sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sudilla ja sorkkaraudalla

Lauantaina saivat keittiön kattolevyt huutia. Alta paljastui hyväkuntoinen haltex-katto, jonka kunnostamiseen tarvitaan hiukka tasoitetta peittämään naulanreiät ja valkoista maalia.
 
 
Kamarin katto sai uuden valkoisen peitteen ja näyttää jo aika hyvältä. Tummat levyjen saumat olivatkin aika kammottavat ja työläät saada maalilla peittoon. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen.
 
 
 
Akkapa otti sorkkaraudan käteensä, ja arvaahan sen, että tuho siitä seuraa. Sorkkaraudalla purkaa paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin ruokaveitsellä, joten äkkiäkös Akka mokomat paneelit kiskoi irti, vieläpä siististi ja yksitellen.
 
 
Akan iloksi alta löytyi pätkä vanhaa alkuperäistä tapettia. Kylläpä oli silmiä hivelevän kaunista Akan silmissä ja niin hän otti talteen pätkän, jos vaikka sattuisi jostain löytymään jotain samankaltaista. Akka myhäili myös tyytyväisenä koko värimaailmaa, sillä hän oli jo sielunsa silmin nähnyt sisällä valkoista ja harmaata. Sitä oli näköjään ollut jo ennenkin.
 
 
Ukko kantoi pienen kaunokaisen kuistille. Akka yritti auttaa, mutta Ukolla meni heti alkuunsa hermot ja hän kantoi sitten hellan ihan itse. Tämä kaunokainen on tulossa remontin jälkeen keittiöön, mikäli vaan se on mahdollista. Tämä aarre löytyi jo aikoja sitten, kun Akan sisko sen heille keksi vinkata. Silloin ei ollut mitään tietoa, mihin hella tulisi, joten ostos tuntui siinä vaiheessa aika hölmöltä. Vaan eipä tunnu enää, palaset vaan loksahtelevat paikoilleen entistä lujemmin.
 
 
Viikonloppuna pitää tietysti lenkkeilläkin, joten Akka ja Ukko kävivät katselemassa läheisiä lenkkipolkuja. Satoi ihan vaan pikkuisen tihuuttamalla, joten ei se tahtia hidastanut. Akan oli ihan pakko ottaa pihasta kuva, kun siistimisen jälkeen se alkoi näyttää jo ihan hyvältä. Vielä kun joskus saisi poistettua talon reunan alta sinne laitetut tiilet ja muut "koristeet". Aiempi isäntä oli suunnitellut muuraavansa kivijalan umpeen, mutta onneksi ei ollut ehtinyt. Siinä tapauksessa olisi ollut turha edes miettiä talon ostamista. Olisi taatusti ollut alapohja läpimätä.
 
 
Pihallakin on kaikenlaisia yllätyksiä. Yksi niistä on tämä iso kuoppa. Se on ollut ennen kunnallistekniikkaa likakaivo ja sittemmin se on peitetty. Maa-aines on kuitenkin sateen mukana huuhtoutunut poistoputkesta ojaan ja kuoppa tullut sen kautta näkyviin. Pitääpä miettiä, millä materiaalilla kuopan saisi pysymään piilossa. Pieniä kiviä olisi syreenin alla aika iso kasa. Ne tuskin huuhtoutuisivat yhtä helposti pois.
 
 
Lenkin jälkeen alkoi tietysti nälättää, mutta jääkaappi oli tyhjillään. Ei siinä auttanut muu kuin Ukkoparan lähteä kaupungille evästä hakemaan. Kylläpä Akka olikin tyytyväinen Ukon tuomaan rullakebabiin. Tuli samalla myös jääkaapillekin täytettä.
 
Akka laittoi tulet pönttöuuniin, kissat makoilivat sängyllä ja Ukko viimeisteli välikamarin kattoa. Kaikissa huoneissa oli armoton sekamelska, mutta muuten Koivurinteellä oli kaikki hyvin.
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.