Akka osti taannoin kirpputorilta hienon retrovehkeen, jolla sai napsuteltua pikkuleipiä tuosta vain. No pitihän sitä kokeilla. Vehje oli niin hauskan näköinen ja toimintakin näytti helpolta. Syötetään taikinaa truutta näyteen ja painetaan liipasinta. Ja sieltä sitten putkahtaa pellille nätisti pikkuleipä.
Paketin mukana olikin pikkuleipätaikinaohje, jonka mukaan Akka teki taikinan. Ja sitten täytti truutan ja alkoi laukomaan. No taikinahan jäi aivan kiinni laitteeseen, eikä irronnut nätiksi tähdeksi sitten millään. Ensimmäinen pellillinen oli niin hassun näköinen, että Akka oitispäätä tiesi sen menevän Ukon arkiherkuiksi.
Ei siinä auttanut kuin ottaa veitsi avuksi ja leikellä tähdet irti koneesta laukomisen jälkeen. Taikinan pitäisi olla aika paljon löysempää, että se irtoaisi siististi pursotuksen jälkeen, mutta ainakaan ohjeen taikina ei siihen sopinut.
Ja kun kaikki ei ollut vielä aivan pilalla, Akka keksi laittaa kirsikan puolikkaat kekseihin keskelle. Se tosiaan vielä sisäsi muotojen epätarkkuutta. Jospa uuni sen korjaisi.
No nyt on Koivurinteellä epämuotoisia keksejä vähäksi aikaa. Laite on kuitenkin niin hauska, että Akka aikoo yrittää vielä jonkun kerran, jos vaikka löytäisi täydellisen taikinakoostumuksen, joka myös irtoaa helposti. Olisihan se nyt oikeasti hienoa vaan paukutella pellin täydeltä keksejä keksipyssyllä.
Ja kuvat ovat valitettavasti heikkolaatuisia kännykkäkuvia, mutta sekään ei estä todellisuuden näkymistä liiankin hyvin. =)
Englantilaiset vaniljapikkuleivät
250 g voita
250 g sokeria
2 munaa
500 g vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Lisätään munat. Lisätään kuivat aineet.
Paistetaan 225 asteessa noin 10 min.
Hip hei, hienojanhan niistä tuli. Vallan herkullisia, varmasti. Ja niin hauska tarina! Ihanaa päivää!
VastaaPoistaHeh, tosi hienoja! Mukavaa päivää sinullekin, Piupau!
PoistaMinulla on tuollainen vastaava "pyssy" ollut jo kymmeniä vuosia. Kauna kesti että löysin taikinan joka toimi moitteetomast. Tosin sipaisin siihen ulkopintaa muottia sormella hivenen ruokaöljyä, sekin auttoi taikinan irroittamista. Niin sadat pikkuleivät sillä aikoinaan tehtiin, moniin isoin juhliinkin, mutta nyt on ollut jo kauan eläkkeellä kun en viitsi enään leipoa.
VastaaPoistaAhaa, eli ei se sitten ihan turha kapistus voi olla. Pitää vain etsiä siihen sopiva taikina. =)
PoistaVoi kun hauskaa! Aika nättejähän noista tuli!
VastaaPoistaSepä se, kun tuollainen keksien ampuminen olisi niin hauskaa ja helppoa, jos vaan onnistuisi. Ei auta kuin kokeilla uudelleen. =)
PoistaKyllä on ihminen kekseliäs, kun on tuollaisenkin erikoislaitteen keksinyt kekseille :D
VastaaPoistaJoku on pikkuleipiä pyöritellessään saanut hyvän idean, miten voisi työtä nopeuttaa ja helpottaa. Kaikkea sitä tosiaan voi keksiä, kun haluaa keksiä. =)
PoistaMeilläkin tuommoinen oli joskus lapsena ollessani. Kyllä sillä paljon silloin pikkuleipiä tehtiin, mutta tosiaan tarkkaa on jauhojen määrä. Ja ovatko ne nykyisin eri karkeusastetta? Mutta kaiken vaivan jälkeen, hienoja ovat. Eikä se näkö, vaan maku, kun voilla leivotaan!
VastaaPoistaSitä minäkin ajattelin, että saisi tasaisia siistejä pikkuleipiä, joita voisi ylpeydellä esitettä. Maku oli kyllä ihan kohdillaan. Alkuperäisessä ohjeessä luki margariinia, mutta kun se ei oikein sovi sanavarastoon, niin kääntyi heti voiksi. Silläpä se hyvä maku tulikin.
PoistaMulla on käyttämättömänä kyseinen laite ja paketin kyljessä on ohje:
VastaaPoista180 g voita
30 g sokeria
230 g vehnäjauhoja
1 munankeltuainen
Pursota käyttäen tähtimuottiholkkia. Paista 200 asteessa 8-12 min.
Kiitos reseptistä! Nyt pääsen ampumaan uudestaan. =)
PoistaUusi yritys :)
VastaaPoistaKokeilepas niin, että otat Hanna-tädin kakkutaikina-ainekset ja vaikka tuon edellä olevan pikkuleipäohjeen ainekset (tai jaa kaikki kahdella, jos et halua niin isoa taikinaa) ja tee niistä yksi taikina. Ota uunipelti, rasvaa se margariinilla tai voilla ja pursota pikkuleivät suoraan kylmälle rasvatulle pellille. Minun siskoni ainakin onnistuu näin tekemään hienoja pikkuleipiä. Voihan se onnistua pelkästään tuolla perusohjeellakin. Tarpeeksi löysä taikina ja tuo kylmä rasvasta tahmea pelti on varmaan homman juju.
Niin, jos tekee taikinasta selvästi löysempää, niin saattaa irrotakin paremmin. Varmasti kokeilen. =)
Poista