keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kukkia Koivurinteellä

Akka pääsi lähtemään kotilomalle iltapäivän antibiootin jälkeen. Ukkokin oli tullut Kivimäestä kissojen kanssa. Kyllä oli riemastuttava kohtaaminen. Päivä oli lämmin, mutta sade jo ilmoitti tulostaan. Akan piti ottaa kamera mukaan, mutta sinne se unohtui kaappiin. Kännykkäkuvista saa kai jotain selvää kuitenkin.

Vihtori tykkäsi niin kovasti Akan sauvoista. Joka askeleella se yritti napata sauvanpäätä kiinni. Se toipui leikkauksestaan ihmeellisen hyvin. Sulevi kävi läpi reviirinsä ja metsästysmaansa. Näytti kaikki olevan kunnossa.


Kuistin vierustalla kukkii runsaana kevättaskuruoho. Talven ajan seinustalla oli paljon remonttikampetta, mutta kukkaset tulivat siitä huolimatta.


Pikarililjoista on vain yksi valkoinen jäljellä. Söiköhän joku muut vai minne ne menivät? On se yksikin kukka kaunis.


Päätyseinustalla kukkivat käenkaalit. Kohta varmaan mansikat liittyvät seuraan.


Takapihan kukkapenkeissä kukkii myös.


Loistavimpana väripilkkuna kukkii kevätvuohenjuuri pienine aurinkoineen.


Pihapihlajan juuressa kukkivat kevätesikot.


Humala oli karannut maata pitkin, mutta Akka ohjasi sen kasvamaan ylöspäin.


Pihlajan varpaanjuuressa kasvaa ruusujuuri.


Maksaruohokin jo näyttää mukavalta tuppaalta.


Kohta kukkivat myös arovuokot.


Kuttujen popsimat vuorenkilvet kukkivat pirteinä ja tekevät uusia lehtiä. Myös täpläimikkä toipuu Ukon jäljiltä. Akka laittoi suojarajat, jotta Ukko tietäisi, mitä kannattaa varoa. 


Nurmikko (vuohenputki) oli kasvanut valtavasti, eikä etupihan kukkapenkin reunoja näkynyt. Eiköhän tuo tuosta siistiydy ruohonleikkuun jälkeen.


Nämä loistavanpunaiset esikot ovat kyllä kauniita. Jonain päivänä Akka tulee vähän kitkemään tuota vuohenputkea, sen mitä suorin jaloin pystyy ja jaksaa.


Tarhakylmänkukka on myös aivan ihanan suurikukkainen pieneen varteensa nähden. Taustalla puskee vartta jo pionikin.


Kullerokin on kukassa. Takana näkyy hävähdys pikkusydämistä. Vasemmalla vuorikaunokkikin on jo melkoinen pöheikkö. Oikealla näkyy vielä kanojen tekemää kuoppaa. Eivät mokomat uskoneet, vaikka Akka kuinka kielsi menemästä kukkapenkkiin.


Akka pesi vähän pyykkiä ja lähti sitten takaisin väliaikaiseen kotiinsa haikein mielin. Mutta oli niin mukavaa käydä kotona Koivurinteellä. Siellä oli kaikki ihan hyvin.

6 kommenttia:

  1. Onhan se mukava edes tarkastuskäynnille päästä piipahtamaan. nähdä kukkien suloisuus ja kevään edistyminen, se nyt muuttuu niin nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Ja kun tästä voimistuu enemmän, voin jo jotain tehdäkin. Onneksi ehdin kuitenkin alkukeväästä käydä kukkapenkit kerran läpi.

      Poista
  2. Mukavaa että kaikki kasvaa hoidosta huolimatta :p Meillä kävi kerran niin, että mies ajeli eestaas yhtä nurmenpätkää kummastellen miksi siinä oli jotain "niin tanakkaa ruohoa" joka sitten olikin minun hieno keltapäivänliljapuska. Silleen. Oli kuulemma tosi vaikea ajettava.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niinpä! Joka vuosi pitää käydä läpi, mistä saa ajaa ruohoa ja mistä ei, mutta sellaista se kai on. Aina sekään ei riitä. =)

      Poista
  3. Tsemppiä sinne "kolmos"kotiin. Ja kiitos kun annoit kevättaskuruoholle nimen, meillä sitä on paljon puutarhan reunoilla enkä ole tiennyt nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on jotenkin vaikea nimi kukalle, minunkin piti tarkistaa, mikä se nyt oikein oli. Ja juuri vuosi sitten sen katsoin. =)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.