Lentävä rantamatto

Välikamarin katon maalaamisen jälkeen Ukko tutki lisäeristettyjen seinien rakennetta ja huomasi, että levyt olivat lastulevyä. Akkahan innostui siitä kovasti. Nimittäin oli mahdollista, että lasikuitutapetit lähtisivät ihan suosiolla pois ja seinien tasoittaminen onnistuisi helpommin. No Ukko otti hieman puukolla viiltoa pintaan ja kiskaisi. Kas, sehän olikin ihan jotain muuta kuin lasikuitutapettia, sehän oli RANTAMATTO!

Tyrmistykseltään Akka ei voinut muuta kuin nauraa hysteerisenä. Olihan se toisaalta ihan mukavaa, että edellinen remontoija oli varannut niin monta mukavaa yllätystä Ukolle ja Akalle, mutta tämän mielikuvitus ja luovuus olivat olleet aivan omaa luokkaansa.

Rantamatot sinetöivät lisäeristekerroksen kohtalon: kaikki saisi lähteä, kaikki sen aikaisen remontin rippeetkin lentäisivät pihalle, eikä mitään jäätäisi koskaan kaipaamaan. Ja niin tässäkin huoneessa remontti kasvoi astetta suuremmaksi. Lastulevyn palaset, joita taas oli pieninä levynkappaleina, lähtivät, pienet villapalaset myös, koolaukset pois ja niin lopulta paljastui kaunis vinolaudoitus, joka olikin aivan kunnossa.

Ukko ja Akka päättivät, että tähän ei laitettaisi enää uutta lisäeristystä, vaan peitettäisiin pinta paperilla ja huokolevyllä, joka eristäisi samalla jonkin verran. Olihan se ihan hyvä, että pääsi katsomaan rakenteisiin asti. Kaikesta huomasi, että talo oli hyvin asiallisesti rakennettu aikoinaan, ainoastaan tämä luova remontoija oli saanut siihen tuhoa aikaiseksi.

Koska remontti suureni välikamarissa, alkoi peräkamarissa nukkuminen olla jo tukalaa. Akka päätti, että muutto oli edessä. Yläkerran kamarista tulisi nyt makuuhuone. Ja aika kiva makuukamari siitä tulikin. Kissat olivat ihmeissään taas uudesta muutosta, mutta käpertyivät illan tullen sängyn jalkopäähän nukkumaan.

 

 

 

Sudilla ja sorkkaraudalla

Lauantaina saivat keittiön kattolevyt huutia. Alta paljastui hyväkuntoinen haltex-katto, jonka kunnostamiseen tarvitaan hiukka tasoitetta peittämään naulanreiät ja valkoista maalia.

 

 

Kamarin katto sai uuden valkoisen peitteen ja näyttää jo aika hyvältä. Tummat levyjen saumat olivatkin aika kammottavat ja työläät saada maalilla peittoon. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen.

 

 

 

Akkapa otti sorkkaraudan käteensä, ja arvaahan sen, että tuho siitä seuraa. Sorkkaraudalla purkaa paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin ruokaveitsellä, joten äkkiäkös Akka mokomat paneelit kiskoi irti, vieläpä siististi ja yksitellen.

 

 

Akan iloksi alta löytyi pätkä vanhaa alkuperäistä tapettia. Kylläpä oli silmiä hivelevän kaunista Akan silmissä ja niin hän otti talteen pätkän, jos vaikka sattuisi jostain löytymään jotain samankaltaista. Akka myhäili myös tyytyväisenä koko värimaailmaa, sillä hän oli jo sielunsa silmin nähnyt sisällä valkoista ja harmaata. Sitä oli näköjään ollut jo ennenkin.

 

 

Ukko kantoi pienen kaunokaisen kuistille. Akka yritti auttaa, mutta Ukolla meni heti alkuunsa hermot ja hän kantoi sitten hellan ihan itse. Tämä kaunokainen on tulossa remontin jälkeen keittiöön, mikäli vaan se on mahdollista. Tämä aarre löytyi jo aikoja sitten, kun Akan sisko sen heille keksi vinkata. Silloin ei ollut mitään tietoa, mihin hella tulisi, joten ostos tuntui siinä vaiheessa aika hölmöltä. Vaan eipä tunnu enää, palaset vaan loksahtelevat paikoilleen entistä lujemmin.

 

 

Viikonloppuna pitää tietysti lenkkeilläkin, joten Akka ja Ukko kävivät katselemassa läheisiä lenkkipolkuja. Satoi ihan vaan pikkuisen tihuuttamalla, joten ei se tahtia hidastanut. Akan oli ihan pakko ottaa pihasta kuva, kun siistimisen jälkeen se alkoi näyttää jo ihan hyvältä. Vielä kun joskus saisi poistettua talon reunan alta sinne laitetut tiilet ja muut "koristeet". Aiempi isäntä oli suunnitellut muuraavansa kivijalan umpeen, mutta onneksi ei ollut ehtinyt. Siinä tapauksessa olisi ollut turha edes miettiä talon ostamista. Olisi taatusti ollut alapohja läpimätä.

 

 

Pihallakin on kaikenlaisia yllätyksiä. Yksi niistä on tämä iso kuoppa. Se on ollut ennen kunnallistekniikkaa likakaivo ja sittemmin se on peitetty. Maa-aines on kuitenkin sateen mukana huuhtoutunut poistoputkesta ojaan ja kuoppa tullut sen kautta näkyviin. Pitääpä miettiä, millä materiaalilla kuopan saisi pysymään piilossa. Pieniä kiviä olisi syreenin alla aika iso kasa. Ne tuskin huuhtoutuisivat yhtä helposti pois.

 

 

Lenkin jälkeen alkoi tietysti nälättää, mutta jääkaappi oli tyhjillään. Ei siinä auttanut muu kuin Ukkoparan lähteä kaupungille evästä hakemaan. Kylläpä Akka olikin tyytyväinen Ukon tuomaan rullakebabiin. Tuli samalla myös jääkaapillekin täytettä.

 

Akka laittoi tulet pönttöuuniin, kissat makoilivat sängyllä ja Ukko viimeisteli välikamarin kattoa. Kaikissa huoneissa oli armoton sekamelska, mutta muuten Koivurinteellä oli kaikki hyvin.

 

 

 

 

 

 

Kellonsoittoa Koivurinteellä

Tulipas pitkä kirjoitustauko Akalla, kun piti käydä raketteja väistelemässä työmatkalla Israelissa. Miten kävi Akan siellä? Ihan niin kuin entisellä likalla tansseissa: "Viuhka kävi, kun vierestä vietiin." Oli kiva palata takaisin kotiin kolmen karvaisen uroksen syleilyyn (tarkennettakoon nyt heti, että yksi näistä oli mies). Heti ensimmäisenä paluupäivänä Akan piti päästä katselemaan Koivurinteen maisemia, vaikka hämärä jo hyssytteli pihalla. Ukko oli kerännyt lehtikasat pois ja raivannut lupiinikasvustot ja tienreunat. Piha näytti heti paljon isommalta ja erityisesti siistiltä ja ehdottoman kotoiselta.

Akka hommasi Koivurinteelle ovikellon. Tähän asti vieraat olivat joutuneet kopistelemaan ovea ja ikkunaa, mutta nyt saisi soitella kelloa. Tässä vielä kuva ovikellosta.

 

Joku lehmäparka oli aikoinaan joutunut luopumaan kellokas-asemastaan, mutta eipä se enää Akkaa haitannut. Siinähän nyt sopii kilkuttaa vieraiden lehmänkelloa. Aikaisempikin kello lienee ollut juuri tuossa paikassa, sillä puussa lukee vielä himmeällä "Herätä minut".

Akka päätti, että viikonlopuksi on pakko päästä Koivurinteelle. Sormia syyhytti päästä repimään taas seiniä ja kattoa ja ties mitä sitä vielä keksisi.

Stressin purkua - ja seinienkin

Sen piti olla aivan tavallinen keskiviikkoilta. Akan piti vain hakea treenikassi Koivurinteeltä ja mennä sitten kotiin. Mutta kun Akka tuli Koivurinteelle, hänen päähänsä pälkähtikin ihan vaan kokeilla, lähtisikö keittiön seinän paneeli irti ilman mitään työkaluja. Niin, no olihan hänellä toki tavallinen keittiöveitsi, siis sellainen ruokaveitsi - ihan vaan varmuuden vuoksi. Ylälista irtosi ihan sormivoimin, alalista myös. Eikä paneelit olleet yhtään sen tiukemmassa.

Mikä lie iski Akkaan, hän käveli veitsi kourassaan peräkamariin ja iski kyntensä yläpaneeliin. (Kynnet muuten kestivät koko purkuoperaation, ihan tiedoksi vaan.) Paneelien alta paljastui entinen oviaukko ja alkuperäinen tapetti. Akka alkoikin miettiä, pitäisikö poistaa myös puolipaneeli.

Ukon ei pitänyt ollenkaan tulla Koivurinteelle keskiviikkona, mutta työmatkallaan sai sellaisen päähänpiston, että päätti ihan vaan poiketa katsomassa. Hänellä kun oli vielä puutyöpiirikin, johon piti ehtiä. Mutta niin kolisi eteisessä ja Akka kävi toivottamassa Ukon tervetulleeksi kotiin. Ruokaakin oli tarjolla. Akka esitteli tuhotyönsä ylpeänä Ukolle. Tämä tietysti arveli, että Akka oli saanut rehkiä oikein kunnolla, eikä Akka tietenkään paljastanut, että paneelit olivat lähteneet leikiten.

Akka tartutti intonsa Ukkoon, ja niin alettiin yhdessä tuumin käymään vessan seinien kimppuun. Itse asiassa yllätys ei nyt niin suuri ollut, kun seinän välistä putosi kaikki kesän 1989 lehdet ja mainokset. Tämän talon kanssa yllätykset olivat enemmän normi kuin poikkeus. Oli toki yksi pala villaakin - yllättävää kyllä!

 

 

Vessan sisäseinien kahden erilaisen muovitapetin alla oli vanhoja käytettyjä lastulevyn palasia. Melko edullisesti tehty tämä vuoden 1989 remontti, mutta onhan se sen näköinenkin.

 

Eteisestä tuli jo ihan hyvän näköinen, kun puupaneelit saivat kyytiä. Alkuperäinen seinä on ollut jotain kovalevyä, joka on maalattu siniharmaaksi.

 

On se kyllä ihme, miten paljon hyvää tekee ihmiselle, kun saa purkaa seiniä. Ukko ja Akka olivat molemmat niin onnellisia ja hymyileviä lähtiessään Koivurinteeltä. Onneksi purettavaa riittää vielä pitkäksi aikaa.

Kuistilta vintille

Kamarikuvia onkin jo ollut näytillä, niin Akka päätti näyttää sitten enemmän tätä työmaata. Kuistilla on jo odottamassa tarviketta remonttia varten. Kuisti on ihanan iso, mutta kyllä sinne varmaan tavaraa tulee olemaankin, kun itse eteistila on niin pieni.

 

 

Kuistilta tullaan eteiseen, joka on hyvin sokkeloinen ja moniulotteinen. Kuistin ovesta tullessa vasemmalla on keittiön ovi, edessä vessa ja oikealla peräkamarin ovi, ikkuna ja portaat vintille. Portaiden alla on pieni komero, josta hohkaa kylmää ihan urakalla. Eteisessä on myös valtavan hieno kokoelma erilaisia seinäpaneeleja.

 

Ensimmäinen kuva on kuistin ovelta ja toinen ovi on ikkunan luota kuistin ovelle päin.

 

 

Sitten mennäänkin vintille. Portaiden yläpää näyttää alhaalta katsottuna tältä:

Ikkunaseinältä on jo otettu yksi lastulevy pois, jotta näkyisi eristeiden kunto. Oikealla on ovi vinttikamariin. Kattona on muun muassa styroksilevyjä.

 

Ylhäältä alas näyttää tältä:

Työtä siis riittää. Kissat tykkäävät kovasti tuosta hyllystä, jolla voi köllöttää ja päivystää. Siinä on myös lämmin, kun eteisen patterin lämpö nousee sinne.

 

 

Yläikkuna on kyllä aika söpö ja siitä näkee järvelle ja ilta-aurinkoon.

 

Vinttikamari menee myös purkuun, vaikka olisihan se ihan kesähuoneeksi sopiva. Siitä on kuitenkin tarkoitus tehdä Ukon ja Akan makuuhuone. Seinät ja katto ovat erilaisia materiaaleja, lattia on kovalevyä tai ohutta vaneria. Matot löytyivät vintistä purujen joukosta. Akka oli tästä aivan onnessaan.

 

Vinttikamarista pääsee sitten vinttiin, jossa on myös tilaa yhdelle huoneelle.

 

Lattiana on vaikka mitä, päällimäisenä muovimattoa. Alle ei kukaan ole uskaltanut vielä kurkistaakaan. Matalat osat ovat vain purulattioilla. Mutta mitä kaikkea siellä purun joukossa piileekään? Kylläpä Akalla taas sormia syyhyttää...

 

 

 

 

Akka saunoo

 

Niin tuli taas viikonloppu, lumet sulivat, ja kauniit talvimaisemat vaihtuivat taas syksyn sateisen synkkiin näkymiin. Ukko lähti jahtaamaan sarvipäitä, ja Akka oli suunnitellut maalaavansa kamarien katot. Mutta eipä ollu Ukko muistanut varata Akalle tarvikkeita, joten se urakka sai sitten jäädä.

 

Lauantai-iltaan kuului sauna, ja sitä Akka lähti lämmittämään hyvissä ajoin. Akka teki tulet kiukaaseen ja haki vettä kaivosta. Osa vedestä laitettiin kiukaan vesisäiliöön ja loput turkoosiin vesisaaviin.

 

Kun kolmas pesällinen oli palanut, ja kamarin pönttöuunikin lämpeämässä, Akka päätti saunan olevan kyllin lämmin mukaviin löylyihin ja pakkasi korin valmiiksi. Terassilta hän poimi vielä lyhdyn mukaansa, että pimeässä näkisi kulkea, eikä vaan lankeaisi. Saunan eteinen oli pieni pimeä koppi, josta siirryttiin pesuhuoneeseen. Siellä oli penkki valmiina korille ja lyhdylle ja naulakko pyyhkeelle ja saunatakille.

 

 

Pesuhuoneessa on myös alakaapisto, jonka pöytätaso toimii polttopuuvarastona ja muiden tavaroiden laskupaikkana. Pesuhuoneen lattialla on "köyhän miehen lattialämmitys" eli puuritilät.

 

 

Pesuhuoneessa on myös iso pata, jota ei sovi sekoittaa Akan työpaikalla olevaan saman nimiseen rakennukseen. Tällä kertaa Akka ei lämmittänyt pataa, vaan tyytyi kiukaan tuottamaan lämpöön. Saunan ja pesuhuoneen ovi oli lämmityksen ajan auki, jotta olisi miellyttävämpää riisua ja pukea.

 

 

Sauna itsessään on tunnelmallisen tumma, ei kuitenkaan tulinen. Löylyt ovat pehmeät ja kosteat, juuri oikeanlaiset Ukon ja Akan mielestä. Ajan kuluessa sekä lauteet että seinät olivat saaneet tumman patinan pintaansa. Ylälaude oli tehty pitkäjalkaisille, mutta jalkatuelle on sopiva matka.

 

 

 

Löylyjen jälkeen olikin aika peseytyä tunnelmoiden vanhojen emalisten pesuvatien ruusujen kukkiessa. Pesun ajaksi Akka avasi välioven, että pesuhuone ehtisi varmasti olla lämmin pukeutumista varten.

 

 

Ja niin saunapuhdas Akka siirtyi taas pesuhuoneen puolelle kuivailemaan ja pukemaan saunatakkia päälle. Saunakamppeet hän kokosi taas koriin ja lähti lyhdyn kanssa pimeän pihan poikki talolle.

 

 

Vanha vesikelkka terassilla jo odotti toista lyhtyään. Kelkan paikka oli siinä mielessä huono, että katolta putoava lumi tuli suoraan sen päälle. Siinäpä oli Akalla miettimistä, miten asian järjestäisi kuntoon.

 

 

Akka asteli tupaan, jonka lämmin tunnelma toivotti hänet tervetulleeksi. Oli mukavan hiljaista ja rauhallista. Koivurinteellä oli taas kaikki hyvin.