Torstaina Akka haki työpaikan keittiöltä tapansa mukaan kasvisjäteämpäriä ja kehui, kuinka mukavaa oli, kun heti kotiin tullessa kaikki kanat kerääntyivät Akan ympärille katsomaan, mitä kivaa Akka toi tällä kertaa.
Kun Akka tuli kotiin, ei kukaan tullut. Piha oli aivan hiljainen. Ei tullut Siiri ensimmäisenä tapansa mukaan kyselemään, mitä Akka toi.
Piha oli liian hiljainen. Akka pysäköi auton, eikä vieläkään kukaan tullut esiin. Piha oli aivan hiljainen. Edes ne kaksi harakkaa eivät räkyttäneet. Pelkkä hiljaisuus. "Missä Akan kanat on?", huusi Akka.
Akka astui autosta ulos, eikä vieläkään mitään. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Missä olivat Koivurinteen kanat? Kuka ne vei?
Aamulla kuullut laukaukset, koiran haukunnat... Oliko joku vesilintumetsällä ollut koira hätyyttänyt kaikki kanat? Pelkkä hiljaisuus. Jos koira vei jonkun, missä ne kaikki muut olivat?
Suruvaippa-perhonen liihotteli hiljaa portaikon yli, ulko-oven päälle. Akka kävi sisällä ja päästi kissat ulos. Suleville hän sanoi hätäisenä, että hae ne kanat. Ja Akka soitti Ukolle töihin ja kertoi, ettei yhtään ainutta kanaa ollut jäljellä. Pelkkä hiljaisuus pihalla.
Sulevi asettui kaivon kannelle ja alkoi tuijottaa intensiivisesti kohti kuusiaitaa. Akka käveli siihen suuntaan ja näki vilauksen Taunosta. Tauno, Siiri ja kaksi pikku-piipiä oli kuusiaidan sisällä, mutta aivan hiljaisina. Edes Akan läsnäolo ei vaikuttanut. Kaikki olivat aivan hiljaa. Edes Akan kutsuun kukaan ei reagoinut.
Ukko tuli kotiin. Hyvin vakavana hänkin katseli tyhjää pihaa, Jotain todella pahaa oli tapahtunut. Ukko löysi tukon höyheniä syreeniaidan luota. Hän lähti naapuriin kyselemään, olisivatko he nähneet jotain.
Hyvin hiljaisena tuli Ukko naapurista. Siellä oli nähty, miten kanahaukka oli kaarrellut ympäriinsä ja lopulta lentänyt jonkin mytyn kanssa pidemmälle, Koivurinteen pihasta.
Illalla syreeniaidan alta löytyi Emmi ja kaksi pikku-piipiä. Kanahaukka oli vienyt yhden pikku-piipin.
Ei ole kukkokaan kiekunut torstain jälkeen.
Ei helpota syyllisyys Ukolla, ei Akalla. Se verkolla katettu kesätarha vain jäi tekemättä kesän alussa. Oli niin helppoa vain päästää kanat pihalle. Se oli hieno maalaisidylli, kanat vapaina pihalla. Mutta nyt ei kieu kukkokaan.
Onko kaikki muut isot ja pienet tiput löytyneet?
VastaaPoistaKaikki pienet tiput löytyivät ja kaikki suurimmat kanat löytyivät, mutta yksi nuorikko oli mennyt. =(
PoistaVoi harmi, miten noin pitikään käydä. Mutta viisaita kanat olivat kun hiljaa kyyhöttivöt kuusiaidan alla ettei enempää jhaukka löytänyt. Mutta varmaan tulee uudelleen vielä hakumatkalle kun kerran saaliin sai.
VastaaPoistaEi kannata kantaa syyllisyyttä, eihän tuollaista mitenkään voi etukäteen tietää. Mutta tulevaisuudessa osaa sitten varoa, kyllä ne siitä toipuvat kun suurin järkytys niiltä menee ohi, vielä se kukkokin kiekuu.
Sehän noissa haukoissa onkin ikävää, että muistavat hyvin parhaat ruokapaikat ja jäävät vielä lähelle asustelemaan. Ukko jo haki kanatarha-ainekset valmiiksi.
PoistaOi ei, miten surullista, luonto on joskus niin julma. Toivottavasti kanat ja kukko toipuvat järkytyksestä ja Taunokin alkaa kiekumaan.
VastaaPoistaSaapa nähdä, milloin Tauno uskaltaa taas kiekua. Vielä ovat kaikki kovin hiljaisia ja vaisuja.
PoistaVoi miten surullista..:(
VastaaPoistaNiih, mutta elämä jatkuu täälläkin.
PoistaAina odotan kuulumisia Koivurinteeltä, mutta tämän olisin kyllä sallinut jäävän väliin :(
VastaaPoistaToivottavasti pikku-piipiit ja muutkin toipuvat järkytyksestä nopeasti :)
T. Taina
Niinpä, saa nähdä, miten kauan tätä hiljaisuutta kestää.
PoistaMeidän naapurissa oli joskus helmikanoja ja kukko, joka ylpeänä kiekuili ja paimensi kanojaan. Kuinka ollakkaan, naapurin noutajakoira kipaisi hakemaan kukon ja toi sen ehjänä isännälleen. Kun kukko siitä kyydistä selvisi, ja pyyhälsi kotiinsa, ei se pitkään aikaan kiekunut. Mielensä pahoitti. Ehkä teidän kukko opettelee tarkemmin seuraamaan ilmatilaa yläpuolellaan jatkossa. Ja kukon varoittaessa kanat kyllä syöksyvät piiloon, kuka mihinkin ehtii.
VastaaPoistaNyt pienikin risahdus saa kaikki kanat aivan paniikkiin. Menee varmaan jonkin aikaa, ennen kuin lopulta rauhoittuvat. Mutta varmasti oppivat varomaan jatkossa paremmin.
PoistaMeillä oli aiemmin sama ongelma. Kanahaukka tuli niin röyhkeäksi, että se laskeutui lopulta tikapuille odottamaan, koska kanat pääsisivät vapaiksi ulkotarhasta. Olisi niin ihanaa päästää ne ruopimaan ja etsimään mieluista syötävää ja vihreää, mutta enää en uskalla sitä tehdä. Kun Kustaa III raadeltiin henkihieveriin kauan sitten, rouvat olivat hiirenhiljaa tuntikaupalla piiloissaan. Tuosta toipuminen kestää päiviä, sulkasatokin voi tulla ennen aikojaan. Harmillinen juttu!
VastaaPoistaKanahaukat ovat harmillisen älykkäitä ja oppivia lintuja. Kyllä nyt saa alkaa itsekin silmäillä taivaalle.
PoistaVoi ei, tosi kurja juttu! :( Toipumisia teille kaikille!
VastaaPoistaKiitos, Laura! Pikkuhiljaa tästä toivutaan, koko porukka.
PoistaSurullinen tapaus teille kaikille. Mutta ehkäpä kuitenkin olisi voinut käydä pahemminki ja nyt saitte tilaisuuden pistää haukale hanttiin..
VastaaPoistaOishan voinut vaikka kettu käydä ja tappaa kaikki. Nyt menetimme vain yhden pikkukanan. Käy se haukka viheltämässä tuolla pihalla, mutta eipä saa enää meidän kanojamme, hähää!
Poista