Kanatarha

Ei ole Tauno vielä toipunut tyttärensä kaappauksesta - ei ole kiekumista kuulunut pihalla. Mutta aamuhämärissä jos Ukko tai Akka on liikkunut pihalla, on saattanut kuulla Taunon kiekuvan kanalassa. Joka aamu kuuluu haukan vihellys, kun se käy tarkastamassa ruokapöytänsä, mutta sitä ei ole enää katettu. Menköön vaan muualle yrittämään, mokoma röhiläs!

Välillä kanat pääsevät  valvotusti vapauteen, mutta aika tarkasti ne pysyvät syreenien suojassa. Montako tipua löydät tuosta kuvasta?

Ulkorakennuksen taakse nousee uusi uljas kanatarha. Tuolta eivät haukat pääse hakemaan.

Vanhan kanatarhan tilalle tulee vielä verkkoa, ja vanha tarha pääsee palvelemaan puuvajana pienen tuunauksen jälkeen.

Kohta on siis taas yksi kesän projekteista valmiina. Koivurinteellä on kaikki ihan hyvin.

On hiljaa kukkokin Koivurinteellä

Torstaina Akka haki työpaikan keittiöltä tapansa mukaan kasvisjäteämpäriä ja kehui, kuinka mukavaa oli, kun heti kotiin tullessa kaikki kanat kerääntyivät Akan ympärille katsomaan, mitä kivaa Akka toi tällä kertaa.

Kun Akka tuli kotiin, ei kukaan tullut. Piha oli aivan hiljainen. Ei tullut Siiri ensimmäisenä tapansa mukaan kyselemään, mitä Akka toi.

Piha oli liian hiljainen. Akka pysäköi auton, eikä vieläkään kukaan tullut esiin. Piha oli aivan hiljainen. Edes ne kaksi harakkaa eivät räkyttäneet. Pelkkä hiljaisuus. "Missä Akan kanat on?", huusi Akka.

Akka astui autosta ulos, eikä vieläkään mitään. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Missä olivat Koivurinteen kanat? Kuka ne vei?

Aamulla kuullut laukaukset, koiran haukunnat... Oliko joku vesilintumetsällä ollut koira hätyyttänyt kaikki kanat? Pelkkä  hiljaisuus. Jos koira vei jonkun, missä ne kaikki muut olivat?

Suruvaippa-perhonen liihotteli hiljaa portaikon yli, ulko-oven päälle. Akka kävi sisällä ja päästi kissat ulos. Suleville hän sanoi hätäisenä, että hae ne kanat. Ja Akka soitti Ukolle töihin ja kertoi, ettei yhtään ainutta kanaa ollut jäljellä. Pelkkä hiljaisuus pihalla.

Sulevi asettui kaivon kannelle ja alkoi tuijottaa intensiivisesti kohti kuusiaitaa. Akka käveli siihen suuntaan ja näki vilauksen Taunosta. Tauno, Siiri ja kaksi pikku-piipiä oli kuusiaidan sisällä, mutta aivan hiljaisina. Edes Akan läsnäolo ei  vaikuttanut. Kaikki olivat aivan hiljaa. Edes Akan kutsuun kukaan ei reagoinut.

Ukko tuli kotiin. Hyvin vakavana hänkin katseli tyhjää pihaa, Jotain todella pahaa oli tapahtunut. Ukko löysi tukon höyheniä syreeniaidan luota. Hän lähti naapuriin kyselemään, olisivatko he nähneet jotain.

Hyvin hiljaisena tuli Ukko naapurista. Siellä oli nähty, miten kanahaukka oli kaarrellut ympäriinsä ja lopulta lentänyt jonkin mytyn kanssa pidemmälle, Koivurinteen pihasta.

Illalla syreeniaidan alta löytyi Emmi ja kaksi pikku-piipiä. Kanahaukka oli vienyt yhden pikku-piipin.

Ei ole kukkokaan kiekunut torstain jälkeen.

Ei helpota syyllisyys Ukolla, ei Akalla. Se verkolla katettu kesätarha vain jäi tekemättä kesän alussa. Oli niin helppoa vain päästää kanat pihalle. Se oli hieno maalaisidylli, kanat vapaina pihalla. Mutta nyt ei kieu kukkokaan.

Uusi kasvihuone

Koivurinteen kasvihuone lahjoitettiin kanoille katetuksi kevättarhaksi. Ukko ja Akka miettivät jo ikkunoista tehtyä ansaria, mutta sekin oli kovasti vasta suunnitteluasteella. Kesäkuun lopussa Akan työkaveri tarjosi omaa kasvihuonettaan ilmaiseksi itse poimien. Niinpä Ukko ja Akka sen sitten purkivat ja noutivat ihan peräkärryllä. Aivan lainmukainen kuljetus ei tainnut olla, mutta eipä ollut matkaakaan kuin pari kilometriä ja sekin sellaista pikkutietä.

Runko oli oikein hyvä, mutta ehjiä laseja ei ollut tarpeeksi. Mutta kyllä tuosta saisi ihan hyvän kasvatuslaitoksen. Samaan vanhaan paikkaan sitten isäntäväki kantoi kehikon odottamaan parempaa aikaa ja materiaaleja.

Eikä aikaakaan (ainoastaan puolitoista kuukautta), kun kasvihuone oli valmis ja talon seinustalla aikaa viettäneet tomaatit ja paprikat sisällä paikoillaan.

Pieniä viimeistelytöitä on vielä kasvihuoneen edessä, mutta muuten se on käyttökunnossa.

Ystäviltä Ukko ja Akka saivat lisää laseja ja muutaman kennolevyn, joista sai tehtyä näppärästi katon kasvihuoneeseen. Jonkin verran levyjä piti leikata, mutta niistä tuli oikein hyvä katto. Samalla hoitui kuin huomaamatta liialliselta valolta suojaava varjostus.

Laseja oli jonkin verran ehjinä, joten ne käytettiin kaikki ja puuttuvat palat Ukko leikkeli lasilevyistä seiniksi. Kasvihuone valmistui kyllä juuri oikeaan aikaan, kun nämä viileämmät säät alkoivat. Ehkäpä tänä kesänä vielä on tarjolla ihan itse kasvatettuja (lahjoitustaimina saatuja) tomaatteja.

Paprikoistakin voi vielä tulla syötäviä syksyyn mennessä.

Portailta amppelitomaatin ja yrttilaatikon takaa katsellessa ei enää muistakaan aikaa, jolloin tuossa paikalla oli hetken aivan tyhjää. Ainahan tuo on tuossa ollut.

Pönttöuunin muuraaminen

Vihdoin ja viimein alkaa peräkamarin pönttöuuni olla uudessa loistossaan. Viime syksynähän se piti purkaa muuriremontin alta. Uuni ei myöskään vetänyt kunnolla, joten siihen piti tehdä parannuksia. Ja näin se sitten tapahtui. Alin peltirengas piti korjauttaa keskiosistaan, koska uusi hormiliittymä oli eri kohdassa. Uutuutena uuniin tehtiin myös tuhkaluukku ja kaksi nuohousluukkua poskionteloihin (hih, kyllä on huvittavat nimitykset).

Tulipesään tuli siis arina, jonka kautta tuhkat valuvat tuhkaluukkuun. Tämä rakenne parantaa myös palamista, koska se lisää ilmankiertoa.

Tulipesän kohdalla reunustiilet ovat kuoren myötäisesti.

Tulipesän päälle on tehty levennysvalu, jotta tiilet voi muurata reunalla paksummin.

Kaksi rengasta jo paikoillaan. Siitä se etenee.

Tiilet valmiina muurattavaksi paikoilleen.

Ja tältä se näyttää.

Tuliputken päällä on neljällä jalalla (kulmissa kaksi kulmapalaa päällekkäin) seisova 5 cm paksu valumassahattu. Tämä estää uunin kuumenemisen liikaa yläosasta. Kuvan alaosassa on ilmaräppänän muotti.

 Kannen muurari teki valumassasta, jonka päällinen on vielä laastikerros.

Siinä se nyt seistä pönöttää. Maali lähti hieman heikosti osittain, mutta onhan tässä aikaa sitä hinkkailla. Pellin voi maalata uudelleen vasta, kun uudesta pellistä korjattu alaosa on hapettunut.

Tässä kuva, miltä uuni näytti ennen.

Näin saivat Ukko ja Akka Koivurinteelle muurarin kädenjäljen... kirjaimellisesti. 

Tipusta asiaa

Viikko sitten kuoriutuivat nämä uudet tiput. Ensin tipuja oli kahdeksan ja yksi muna. Yksi oli hukassa, vaikka kuinka yritti laskea. Niinpä Akka jo arveli jonkun linnun (harakan) käyneen varastamassa yhden tipun. Mutta perjantaina pieni rääpäle kömpi purujen joukosta esille. Akka oli kyllä mielestään tarkasti käynyt purut läpi, mutta sieltä se vaan saapui joukkoon.

Yksi muna jäi sitten kuoriutumatta. Se ehti olla koko päivän yksinään. Akka sitä katseli ja otti käteensä ja aikoi laittaa pois, kun yksi emoista halusi sen vielä alleen. No, pitäköön sitten vielä, tuumi Akka ja jätti munan sinne.

Sunnuntai-illalla Akka oli heittämässä munan vihdoin pois, kun siinä olikin pieni reikä, josta kuului PIIP. Aha, siellä olikin vielä elämää. Parin tunnin päästä Akka kävi vielä katsomassa, ja nyt muna oli jo ympäri halki. Akka otti munan käteensä ja niin sieltä kuoriutui pieni märkä poikanen.

Hyvin se kuitenkin vielä pääsi porukkaan mukaan. Maanantaina Akka löysi sen nuupallaan ruoka-astiasta, mutta lämmettyään ja levättyään Akan käsien suojissa se pääsi taas mukaan muiden joukkoon. 

Onhan se paljon pienempi kuin muut, mutta hyvin se siellä pärjää.

Toisilla tipuilla on jo pienet siivet näkyvissä. Äkkiä ne kasvavat.