Piippuremontti osa 2.

Kolmantena päivänä piippu on purettu laattaan asti.

Yläkerrasta on tullut loft. Näkymä on ullakon puolelta kohti makuuhuonetta.

Välikamari näyttää puoliksi kasvihuoneelta.

Myös pönttöuuni piti purkaa, koska sen takaosassa oli muutama vuotokohta. 

Ukko ja muurari purkavat innolla pönttistä, joka ei purkaannukaan, kuten kaikissa hyvissä kertomuksissa helposti ja suurinpiirtein käsivoimin.

Ukko ei vieläpä uskonut (taaskaan) Akkaa, joka sanoi, että tiilet pitää purkaa aina kokonaan yhtä rengasta kohden, ennen kuin rengas irtoaa. Ukko siis ehti vääntää ylimmän renkaan rikki ennen kuin uskoi.

Pikkuhiljaa pönttiskin pieneni.

Keskellä taloa on kauhujen kammio, josta ei parhaalla tahdollakaan saa kuviteltua kodikasta hellanurkkausta siisteine lattioineen. On vaan luotettava, että jonain päivänä kaikki tämä pöly ja sotku on saatu pois talosta.

Pönttöuunin sisus on jo todella vähissä, tulipesän alle on jo päästy.

Piippuaukon ympärillä on neljän tilan katot. Kun uusi piippu alkaa nousta, näkee vasta, paljonko kattoa tuhoutuu. Ainakin piippu on lyhyempi ja leveämpi kuin aiempi.

Lavalla on jo aika hyvä kerrostuma tiiliä. Eivät ne niin hauraita sitten loppujen lopuksi olekaan. 70 vuoden jälkeen vielä suuri osa pysyi ehjänä, vaikka ne heitettiin yläkerran ikkunasta lavalle.

Joskus vielä leidikin on ilman pölyä, vaikka nyt näyttää aika kauhealta.

Arkeologisena löydöksenä taas kirjan paperikannet. On ollut tietäväistä väkeä talossa ennen(kin).

Ja huomenna operaatio vielä jatkuu ja jatkuu...