keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kylpyvalmiina

Kun kerran Koivurinteellä ei ole vielä kylpyhuonetta sisällä, pitää sellainen rakentaa saunalle. Jos ei kerran ole suihkusta tietoakaan, olisi hyvä ainakin kylpemään päästä.


Tänään Ukko ja Akka vihdoin saivat kaapin kiinni seinälle. Nyt alkaakin pesuhuone olla valmiina.


Enää puuttuu vain vedet ja Akka (ja ankka) ammeesta. 

Aina jää kaikenlaista ylimääräistä roipetta johonkin kuvan kulmaan, ärsyttää...

lauantai 26. lokakuuta 2013

Akka retroilee

Akka kaiveli kangasvarastojaan ja löysi taas nämä suikalerullat. Kangassuikaleiden toinen reuna on jo valmiiksi päärmätty. Nämä rullat olivat siellä mummonmökissä, jonka Ukko ja Akka myivät edelliskesänä. Mutta silloin oli rullat saatava mukaan, vaikka Ukko niitä hieman karsaasti katsoikin. Eikä Akkakaan osannut kertoa, mihin hän niitä tarvitsi. Mutta toki tarvitsi, ellei ihan heti, niin sitten joskus myöhemmin.


Näistä sinisistä väreistä Akka on jo käyttänyt noita ylempiä verhotamppeina, mutta tuo retroin on ollut täysin käyttämättä tähän asti. Kun hetken aikaa noita rullia katseli, alkoi jo raksuttaa.


Jonkin yksivärisen puuvillan kanssa tuosta tulisi aivan täydelliset keittiönverhot. Ja saisi noista kaitaliinankin pöydälle, ehkä essun ja patalaputkin. 


Enää puuttuukin vain toteutus. Tai ei kai näillä ihan niin kiire ole, kun joulukin on tulossa ja nykyiset verhot käyvät jouluverhoistakin punaisine raitoineen. Mutta sitten joulun jälkeen voisi jo laittaa uudet verhot ikkunoihin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Tontin rajalle

Koivurinteen vieressä oleva pelto on kaunis, vaikka siinä ei mitään viljelläkään. Pelto on kuitenkin hyvin lähellä ja näyttää ihan Koivurinteeseen kuuluvalta alueelta. Naapuri ei ollut halukas myymään peltoa, joten Koivurinteen rajat pysyvät entisellään. Rajalta lähti nyt syksyllä pois kaikki vadelmat, marjapensaat ja ruusut, joten pellon kulma on aika paljas.


Jäljelle jäi vain kivikko, jonka nuo pensaat ennen peittivät.


Akka alkoi ihan tosissaan miettimään, että näkymä kaipaa jotain ollakseen ihan täydellinen. Mutta mitä?


Tietenkin vastaus on vanhanajan riukuaita. Se sopisi tuohon kuin nenä päähän. 

(kuva Pinterestistä)

Pellolta päin katsottuna näkymässä olisi jotain samaa kuin tässä tunnelmallisessa kuvassa. Ehdottomasti tuohon pitää siis saada riukuaita!

(kuva Pinterestistä)

Aidassa tietenkin pitäisi olla myös veräjä tai kaksi.

(kuva Pinterestistä)

Eipä sitä tiedä, vaikka tässä joku kevät vielä aidan tuohon saisi. Vaikka onhan tuota tekemistä vähän muutenkin.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Piippuremontin kustannukset

Tässä on nyt räknättynä numeroita, joita uuden piipun saamiseen vaadittiin.

Muurari:
Muurari oli kolme viikkoa töissä. Ukko oli muurarin apuna 9 päivää sekä kaikki illat yksin tai työkaverin kanssa. Muurari oli tekemässä ensimmäiseen pintatasoitukseen asti. Ukko lupasi hoitaa loput työt itse. Muurarin lasku oli muutaman euron alle 6000. Alkuperäinen arvio muurarilla oli 5000-5500, mutta siinä arviossa piippu oli arvioitu metrin alakanttiin. Piipun korkeus oli 7,2 m.

Tiili:
Tiiliä ostettiin yhteensä 1642 kappaletta, joista 15 jäi vielä käyttämättä. Hinta oli 1180 € rahteineen.

Laasti:
Laastia meni 2650 kiloa, hinnaksi tuli rahteineen 288 €.

Vuokravälineet (alipaineistaja, nosturi, vaihtolava): 600 €.

Piippuun (6 hormia) tarvittavat muut osat (tuhkaluukut, ritilät, putket, savupellit ym.): 479 €.

Harkot 240 kpl rahteineen: 345 €.

Tasoitelaastit seiniin ja lattioihin: 403 €.

Eristeet: 97 €.

Puutavara: 251 €.

Muurausverkko: 120 €.

Työkalut ja -tarvikkeet: 505 €.

Yhteensä hieman alle 10000 €.

Tuohon hintaan ei vielä kuulu tulisijojen kustannukset.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Tästä se alkoi vuosi sitten

19.10.2012 alkoi Koivurinteen aika Ukolle ja Akalle. Siitä on nyt vuosi aikaa. Pakkohan sitä oli juhlistaa, joten Akka pääsi taas leipomaan.


Pullan lisäksi Akka kokeili Banoffee-torttua.


Se olikin aika liukkaasti häviävää lajia, pitänee tehdä toistekin, kunhan tämän energian saa johonkin ensin hukattua.


Seuraavat kuvat on otettu noin viikko ennen kaupantekoa, puissakin on vielä lehtiä. Mukava katsella näitä kuvia, kun nyt piha näyttää jo pikkuisen erilaiselta. Saunan edusta kasvoi vadelmaa ja vuohenputkea.


Huussiin oli kova työ päästä kasvillisuuden läpi. Saunan takunenkin oli täynnä kasvillisuutta.


Eipä ollut huussipatiota vielä silloin, oli vain ruttojuurta, kasoja ja kasvillisuutta.


Akka muistaa, miten märkä kasvillisuus kasteli kengät ja housunpuntit paikkaan tutustuessa.


Ison syreenin alla oli kaikenlaista roinaa, eikä silloin vielä näkynyt Akan tuleva piilopaikkakaan.


Takapihalla oli kasvillisuutta ja kasvihuoneen raato.


Kasvihuone oli syvällä maassa ja sen reunoilla kasvoi pieniä kuusia. Kaikkialla oli lupiinia.


Takapiha oli todella metsäinen. Vanhaa ränsistynyttä katajaakaan ei enää ole.


Suuri kivi oli jäänyt puiden loukkuun. Nykyään se on vapautettu seisomaan ylväänä paikoillaan. 


Takapihalla kasvoi valtavan paljon rähjäisiä kuusia, joita nyt on jo karsittu vähemmäksi. Vielä riittää metsänraivuuta pitkäksi aikaa.


Kaivo oli puskien peittämänä piilossa. Puskat on kesytetty, vain parhaat jätetty. Kaivollekin on esteetön kulku.



Tuvan nurkka on nykyään kasvimaana, ennen se oli vain pusikkoa ja heinikkoa.


Kuistin seinä ulottui maahan ja imi mukavasti kosteutta. Nyt on seinäkin lyhennetty ja ilma kulkee.


Keinu oli kaikenlaisen roskan peittämänä aika surkea näky.


Ja tuo rumankaunis kukkateline oli vielä piste i:n päälle.


Vaikka puitteet olivat vähän karut vuosi sitten, rakkaus Koivurinteeseen voitti kaiken karuuden. Akka muistaa vielä hyvin sen lämpimän läikähdyksen, kun Koivurinteestä tuli ihan oma koti. Ja kaiken remontin keskelläkin rakkaus on pysynyt, vieläkin sydämessä läikähtää.

torstai 17. lokakuuta 2013

Eläimellistä menoa


Akka on yrittänyt värkätä työkaverin pojan 1 v. synttäreille kakunkoristetta. Toivomus oli nallea ja muita eläimiä. Kyllähän niitä tavallisesta muovailuvahasta saattaisikin saada muotoiltua, mutta on se vaan vaikea tehdä sokerimassasta. Vielä voit vaikuttaa siihen, kehtaako (=ilikeekö) Akka näitä edes tarjota. 


Eilen Sulevi toi taas sisälle hiiren. Hiiri oli kaunis pitkähäntäinen metsähiiri ruskeine selkineen ja valkoisine vatsoineen. Ja hups vaan, kissa mokoma nakkasi hiiren sängylle. Eipä mennyt kuin vilaus, kun hiiri oli hävinnyt jonnekin. Ensin Akka odotteli, että Sulevi itse hakisi saaliinsa peiton poimuista, mutta kissa näytti kadottaneen vainun kokonaan.

Akka mylläsi koko sängyn, puisteli peiton ja totesi, ettei hiirtä enää ole sängyllä ja istuutui. Kas kummaa, kun alkoi tuntua kummaa vipinää jalassa! Siellähän se hiiruli möngersi Akan housuissa. Akka joutui kaivamaan hiiren yläkautta pois. Oli raukka jo vähän tainnoksissa, eikä pistellyt vastaan. Varmaan oli litistynyt liikaa.


Kissa sai sitten paistinsa ja nautti sen tietysti heti siinä sängyllä. 


Eipä täällä muuta eläimellistä menoa olekaan. Tietysti Koivurinteelläkin on virtahepo olohuoneessa, kuinkas muuten. =)


Onkin kiire käydä haravoimassa loput lehdet, ennen kuin lumi peittää ne kokonaan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tukitolpat pois

Välikamarista ja keittiöstä on nyt tukitolpat pois. Uudet seinät on kiilattu taas kantaviksi.


Akka ei ole vielä selvittänyt, miten tulleet tuhot saadaan korjattua. Katossa näkyy aikamoinen väriero.


Onneksi naulanjälkiä tuli vain kaksi. Nämä ainakin saa helpolla kitattua umpeen. Yllättävää, ettei kattoa vasten ollut palkki jättänyt painaumajälkiä. Parhaassa tapauksessa tuo tumma lähtee ihan pyyhkimällä ja huonommassa tapauksessa katto maalataan uudelleen.


Keittiökin näyttää taas paljon avarammalta, kun tolpat eivät ole viemässä tilaa. Keittiön katto oli jo valmiiksi reikäinen ja kunnostamaton, joten sen korjaaminen ei aiheuta harmia. Peräkamarissa tukitolppia ei ollutkaan, eikä siellä katto kärsinyt ollenkaan.


Ukko meinaa ottaa taas vapaata töistä, että Koivurinteelle saataisiin talveksi lämmintä. Nyt vielä pärjää paremmin pukemalla, mutta kovemmilla pakkasilla voi tulla jo kylmä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Odottavalla mielellä

Kattoremontti on vähän viivästynyt. Kattomies oli pudonnut ja katkaissut kylkiluunsa. Huono-onnisia tuntuvat olevan nuo Koivurinteen työmiehet! Mikäs tässä on odotellessa, onhan noita muita tehtäviä hommia ihan riittämiin omasta takaa. Muuraushommien viimeistelyjä riittää vielä pitkäksi aikaa, samoin kaikkea muuta remonttia.

Kuistilta piti siirtää kukkaset pakkasta pakoon sisätiloihin. Akka sitten laittoi ystävältään saadun suloisen emalimukin kuistin koristeeksi. Muki on ollut kuulemma mustikanpoimimismuki ja saanut aikamoista kyytiä välillä. Koivurinteellä sen on hyvä viettää eläkepäiviään vähän rauhallisemmassa menossa.


Toinen hankinta oli puiset kynttilänjalat, joita Akka on metsästänyt jo pidemmän aikaa. Nyt ne löytyivät kirpputorilta. Pianhan niille käyttöä tuleekin, joulu on jo ovella...


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Rapatessa roiskuu

Juuri, kun peräkamarin muuraukset olivat kunnossa, Akka keksi, että pitää sovittaa pönttöuunin rengasta paikoilleen. No, sepä ei sopinutkaan. Pitkällisten pähkäilyjen jälkeen oli todettava, että seinä oli tullut liian paljon sisäpuolelle. Muurari ehdotti, että lovetaan seinää tarvittava määrä, mutta Ukko ja Akka eivät oikein innostuneet lommoisesta seinästä. Edessä oli siis seinän purku. Onneksi tämä seinä on kaikkein pienin muuratuista seinistä, joten mikään iso projekti tästä ei tullut. Hieman tuli kyllä takapakkia remontissa. Onneksi huomattiin katsoa nyt, kun seinä oli vielä kostea ja helppo purkaa. Myöhemmin olisikin ollut isompi työ vaihtaa seinän paikkaa.


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ämmät kuoppaan ja nauriit pirttiin, vai miten se oikein meni...

Eihän täällä ämmiä ole, vaikka ei kyllä nauriitakaan. Mutta mikkelinpäivä meni jo, ja silloin pitäisi juurekset viimeistään nostaa maasta ja akkojen siirtyä sisähommiin. Joten nyt oli kyllä korkea aika käydä poimimassa viimeiset perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret maasta. 


Hyvin olivat juurekset kasvaneet, vaikka Akka saikin kylvöt tehtyä vähän jälkijunassa. Kohopenkeissä kasvaa erittäin hyvin. Ensi vuonna voisi jopa laajentaa kasvimaata! Onhan tuossa tilaa.


Akka jätti loput salaatit vielä kasvamaan. Vielä voi käydä napsimassa, kun on leutoa viikkoa luvassa.


Kaivosta kuitenkin piti jo ottaa sähköpumppu pois talven varalle. Liiterissä oli tämä vanha käsipumppu, jonka Ukko ajatteli laittaa talven varalle. Mutta se ei sitten toiminut. Vaikka eipä sen niin väliä, kaivostakin on vesi loppu. Ei tässä mitään hätää sen asian kanssa ole, kunnan vesi tulee ja menee, vaikka vain keittiössä. Saunavedet pitää hakea sitten sisätiloista, kunnes kaivo taas täyttyy.


Akan perennapenkissäkin on vielä kukintaa. Kurjenpolvet kukkivat täysin välittämättä siitä, että talvi on tulossa kovaa vauhtia. 


Joutsenet pitivät kovaäänisiä lähtökekkereitään järvellä, ja talitintitkin jo tulivat pyytämään ruokaa. Mutta Ukolla ja Akalla on lämmintä ja mukavaa sisätiloissa. Ei talvesta ja kylmyydestä tietoakaan.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Koivurinteen väliseinät kohoavat

Kun piippu tuli valmiiksi, oli aika rakentaa kaadetut seinät uudelleen. Ei tuo harkko millään muotoa ole kaunista katseltavaa, mutta onneksi se piiloutuu rappausten taakse. Kissat olivat jo ehtineet tottua läpikulkumahdollisuuteen. Nyt nekin joutuivat etsimään uudet reitit.


Keittiö alkoi taas hahmottua omaksi tilakseen, vaikka nuo tukipalkit vielä hämäävätkin.


Välikamarin nurkkakin näyttää jo ihan nurkalta.


Peräkamarin muuraukset näyttävät ensimmäisen rappauksen jälkeen hyvin harmailta.


Välikamarin seinät ovat myös harmaantuneet.


Harmaa jatkuu myös keittiössä.


Vielä seinät eivät kanna. Harkkojen päälle pitää vielä laittaa kiilat. Sen jälkeen saakin nuo pylväät purkaa pois.


Vessan seiniä ei rapata vielä toistaiseksi. Se remontti on nyt viivästynyt, mutta hyvinhän Ukko ja Akka ovat pärjänneet saunan ja huussin kanssa. On se sitten suuri ihme päästä suihkuun sisätiloissa. Jos sitä nyt enää lopulta halutaankaan, kun on saunomiseen jo niin totuttu.