lauantai 19. lokakuuta 2013

Tästä se alkoi vuosi sitten

19.10.2012 alkoi Koivurinteen aika Ukolle ja Akalle. Siitä on nyt vuosi aikaa. Pakkohan sitä oli juhlistaa, joten Akka pääsi taas leipomaan.


Pullan lisäksi Akka kokeili Banoffee-torttua.


Se olikin aika liukkaasti häviävää lajia, pitänee tehdä toistekin, kunhan tämän energian saa johonkin ensin hukattua.


Seuraavat kuvat on otettu noin viikko ennen kaupantekoa, puissakin on vielä lehtiä. Mukava katsella näitä kuvia, kun nyt piha näyttää jo pikkuisen erilaiselta. Saunan edusta kasvoi vadelmaa ja vuohenputkea.


Huussiin oli kova työ päästä kasvillisuuden läpi. Saunan takunenkin oli täynnä kasvillisuutta.


Eipä ollut huussipatiota vielä silloin, oli vain ruttojuurta, kasoja ja kasvillisuutta.


Akka muistaa, miten märkä kasvillisuus kasteli kengät ja housunpuntit paikkaan tutustuessa.


Ison syreenin alla oli kaikenlaista roinaa, eikä silloin vielä näkynyt Akan tuleva piilopaikkakaan.


Takapihalla oli kasvillisuutta ja kasvihuoneen raato.


Kasvihuone oli syvällä maassa ja sen reunoilla kasvoi pieniä kuusia. Kaikkialla oli lupiinia.


Takapiha oli todella metsäinen. Vanhaa ränsistynyttä katajaakaan ei enää ole.


Suuri kivi oli jäänyt puiden loukkuun. Nykyään se on vapautettu seisomaan ylväänä paikoillaan. 


Takapihalla kasvoi valtavan paljon rähjäisiä kuusia, joita nyt on jo karsittu vähemmäksi. Vielä riittää metsänraivuuta pitkäksi aikaa.


Kaivo oli puskien peittämänä piilossa. Puskat on kesytetty, vain parhaat jätetty. Kaivollekin on esteetön kulku.



Tuvan nurkka on nykyään kasvimaana, ennen se oli vain pusikkoa ja heinikkoa.


Kuistin seinä ulottui maahan ja imi mukavasti kosteutta. Nyt on seinäkin lyhennetty ja ilma kulkee.


Keinu oli kaikenlaisen roskan peittämänä aika surkea näky.


Ja tuo rumankaunis kukkateline oli vielä piste i:n päälle.


Vaikka puitteet olivat vähän karut vuosi sitten, rakkaus Koivurinteeseen voitti kaiken karuuden. Akka muistaa vielä hyvin sen lämpimän läikähdyksen, kun Koivurinteestä tuli ihan oma koti. Ja kaiken remontin keskelläkin rakkaus on pysynyt, vieläkin sydämessä läikähtää.

8 kommenttia:

  1. Voi miten ihana tarina, vuoden takaisesta löydöstä. Onnea teille:)
    Onni on oma koti!

    Tuollaista risukkoa oli tämäkin mäki 13 vuotta sitten, harmittelen etten silloin kuvannut ympäristöä, nyt ei samaksi tuntis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kosotäti! Eipä sitä oikein muista myöhemmin, mikä oli lähtötilanne, mutta tärkeintähän on, että muutos on parempaan.

      Poista
  2. Onnea 1 vuotiaalle rakkaudellesi♥
    Siitä niitä vuosia alkaa kertymään...:)

    VastaaPoista
  3. Kiva että "naapurin mökki" on löytänyt onnelliset ja ahkerat asukkaat! Tätä taloa mekin harkitsimme vanhemmalle tyttärelle perheineen, mutta aika oli väärä. Ihana koti, onnea ja monia vuosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maahiska! Tätähän mekin käytiin jo aikoja sitten katsomassa, mutta nyt oli se oikea aika meille.

      Poista
    2. Olenkin miettinyt miten talolle kävi :) Moikkaa kun tavataan jos tunnistat? Mä kasvosokea en tunnista omaa itseänikään. :p ps. Mekin suunnitellaan kanoja....

      Poista
    3. Tässä toinen kasvosokea. Moikataan vaan, jos tunnistetaan! Kanat ovat kyllä tosi symppiksiä.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.