Esi-isien jäljillä

Kauniina lomapäivänä Ukko ja Akka lähtivät Akan esi-isien jäljille. Akka oli tutkinut isän puoleista sukuaan ja päässyt 1600-luvun loppupuolelle. Siellä Heikki Antinpoika oli asuttanut Jussilan tilaa. Tila itse on ollut olemassa jo 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli ostettu kruunulta, kuten niin moni muukin tila siihen aikaan. Juhana Herttuan määräyksestä tiloilla piti kasvattaa humalaa. Jos ei kasvattanut, sakot siitä rapsahti. Niin, tämä nyt oli sellainen sivuknoppitieto vaan tähän väliin.

Akka ei siis tiennyt muuta tästä paikasta kuin paikannimen, mutta niin vaan Koivurinteen isäntäväki ajeli tuolle paikkakunnalle toivoa täynnä. Ehkäpä siellä joku tietäisi jotain. Kovin oli pieni paikkakunta, eikä niin paljon talojakaan, joten luulisi sieltä ainakin tietoa löytyvän, jos ei sitten ihan koko tilaa.

Ensimmäisen talon isäntä ei oikein osannut sanoa mitään asiaan, mutta hän ohjasi seuraavaan taloon kysymään, Nämä olivat alkuasukkaita ja tietäisivät historiasta kaiken. Ja sinne suuntasivat Ukko ja Akka kulkunsa. Kävi niin onnellisesti, että tämä talo olikin tuon Jussilan naapuritalo. Isäntäväki heti kertomaan, että noiden vanhojen vaahteroiden takana oli ollut tilan päärakennus. Isäntäväki kutsui Ukon ja Akan sisälle ja näyttivät vielä valokuvankin, jossa myös Jussila näkyi. 

Taloa ei enää ole, eikä tilaakaan, valokuva on ainut, joka tilasta on olemassa. Naapurin isäntäväen mukaan talon vanhimmat osat olivat jostain 1700-luvulta, joten tuolla ovat saattaneet ainakin nuo nuoremmat polvet asustaa ennen maailmalle lähtöään. 

Kun Akka tunnetusti on kovin talorakas ja tiedonhaluinen, hän kysyi, saisiko katsella naapurissa ympärilleen ja kenties ottaa muutaman kuvankin. Ja mukava isäntäväki lupasi, että joka paikkaan saa katsoa ja ottaa kuvia. Ihanaa! Tämä naapuritalon päärakennus oli kuulemma hyvin paljon samanlainen kuin Jussilankin.

Tämä 1800-luvun rakennus oli tyhjennetty purkua varten. Siitä saisi joku nyt upeat hirret, lattialankut, ikkunat ja uunit.

Keittiössä oli hieno tulisija vanhoine uuninluukkuineen.

Päärakennuksen vanhimmat osat olivat myös 1700-luvulta. Tosin remontit ovat ne peittäneet alleen.

Keittiön kaapistoista voisi ottaa mallia Koivurinteen tulevaan keittiöön.

Tuvan jälkeen oli yksi huone, jonka jälkeen oli sali. Sali oli valtavan kaunis ja suuri. Tulisija oli upea, mutta ei enää kuulemma toimiva. Olivat antaneet kuitenkin jäädä koristeeksi ja sehän oli hyvä.

Salin takaseinällä oli kaksi ovea, joiden takana oli kamarit. Ovisyvennyksessä oli komerot molempiin suuntiin.

Ihan kaikesta ei Akka vaan uskaltanut ottaa kuvia, kun kuitenkin ihan vieraiden ihmisten kodista oli kyse. Tässä on toinen kamareista.

Pihalla oli pitkä ulkorakennus, jossa oli myös asuintilaa. Siellä oli myös sauna.

Tämäkin rakennus vaikutti todella vanhalta. Sinne oli siirretty vanhan porstuan ovet.

Kaikki ovet rakennuksissa olivat kauniita peiliovia listoineen. Päärakennuksen ovet olivat kaikkein koristeellisimmat, mutta niistä Akka ei huomannut ottaa kuvia.

Niin oli matka esi-isien jäljille erittäin onnistunut, ja tyytyväisenä lähtivät Ukko ja Akka kohti uusia seikkailuja. Kesälomallahan on niille aina oltava aikaa.