kyytiä. Onneksi sentään pysähtyivät lopulta. Pitihän välillä aina haukata jotain suuhunpantavaa tienposkesta.

Ei kai koko aika mitään tietä pitkin kannata kulkea. Kutut vietiin metsään loikkimaan. Niillä näytti olevan oikein mukavaa.

Takaisin tullessa ei enää tarvinnut laittaa kuttuja hihnaan, kiire oli jo kova omalle pihalle. Nurkalta piti kyllä syödä yksi vuorenkilpi ennen kuin Akka ehti kieltää.

Kakkosultra

Ensimmäisen ultran eli siis läpivalaisun jäljiltä oli vielä hieman epäselvää, oliko kaikissa munissa elämää. Pari päivää sen jälkeen Ukko ja Akka kävivät munat vielä läpi, jolloin varmistui, että kolme munaa oli tyhjiä, Siirin molemmat munat ja yksi Ansan muna. 

Tänään on kulunut 2/3 haudonnasta, joten oli aika tarkastaa munat uudelleen. Tässä on jokainen muna valaistuna. Ensimmäisessä munassa on elämää, sen kertoo tuo tumma möykky tuolla sisällä.

Toinen muna alkaakin näköjään olla jo aika täysi. Tuo vaaleana näkyvä alue on munan ilmatila, johon tipu ensimmäisenä tekee reiän. Sen jälkeen on vasta kovan kuoren vuoro.

Kolmas muna on mennyt kesken. Tumma alue on vaalentunut läpikuultavaksi.

Neljäs muna on hyvin vahvasti kehittynyt.

Viides muna näyttää ihan hyvältä.

Kuudennessa munassa näyttäisi olevan pikkuruinen tipu. Mutta näetkö pienet tipunvarpaat tuossa keskisormen ja nimettömän välissä? Voi hyvä ihme kuitenkin!

Enää viikko, sitten on suuri urakka valmis.

Keittiösuunnittelua

Keittiö on aiheuttanut valtavasti suunnittelun tarvetta. Kun huoneessa on kaksi ovea ja kaksi ikkunaa, on mietittävä tarkkaan, mitä mihinkin voi laittaa. Erityisesti  vielä mietityttää se, miten vanhoja eri puolilta hankittuja kaappeja saa yhdisteltyä mielekkäästi. Tämä nurkka on suunniteltu seuraavasti:

Oikealta alkaen tulee lila alakaapisto, sininen tiskipöytä, sekä nurkkakaappi, jossa pyörivä rondelli sisällä. Ongelmana on ikkunan alle jäävä 20 cm väli, johon luultavasti pitää tehdä vaikkapa poisvedettävä leivinpöytä.

Oikealle tason päälle tulee jääkaappi, jonka päälle vielä pieni kaappi (tehtävä kaappi, mutta ovi saattaa löytyä). Siitä vasemmalle tulee kahteen kerrokseen tiskikaapit. Näistä pitää poistaa 10 cm korkeudesta, jotta mahtuvat. Ikkunan jälkeen vasemmanpuolen seinälle tulee kapeampi kaappi kuin nykyinen kolmiovinen kaappi.

Tämä alakaappi tulee siis tuohon oven viereen oikealle.

Sen jälkeen tulee kolmiovinen tiskipöytä. Tiskikaapiksi tulee tuon tiskipöydän päällä oleva kaappi ja sen päälle vielä toinen samankokoinen kaappi.

Tästä rondellista tulee nurkkakaappi. Kaappia ei saanut ehjänä purettua alkuperäisestä paikastaan, mutta ovi on tallella. Rondellin alla oleva yläkaappi tulee nykyisen sinisen yläkaapin tilalle.

Tämä sininen kaappi muuttaa vastakkaiselle seinälle. 

Ja nämä lasikot tulevat tuohon alle. 

Puuhellan viereen tulee sähköliesi.

Ja yksi sininen alakaappi (näkyy tuossa kuvassa, jossa kaikki ovat iloisesti päällekkäin kuistilla). Siinä sitä on askartelemista, kun näitä alkaa sovittamaan paikoilleen. Sitä ennen pitää keittiössä purkaa lisäeristeet ja lastulevyt (ja mahdolliset rantamatot) ja rakentaa pinnat uusiksi. Mietinnässä on vielä seinämateriaalikin. Ehkä sekin vielä löytyy. Kaappien ovien väriksi tulee sininen (kaikkiin sama sininen kuitenkin). Olisiko se sellainen finelinsininen vai vähän vaaleampi väri?

Köyhän miehen ultra

Piti katsoa, onko munissa elämää. Ultrauslaitteena oli Ukon hyvä taskulamppu. Tässä Emmin munassa ainakin näkyy elämän merkkejä. Selvät verisuonet näkyvät munankuoren läpi.

Siirin munat ovat hieman arvoituksellisempia. Niissä ei näy verisuonia, mutta tumma täplä kuitenkin. Onko se vain keltuainen, joka näkyy? Oli paras jättää vielä myöhemmäksi, kun ei ihan varma voinut olla suuntaan tai toiseenkaan.

Elsan muna on ainakin selvä tapaus, kyllä siellä elämää on.

Kaikki munat eivät siis olleet aivan selviä tapauksia vielä, joten pitänee odottaa muutama päivä taas eteenpäin ja katsoa sitten, näkyykö muutosta. Jos oikeasti kaikissa on elämää, on yhdeksän tipua tulossa. Siinä sitä on tuplamammoilla hoitamista! Mitenköhän lie jakavat poikaset keskenään?

Kuttumainen juttu

Kanoista on viime aikoina ollut juttua enemmänkin, joten olkoon kuttujen vuoro välillä. Käpy ja Anelma-Unelma ovat kotiutuneet hyvin. Aluksi Käpy piti kopin omanaan, eikä Ansku päässyt yöksi sisään, mutta nyt äiti ja tytär ovat sen verran sovussa, että voivat nukkua samassa tilassa.

Ukko ja Akka laittoivat puiset jakkarat tarhaan, jotta niiden päällä voi kiipeillä. Kyllä ovat kutut kiipeilleetkin. Anelma-Unelma oikein hyppiikin jakkaralle ja alas ihan paikaltaan. Käpy ottaa hieman rauhallisemmin.

Samalla jakkarat toimivat heinähäkkeinä, joissa heinä on hieman suojassa.

Molemmat saivat uudet kaulapannat. Ansku sai pinkin ja Käpy mustan. Panta on tarpeellinen ainakin lypsyn ajan. Toinen laitetaan hihnan päähän siksi aikaa, kun toista lypsetään. Muuten molemmat yrittävät syödä lypsettävän ruuat. Toinen kuitenkin siitä hermostuu.

Lypsytasoa ei ole vielä, Akka saa kyykkiä ja Ukko pitää kiinni. Hyvinhän nämä kutut lypsävät, ihan tarpeeksi Koivurinteen tarpeisiin. Käpy on helpompi lypsää, Ansku venkoilee välillä ja yrittää laittaa jalkaa lypsyämpäriin. Siinä saa Akka olla tarkkana. Lypsyn jälkeen maito pitää siivilöidä.

Siivilöinnin jälkeen maidon voi laittaa jääkaappiin, pastöroida tai tehdä juustoksi tai vaikka jogurtiksi. Akka on tehnyt kahdessa viikossa jo useamman juuston, kuvassa viimeisin, rakuunajuusto.

Jos tekee juustoa, tulee suuri määrä heraa. Heran voi käyttää juomana, leipomiseen tai tehdä meesjuustoa, joka on oikeasti hieman oudon makuista. Käytännössä heraa keitetään tuntitolkulla, kunnes jäljellä on vain pieni ruskehtava velli, joka maistuu suolaiselta toffeelta.

Seuraavaksi Akka aikoo kokeilla fetajuustoa ja halloumia. Ja tuosta meesjuustosta Akka tekee toffeeta. Kyllä on ihanaa, kun on oma meijerikin nykyään!

Pieniin päin

Kyllä, Koivurinteellä ollaan pieniin päin! Se tapahtui hieman yllättäin, tieto tuli juuri vapuksi. Taisi olla syynä se luvaton karkureissu. Nimittäin Ansa sai hautomakuumeen ja jäi illalla kököttämään pesään. Ansaa olivat kaikki nokkimassa, mutta eivätpä mene muut kanat ihan tuosta vaan enää lähelle.

Eikä siinä vielä kaikki. Tänään myös Emmi päätti alkaa hautomisen, ja nyt tytöt nakottavat pesässä vierekkäin. Emmi ehti jo muutamana päivänä aiemmin opetella hautomista, mutta sillä loppui into aina iltaan mennessä. Nyt on kaveri mukana, joten saattaa Emmilläkin into riittää. Onneksi nämä maatiaiset ovat niin pieniä, että mahtuvat olemaan yhtäaikaa kopissa.

Yhdeksän munaa on pesässä, ja laskettu aika on 22.5. On tämä kyllä jännittävää!