A-hoi, maata näkyvissä!

Eilen iltasella Ukko sai taas tarmonpuuskan ja lähti kaivelemaan sammalia vessan lattiasta. Viimeinen musta möykky löytyi puoliksi eteisen alta. Ja löytyi sieltä muutakin. Kun eristeet oli nostettu, löytyi alimpana palanen lastulevyä, jonka vieressä oli aukko. Ja kun lastulevyn, joka oli kosteudesta turvonnut, otti pois, oli alapohjassa miehenmentävä kolo.

 

 

 

 

Hyvänä puolena tietysti oli se, että haju hävisi. Luultavimmin ei tarvitsekaan avata eteisen lattiaa. Mutta vaikuttihan tuo pohjaongelma siltä, että olisi hyvä ottaa myyjään yhteys. Taloa kun markkinoitiin asumiskuntoisena, mutta eihän se oikein ole sitä vielä.

 

Nyt siis Ukolla ja Akalla oli talossaan hyvin raikasta ja ilmavaa. Tosin aukko oli pakko peittää uudelleen ja laittaa toistaiseksi villakin vielä päälle. Mahtaisikohan keittiön vesipisteessä piillä samanlainen pommi? Lisätyötä oli siis ehkä tiedossa sielläkin.

 

Ilta sujui siis mukavasti ja raikkaasti, ja Ukko ja Akka kömpivät lämmitettyyn kamariinsa nukkumaan. Akka käpertyi Ukon kainaloon. Oli hiljaista ja mukavaa. Kunnes Ukko aloitti kuorsauksen, ja Akka muisti sytyttäneensä kynttilän lyhtyyn terassilla. Eihän Akan auttanut muu kuin lähteä sammuttamaan kynttilää. Terassi olikin lumen peitossa. Maa hohti valkoisena ja pihapihlajakin oli kaunis kuin mikä. Koivurinteelle oli tullut talvi.