Olisiko aika käydä kurkkaamassa, mitä Koivurinteen eläimille kuuluu? Käpy oli heti valmis ja halusi, että ensin kuvataan kanoja. No, kuvataan vaan.
-No mutta Ansa, taasko pitää hautoa? Nythän on keskitalvi ja kanalakin on viileä.
-Mene nyt vaan siitä, minähän haudon jos haluan! Olisit nyt antanut edes kaksi munaa haudottavaksi. Yhden onnettoman vain annoit.
-No mutta nimetön nuorikko, ei kai sinun tarvitse ottaa mallia Ansasta?
-Irti mun munista! Mene pois! Hus! Et ota niitä!
-No haudo sitten vaikka nämä kaksi sitten, hyvä on!
-Joko se tulee pihalle?
-Juu, nyt tulee.
-Nyt kunnon matsinäytös päälle, otetaanko hyppykin mukaan?
-Niin mitä nuo kutut tuolla pihalla oikein touhuavat? Ja missä ruoho on?
-Hahaa, Akka meni pihalle ja minä menen tänne. Enkä tule pois, kun tämä on niin korkeallakin. Niin, miten täältä muuten pääsee alas?
-Hei kaverit, täällähän vasta paikka on! Ja miten paljon tavaraa ne oikein luulevat tarvitsevansa?
-No voi voi sentään, voi voi voi! Kukkokiekuu, kanat järjestykseen! Takaisin kanalaan sieltä! Kukkokiekuuuuu!
Huh, kanat ovat taas järjestyksessä kaikki kanalassa. Kova keskustelu siellä vielä oli menossa, mitä kukin sanoi ja teki.
-Mutta mihinkäs te luulette olevanne menossa?
-Äh, se huomasi, ei auta kuin kääntyä takaisin.
-Menkääs tekin nyt vaan nätisti takaisin sisälle siitä!
-Joo, joo. Mutta ensin mä kyllä syön vähän tuota ovesta irtoavaa maalia, nams, miten rapeaa.
Huh, no onneksi sisällä on sitten rauhallista ja hiljaista. Tai ainakin vähän sinne päin.