Uuden vuoden kynnyksellä

Niin vaan kävi tässä pari päivää sitten, että Akka-parka loukkasi polvensa. Hän oli juuri nousemassa kyykystä ylös (kyseessä oli ihan kotiaskarekyykky, eikä mikään syväkyykky salilla), kun polvesta kuului kolme kovaäänistä paukahdusta, tuntui hirvittävän tuskainen kipu ja Akka totesi, että nyt meni polvilumpio kokonaan pois paikaltaan. Ei siinä auttanut kuin kiljua täysillä Ukkoa apuun. Ukko ei oikein tiennyt, mitä olisi täysillä kiljuvalle Akalle tehnyt, mutta Akka kiljui, että vedä jalasta oikein kovasti. Ja niin uuden paukahduksen kera polvi saatiin takaisin oikealle paikoilleen.

Lääkärillä piti käydä tarkastuttamassa, kävikö mitään vaurioita. Ei ollut irronnut luunkappaleita, kaikki luupinnat olivat siistit, vain oikean jalan lumpio näytti olevan turhan reunassa. Mutta se nyt oli valuvika. Kivuliaalla punktiolla (hyi, ilman puudutusta) selvisi, ettei ole verta polven sisällä. Kepit avuksi, tukiside polveen ja lepoa ja myöhemmin kuntoutusta, siinä oli hoito-ohjeet. Lääkäri totesi huvittuneena, että vaiva on yleinen nuorilla. Hihii, tuumasi Akka, eipä ollut mikään esivanhuuden vaiva siis. (Vielä saa leikkiä nukeilla.)

Akka siis astelee uuden vuoden kynnyksen yli keppien tukemana, mutta selkeästi kohti parempaa aikaa. Parempaa uutta vuotta sinullekin!