Koivurinteen lämmitysjärjestelmä

Näin kovan pakkasen (-25) kirvoittamana Akka päätti kirjoittaa hieman Koivurinteen lämmityksestä. Tällä hetkellähän Koivurinteellä on kaksi tulisijaa, keittiössä puuhella ja peräkamarissa pönttöuuni eli pystymuuri.

 

Keittiöön tulee myöhemmin leivinuuni, jonka kylkeen laitetaan puuhella, kuten talossa aiemmin on ollutkin. Harmi, kun leivinuuni on purettu, uuden tekeminen on melko arvokasta. Toiveissa kuitenkin on, että se tasaa lämmityskustannuksia myöhemmin. Puuhellalämpö on sellainen hetken hurmio, joka haihtuu kuin tuhka tuuleen, kun tuli on sammunut. Pienenä apuna tällä hetkellä ovat tiilet keittolevyn päällä. Ne sentään varaavat lämpöä joksikin aikaa. Samalla hellan päällä voi lämmittää vedet ja kuivata polttopuita.

Muuten lämmitys hoituu sähköpattereilla. Talossa on ollut suorasähkölämmitys levypatterein, mutta Ukon ja Akan muuttaessa taloon suurin osa pattereista oli tullut jo tiensä päähän, eikä lämmittänyt enää. Pattereita oli yksi keittiössä, yksi peräkamarissa, yksi eteisessä ja yksi vinttikamarissa. Eteisen ja vinttikamarin patterit toimivat edelleen, niitä on varmaan aikoinaan vähiten käytetty.

Vinttikamarin patterinvierus on Tanelin lempipaikka.
Se saattaa olla koko päivän kylki kiinni patterissa.

Koska levypatterit eivät toimineet, piti toki laittaa pattereita toimimattomien tilalle. Keittiöön laitettiin patteri lähelle eteisen ovea, koska siinä se tasaa parhaiten lämpötilaa.

Eteinen on niin kylmä, että yksi levypatteri saa sen pidettyä vain plussan puolella, ei mitenkään siis lämpimänä (ainakaan pakkasella).

Villahuopa tuossa sivussa on pikkutoiletissa käymistä varten
ja vasara jäi Akalta viltin naulaamisesta.

Välikamarissa on pitkä patteri, jonka lämpöteho ei ole paras mahdollinen, mutta pitää kuitenkin jonkin verran lämpöä.

Peräkamarissa on pikkupatteri toisen ikkunan alla ja vähän isompi toisen ikkunan alla. Näin patterit tasaavat lämpöä, koska nyt lämmönlähteitä on useammalla suunnalla.

Kustannukset tästä sähkölämmityksestä ovat kovat. Kahden kuukauden sähkölasku siirtoineen on yli 400 euroa. On siis hyvin ymmärrettävää, että leivinuunia odotellaan hartaasti. Toinen asia, jolla lämmityskustannuksia saadaan tulevaisuudessa pienemmiksi, on eristää kuisti ja eteinen. Ukko ja Akka ovat suunnitelleet eristävänsä kuistin puolilämpimäksi tilaksi, jolloin eteiseen kohdistuva kylmärasitus vähenee huomattavasti.

Eteisessä taas on katsottava seinät ja lattia kuntoon, jotta sielläkin pysyisi lämpö.

Tulevaisuudessakin on tarkoitus käyttää suorasähkölämmitystä puulämmityksen apuna. Jokaisen ikkunan alle tulee pienehkö öljytäytteinen lämpöpatteri.

Vaikka ulkona onkin kylmä, sisällä Koivurinteellä lämmitellään ja nautitaan elämästä. Ukkokin palasi kuntoutuksesta vetreänä ja potrana poikana, joten mikäs nyt on ollessa.

Ovi paikoillaan

Ukko sai ähistellä melkoisen tovin niiden oven karmien kanssa. Vähän piti tehdä uusiksikin, kun ei kerralla onnistunut. Akka jo tuumaili väliin, että voisihan ne karmit teettää puusepälläkin. Ukko ei ottanut sellaista puhetta ollenkaan tosissaan. Kyllä se on miehen tehtävä taloonsa ovenkarmit! Ja niin sitten Ukko ne tekikin. Viikonloppuna soviteltiin ovea karmeineen paikalleen ja hyvinhän ne sopivatkin.

 

 

Vähän oli karmin ja tukirakenteen väliin tullut ylimääräistä tilaa. Akka arveli, ettei Ukko ollut Akan neuvoja taas kuunnellut. Akka sanoi raon johtuvan siitä, ettei Ukko ollut huomannut laskea sitä, että ovihan jää osittain karmin sisään, eikä vain väliin. Niin se oli Ukon tunnustettava, että eipä ollut huomannut sitä. Kannattaisi vaan aina kuunnella Akkaa, tuumi Akka siihen. Mutta eihän tuo rako nyt niin iso ollut, hyvin sen saa tukittua.

 

Ovi avautuu kamariin. Tämä oli pitkään harkittu ratkaisu, kun mietittiin, missä suunnassa ovi olisi kaikkein vähiten minkään tiellä. Kamarissa ovi mahtuu avautumaan vasten seinää.

 

 

Kissoista on hauskinta kulkea oven vierestä. Ukko ja Akka jo kehittelivät siihen pientä kissanovea, sellaista miniversiota peiliovesta, jonka kissat voisivat itse aukaista mennessään keittiöstä kamariin ja takaisin. Mutta sitten Akka muisti, että tuo tilahan jää sähköhellan taakse, eikä siihen sitten tulekaan pientä kissanovea. Harmi, ajatus oli kovin herkullinen!

 

 

Yllättävän hyvin ovi sopii miljööseen, niin lähelle se osui alkuperäisten ovien tyyliä. Ovi on kyllä korkeampi kuin alkuperäinen, mutta se ei varmaan haittaa, mahtuvatpa sitten pidemmätkin vieraat kumartamatta kulkemaan. Ukko ja Akka sopivat hyvin matalammistakin ovista, mutta otettakoon vähän useampi ihminen huomioon.

 

 

Ukko oli puhellut jo pitkään, että hänen tekisi niin kovasti mieli itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Ei siinä sitten auttanut muu kuin Akan ruveta tekemään niitä. Kova työhän niissä on, mutta kyllä ne ovat hyviäkin. Ja nämä ovat ihan aitoja ruispiirakoita, ei mitään vehnälöllyköitä, joita nykyään on kaupoissakin vaan tarjolla. Niin tietysti myös punaista maitoa ja voita on käytetty, eikä mitään korvikkeita.

 

 

Niin lähti sitten Ukko hyvillä mielin kuntoutukseen viikoksi. Akka jäi kotolaiseksi kissojen kanssa. Pakkanen paukkui, mutta vastanuohotussa pönttöuunissa leiskui tuli lämmittäen kotolaisia. Koivurinteellä oli kaikki hyvin.

 

 

 

Ukko ja Akka laihdutuskuurilla

Nyt seuraa teksti, jossa ei ole remontista ja talosta mitään, mutta sitäkin enemmän laihdutuksesta. Operaatio turhat pois saatiin tavaroiden osalta välipäätökseen. Mutta Ukon ja Akan osalta ollaan vielä prosessissa. Nimittäin kolmisen viikkoa sitten Akan työkaverit saivat houkuteltua Akka-paran laihdutuskuurille oikein vaikeimman kautta. Ajaksi sovittiin viikko, jonka aikana tulisi nauttia pussikeittoja sun muita erityisiä laihdutusvalmisteita. Niinpä Akka soitti Ukolle töihin ja tilasi Ukolta kauppareissun sellaiseen kauppaan, jossa juuri oli hyvä tarjous laihdutusvalmisteista.

Ukkohan oli heti epäluuloinen. Mitä? Ei kai Akka nyt vaan saa jotain herkkuja, joita ei hänelle suotaisi? Eihän sellainen peli vetele! Kyllä sitten on Ukonkin saatava ihan sitä samaa ja ainakin yhtä paljon. Kyllähän se Akalla passasi. On sitä Ukollakin elopainoa enemmän kuin tarvetta oli, joten aloittakoon ihan samoilla systeemeillä.

Aluksi Ukko ja Akka pitivät kaurapuuronsa raejuustolla edelleen kuvioissa ja nauttivat valmisteita muilla aterioilla. Aloituspakkauksessa oli valmiit ateriat lounaalle ja päivälliselle ja herkkuja välipaloiksi. Muutama päivä meni näillä eväillä. Ukko nyt valitteli, kun on niin kurjaa, kun tuollaisia pieniä annoksia vaan sai syödä. Akka muistutti heti, että Ukko on ihan itse lähtenyt hommaan mukaan, kukaan ei ole pakottanut. Joten eipä auttanut Ukonkaan valittaa.

Viikko meni nopeasti ja tuloksia tuli hienosti. Niinpä Akka päätti jatkaa, eikä Ukkokaan sitten halunnut yksin lopettaa. Nykyään Akan ruokavalio on suunnilleen tällainen:

Aamupuuro jäi pois ja sen korvasi maitoon tehty pirtelö marjojen kera.
Lounaaksi on yleensä jokin keitto kasvisten kera (200 g).
Välipalaksi on pirtelö tai puolikas patukkaa. (Jos on tiedossa liikuntaa, varataan enemmän hiilihydraattipitoista)
Päivälliseksi on keitto kasviksilla. (Punttiksen jälkeen on ekstra-annos proteiinia)
Iltapalaksi on vielä pirtelö.

Ukko syö hieman vapaammin, mutta hänellä onkin siihen varaa.
Ukolla on lähtenyt jo viisi kiloa ja Akalla kolme ja puoli.

Ukolla onkin jännät paikat ensi viikolla, kun hän menee kuntoutukseen. Siellä kun saa olla lihapatojen ääressä, niin mahtaako kuri pitää. Sen näkee sitten viikon päästä. Akka aikoo jatkaa vielä, kun syytäkin kerran on. Laihduttaminenhan on helppoa, mutta painon pitäminen paikoillaan lähes mahdoton tehtävä. Mutta taas kerran on yritettävä, jospa tällä kertaa se onnistuisi.

Seuraavassa kirjoituksessa on sitten taas vähän remonttiakin mukana, Ukko tuolla paukuttelee seinän toisella puolella siihen malliin.

Koivurinteen tulipalo

Ukko tapasi viikonloppuna ralleissa tutun, jonka kanssa rupatellessa hän sai uutta tietoa Koivurinteestä. Eteisessä portaiden alla olevassa komerossa on joskus aiemmin ollut vesivaraaja sekä putket, joita oli pidetty lämpimänä jollain muovisella puhaltimella. Kerran oli tämä puhallin syttynyt tuleen. Omistajat olivat keksineet heittää lunta koneen päälle (sähkölaitteiden palossa kuuluu käyttää peitettä tai jauhetta sammuttamiseen), mutta tuli ei ollut sammunut, joten VPK oli kutsuttu paikalle. Palo oli saatu sammutettua, mutta yön aikana seinän välissä oli alkanut kyteä, ja palo oli käyty sammuttamassa uudelleen.

Komerossa ei näy nykyään muuta kuin vähän mustaa yhdessä kohdassa. Tosin seinä tuon mustuneen portaan vieressä on levytetty jälkeenpäin.

Siinäpä on Ukolla ja Akalla miettimistä. Onko paloa sammutettu vedellä? Miten paljon vettä on käytetty? Onko sammuttamisen jälkeen kuivattu kosteudet pois? Paras lienee siis aukoa eteisen lattia ja eteisen ja kuistin välinen seinä ja katsoa tilanne.

Ukon tuttu oli tiennyt tämän luovia ratkaisuja keksineen "remonttireiskankin". Kyseessä oli pianonvirittäjä, joten luovuus on siis hyvin ymmärrettävää. Pitäisiköhän se piano kuitenkin saada mahtumaan Koivurinteelle? Voisi sitten kutsua juuri tämän virittäjän paikalle ja samalla kuulla lisää talon historiasta.

Operaatio turhat pois on edennyt siihen pisteeseen, että loput tavarat haettiin kirpputorilta pois. Parhaiten kauppansa tekivät odotetusti maalaisromanttiset esineet. Vaatteet tuntuvat olevan hankala myydä. Operaatio jatkuu sitten myöhemmin tavaroiden osalta, Ukon ja Akan osalta ollaankin vasta alussa. =)

Ovihommissa

Ukko oli tässä vähän sairastellut, eikä remontti ollut edennyt yhtään. Ei liene talo kovin nopeasti valmis, jos neljässä kuukaudessa saadaan yksi huone tapetoitua. Akka alkoi vähän patistella Ukkoa, kun mitään ei viikkokausiin tapahtunut. Niinpä ainakin alkoi projekti oviaukon pienentäminen.

Keittiön ja välikamarin välinen oviaukko oli tarkoitus pienentää ja laittaa siihen Metsäkylän navetalta ostettu peiliovi. Oveenhan ei ollut karmeja, joten sellaiset piti tehdä. Eikä Ukko tiennyt ennen osaavansa tehdä myös ovenkarmeja, mutta nyt sekin selvisi. Osaahan Ukko. Eihän se tietysti ihan puusepän varmuudella ja nopeudella sujunut, mutta kyllä siitä ovenkarmit tuli mutinan ja ähellyksen kera.

Ukko ei kyllä antanut Akan kuvata liitoksista lähikuvaa, sanoi vain, että kyllä ne välttää.

 

Oviaukkoon laitettiin kakkosnelosesta tukirakenne. Sivupalkkeja on monta, jotta laudoituksen saa helpommin lyötyä kiinni. Oviaukon paikka siirtyi alkuperäisen oviaukon paikasta enemmän kohti ulkoseinää, koska sähköhellalle haluttiin tehdä varaus mahdollisen tulevan leivinuuni-puuhellan vasemmalle puolelle (keittiöstä katsoen). Kuvassa näkyy hyvin alkuperäisen oviaukon reuna.

 

Ukolla on ollut kova työ mittailla tulevan kynnyksen paksuutta.

 

Nyt, kun nämä tärkeät vaiheet on tehty, päästään ensin laudoittamaan, sitten paperoimaan, huokolevyttämään, tasoitetapetoimaan, tapetoimaan ja sitten maalaamaan lattiat. Pian se on välikamarikin valmis, ehkä jo ennen kesää (mutta vuosi jääköön vielä sanomatta).

 

Onhan tässä kaikkea muuta kuitenkin touhuiltu. Operaatio turhat pois jatkuu vielä, tänäänkin lähtee auton täydeltä tavaraa kirpputorille. Menekkikin on ollut ihan kiitettävää, viikossa on myyty jo kaksi kuormallista. Tämä kuorma taitaa nyt olla tällä erää viimeinen.

Hyvästi vaan, turhat tavarat!

Koska Koivurinne on pienempi talo kuin se toinen, on tullut aika sanoa hyvästi monelle tavaralle. Ukko ja Akka varasivat kirpputoripaikan Kaupungista. Ensimmäisenä lähtivät kaikki liian romanttiset tavarat, vaikka ihan kivoja ne olivat. Nyt joku toinen saa käydä löytämässä ne omiksi aarteikseen.

 

Myyntiin lähtivät myös Akan kypärä ja bootsit. Ehkä nyt lähitulevaisuudessa ei tule ajeltua, varsinkaan, kun ei ole pyörää. Jos joskus taas asiasta innostuu, voihan aina hankkia uudet.

 

Vielä pitäisi myydä keittiön pöytä ja tuolit, nojatuolit, piano, keinu ja sänky yöpöytineen. Varmaan löytyy vielä ylimääräistä tavaraa, jonka voi laittaa kiertoon. Olo on haikea mutta helpottunut. Kaikelle näköjään on aikansa ja paikkansa.

 

Jotenkin hassua, kun muut muuttavat suurempiin asuntoihin ja lisäävät omaisuutensa määrää, Ukko ja Akka ovat purkamassa valtaisaa hyvinvointinsa arsenaalia ja siirtymässä köyhäilyyn. Ja hyvin niinkin pärjää. Neljä kuukautta on pärjätty huussilla, saunalla ja kantovedellä. Eikä ole tehnyt edes tiukkaakaan. Edes mikroa ei ole ollut käytössä, mutta ruokaa on laitettu, leivottu ja elämästä nautittu. Aika vähällä sitä sitten tulee toimeen.

 

Tänään Akka kuuli kauneimmat mahdolliset sanat Ukolta: "Olit sittenkin oikeassa, se toimii!" Kyllähän Akka tiesi tietenkin olevansa oikeassa, mutta olihan se kiva kuulla. Nimittäin uusi lehti kääntyi Ukon ja Akan elämässä. Keittiöön tulee vettä hanasta. Akka sanoi aiemmin Ukolle, että kannattaa kokeilla pikkupatterilla, jospa ne putket siitä sulavat. Ukko ei oikein uskonut, että ne sieltä syvempää muka sulavat. Siis sulivat ne ja nyt tulee kylmää juoksevaa vettä. Saapuu se uusi teknologia Koivurinteellekin!

Lauantaita

Aamulla akka leipoi leivät ja tiskasi, samalla suunniteltiin keittiötä. Jos kerran kaapistot mahtuvat vain yhdelle seinälle, on käytettävä koko seinätila lattiasta kattoon. Samalle seinälle pitää mahtua myös jääkaappi. Osan seinästä vie vielä ikkuna. Oikealle tulee jääkaappi, jonka alapuolelle ja yläpuolelle tulee kaapit, siitä vasemmalle tiskikone, roskakaappi (altaan alle) neljällä roska-astialla, ja kolme kaappia / vetolaatikostoa. Ylös astiakaapit kattoon asti. Ikkunan yläpuolelle tulee varmaan hylly, jolle saa vaikka kahvipannut riviin. Vasen reunus on vielä mietinnässä, mutta eiköhän se siitä vielä selkene.

Ukon näkemyksen mukaan roskakaapissa tulee olemaan tällainen tunnelma:

Akka sanoi heti, että ei kärpäsiä eikä hajuja, kiitos!

Välikamariin tulee vanha astiakaappi, johon sitten saa vielä lisää astioita ja ehkä harvemmin tarvittavia keittiökoneita. Saattaa olla, että jostain joudutaan luopumaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Akka laitteli peräkamarissa tavaroita paikalleen. Ladyn sisään mahtuu kivasti kaikki kynttilät (juu, niitä on paljon), ompelukone, kankaat, korutarvikkeet ja sen sellaiset tavarat. Yhteen kaappiin mahtuikin Akan opiskelumateriaalit, jotka odottavat osittain vielä mapittamista. Ladyn päälliset ovat hyvin leidimäiset tietysti. Koska oman suvun kuvia ei vielä ole tarjolla, Akka laittoi sitten vähän tunnetumpia kuvia näytille.

 

 

Kun Akka laittoi kirjoja hyllyyn, häntä alkoi ihan tosissaan tympiä ovien huurrekoristelu. Se sai kaapin vaikuttamaan kuluneemmalta kuin se oikeasti olikaan. Ja sittenhän piti vain etsiä netistä tietoa, miten huurteet saisi pois. Partaterällä rapsuttamalla, oli yleisin vastaus, joten Akka pyysi Ukon avuksi. Ukolla oli erittäin hyvä partaveitsi, jolla hän sai raaputettua yhden lasin ihan puhtaaksi. Loput röhnät lähtivätkin kuumalla vedellä ja pesusienellä. Kuvassa näkyy huurrutetun ja puhdistetun lasin ero.

Ukko viimeisteli välikamarin katonmaalausta. Kattoonhan jäi reunoille maalaamattomat suikaleet, kun maalaus tehtiin ennen lisäeristeiden purkua. Mutta sama kai, milloin sitä maalaa. Nyt on ainakin yhtenäisen näköinen katto.

Viikolla Ukko korjaili keittiön vesiputkia, joita ei ollut käytetty sen jälkeen, kun tänne muutettiin. Tarvittavien korjaustoimenpiteiden kokeiltiin, mutta vettä ei tullut. Varmaan ovat putket jäätyneet talon alta. Yritetään sitten keväämmällä uudelleen. Saahan sitä vettä sisään kantamallakin.

Kuinka vanhasta mammasta tuli tumma lady

Tämä musta lady ei ole ollut aina tämän näköinen.

 

Kun Ukko ja Akka löysivät sen, se oli kahdessa osassa piharakennuksessa. Yläosa oli kiinni seinässä, laseissa oli tarroja ja sisällä oli kaikenlaista pikkuroinaa.

 

Alaosa oli eri paikassa, siinä oli kiinni ruuvipuristin, sisällä ties mitä roipetta ja kansi oli halki. Ukko ja Akka tyhjensivät molemmat osat ja kantoivat pihalle tarkempaan tutkiskeluun. Ukko puisteli päätään, mutta innostui sitten, kun näki oikean oven piirustukset. Olihan siinä jotain hyvääkin.

 

Akka ryhtyi heti tuumasta toimeen ja poisti maalit yläosasta. Sieltähän ladyn tumma pinta alkoikin hahmottua. Kun vielä kokeili osat yhteen, alkoi tämän huonekalun todellinen kauneus näkyä.

 

Kun Ukko ja Akka olivat tarpeekseen rapsuttaneet maaleja pois, mamma vietiin jatkohoitoon ammattilaiselle, jonka käsittelyn jälkeen tuloksena oli tumma lady. Nyt lady on palvellut hyvänä säilytyspaikkana jo neljä vuotta ja siitä on tullut kuin perheenjäsen. Akka vaan välillä unohtaa, että kyseessä on lady ja haukkuu mammaksi yhä edelleen.

 

Liian romanttista

Viikonloppu meni tavaroita kuljettaessa. Paljon sitä saatiin tuotuakin, mihinköhän ne kaikki saadaan oikein mahtumaan. Ja sitten ne verhot vielä. Tangot saatiin kohdilleen, kun Ukko tarkasti mittasi ja laittoi. Olihan siinä miettimistä, minkä kanssa ne laitetaan linjaan, kun lattia on vino, ikkunat ovat vinot, kattokin on vino ja tapetti siltä väliltä. Tapetin kanssa ne sitten linjattiin kuitenkin.

Akka tuumi, että ei hyvä, ei ole kontrastia ollenkaan. Ukko oli taas sitä mieltä, että oikein hyvä. Kyllä Akka tuohon vielä jotain keksii, tummemmat verhot pitäisi löytää tuohon pariksi, niin sitten saattaisi olla hyvä. Ehkä kesällä menisi noin vaaleat verhot pelkästään. Akkaa vähän harmittaa tuo sohvakaluston väri. Itse sohvakalustohan on hyvä ja kestävä ja sitäpaitsi se on Karjalohjan pappilan entinen kalusto. Eli kalustolla on jo tarina kerrottavanaan. Mutta tuo väri! Materiaali on myös hyvää, ei ole kissojen kynnetkään saaneet sitä hajalle.

 

Arkkukaan ei varmaan jää tuohon nurkkaan, mutta olkoon se nyt toistaiseksi siinä. On tässä varmaan aikamoinen pyörittely näiden huonekalujen kanssa, että saa ne sopimaan. Arkku on muuten löytö. Se löytyi mökin puuvajasta puupinon alta (se mökki on jo myyty, kun kaikki aarteet sieltä jo löydettiin). Pienellä puhdistuksella ja hoitoöljyllä Akka sai siitä aika hyvän näköisen.

 

 

Vanha mammakin pääsi jo Koivurinteelle. Mamma, siis nykyään vanha leidi, löytyi myös samaisen mökin ulkorakennuksesta kahdessa osassa ja erittäin huonossa kunnossa. Mutta sekin sai uuden mahdollisuuden, eikä sitä voi millään muotoa sanoa enää rumaksi rojuksi. Iso se kyllä on, tai sitten on huone vaan liian pieni.

 

 

On siinä vielä aika paljon tavaraa, joka etsii paikkaansa. Mutta niinhän se on, että jokaiselle löytyy paikkansa, kun vaan aikansa etsii. Sama on meidän ihmisten kanssa. Joskus pitää vähän siirrellä, että löytyy juuri se paras mahdollinen paikka.

 

 

Muuttokuorma

Ukko ja Akka saivat viestin, että saattaisi olla vuokralainen tiedossa siihen toiseen taloon. Siitä tämä touhu sitten lähti. Siellähän ovat paikat aivan rempallaan, eikä kukaan ole siivonnut kolmeen kuukauteen. Jos sinne pitäisi saada tilaa vuokralaiselle, pitäisi sieltä alkaa kuskata tavaraa ihan urakalla. Tänään tuotiin sitten ensimmäinen kuorma. Aika paljon peräkärryyn mahtui tavaraa, vaikka se on melko pieni kärry.

 

Akka otti verhotkin, sillä Ukko oli saanut aamulla määräyksen Akan ollessa tenttiä valvomassa hakea kaupasta kaksi kappaletta c-tankoja. No, kun kalusteet olivat paikoillaan ja Akka otti verhot esiin, selvisikin, että Ukko oli ottanut kyllä ihan oikean näköisiä tankoja, mutta sellaisia, jotka tulevat kaksi päällekkäin. Ja koska väri oli valkoinen, ei Akka kelpuuttanut niitä. Ja sitä paitsi Ukko oli ostanut vain yhden pakkauksen. No, ehtiihän sitä verhot laittaa myöhemminkin. Siellä ne odottavat Ikean sinisessä kassissa ensi viikkoon.

 

 

 

Radiokin tuotiin jo. Akka sai tämän muutama vuosi sitten isältään. Ainoa vika tässä on pienet viilunpuutteet. Äänihän on tosi komea.

 

 

Ja kapsäkitkin pääsivät jo pinoon odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa. Vielä olisi muutama huonekalu tulossa tähän huoneeseen.

 

 

Huomenna tulevat ensimmäiset vieraat taloon. On se kiva, että on edes yksi huone laitettu parempaan kuntoon. Mutta nyt pitää Akan lähetä katsomaan, ettei kakku pala uunissa.