Kesäinen kotiinpaluu

Viikonlopuksi Ukko ja Akka lähtivät sukuloimaan Ukon synnyinseudulle. Lauantaina olivat myös Ukon mummun hautajaiset. Akkakin näki monta uutta Ukon sukulaista. Sunnuntai-illalla palattiin ja näytti aivan siltä, että kahdessa päivässä oli ehtinyt tapahtua vaikka mitä. 

Piha oli aivan rehevä ja nurmikko (vuohenputket) oli kasvanut sillä aikaa. Pihlajat rehottivat kukassa tuoksuen vahvasti. Akka niin tykkää tuosta isosta pihapihlajasta ulkorakennuksen edessä.

Seuraavassa kuvassa näkyy pihlajan todellinen koko. On se kyllä aivan mahtava!

Perjantaina ennen lähtöä kasvihuone tuli lähes valmiiksi. Ainakin tomaatit, kurkut ja paprikat pääsivät sinne jo kasvamaan suojaan ja lämpimään. Pientä viimeistelyä huone vielä tarvitsee. Kankaan päälle on laitettu hiekkaa, jonka päälle tehtiin puusokkeli, johon kehikko kiinnitettiin. Ruuveilla sitten kiinnitettiin muovi paikoilleen. Nyt pitäisi vielä siistiä reunat ja tehdä kattoluukku avausmekanismeineen valmiiksi.

Viereinen pelto loisti keltaisena voikukista lähtiessä, mutta palatessa pelto hohti valkeita hahtuvia.

Ensimmäiset iirikset olivat avautuneet. Akan siirtämät kalliokielot, särkynytsydän ja arovuokot näyttivät viihtyvän, eivätkä olleet pahasti kärsineet muutosta.

Iso pihasyreeni kätkee jo todella hyvin piilopaikan sisälleen. Tälle Akka päätti antaa nimeksi "Omat olot". Akalla on suunnitelma tehdä tästä sellainen oma piilopaikka, jossa voi päästä välillä pois maailman melskeestä rauhoittumaan. Sitten Ukkokin voi todeta, että siellä se Akka vaan on "Omissa oloissaan".

Pöytäliina sileäksi

Kun Ukko ja Akka kävivät Akan kummitädillä, Akka valitteli ryppyisiä lakanoitaan, kun ei ole mankelia. Niinpä kummitäti antoi oivan vinkin. Akalla kun sattuu olemaan tällaiset vehkeet olemassa, niin ne voisi ottaa vaikkapa käyttöön. Mitä niitä turhaan tyhjän panttina säilyttää. Niiden nimi on kaulauspuut, kaulinpuut, kaulainpuut, vaihdellen vähän paikkakunnasta.

Ongelmana on siis ryppyinen pöytäliina, joka olisi kiva laittaa pöydälle, kun se olisi niin kesäinen ja vastapestykin. Kaikki liinavaatteet saa tällä menetelmällä sileiksi.

Pöytäliina rullataan kosteana pötkön ympärille. Pötköksi käy muuten oikein hyvin sellaiset tukevat pahvirullat. Jälki on jopa parempaa sellaisella. Pötkön oikea nimi on kaulaustukki.

Kun liina on piukasti rullalla tukin päällä, sitä aletaan rullaamaan laudan kanssa sileää pintaa vasten. Joissain laudoissa on toiselle kädelle myös kädensija, jotta lautaa saa painettua mahdollisimman lujaa. Akan lauta on pelkistetty yhden kahvan malli.

Kun liina alkaa näyttää sileältä, se jätetään vielä hetkeksi tekeytymään tukille ja otetaan sitten pois ja levitetään pöydälle, jolle voi sitten laittaa vastapoimittuja kukkia maljakkoon.

Kaulauspuut siis oikeasti toimivat kuin mankeli, mutta vievät vähemmän tilaa. Aikaa menee varmaan ihan yhtä paljon sähköiseen mankelointiin kuin manuaaliseenkin. Nyt siis kaikki mankelittomat, hankkikaa tällaiset välineet!

Kukkia Koivurinteelle

Mökillä vietetyn viikonlopun jälkeen olikin taas paljon tehtävää. Tällä viikolla Ukon ja Akan suunnitelmissa oli tehdä toisella talolla rästihommia, mutta ei sinne sitten ehditty vielä tänään. 

Ukko peruutti heti aamutuimaan peräkärryn kukkapenkkiin ja väitti vielä, että kukat siinä tiellä olivat. Ei hän ollut tehnyt mitään väärää. Akka siitä suivaantuneena kiskoi vuorenkilvet vihasta puhkuen pois ja vihan lauhduttua istutti ne toisen kiven juureen. Tähän Ukkokin antoi jo luvan.

Kirsikka on alkanut kukkimaan ja muutama kukka on ilmestynyt. Kauniita ovat ja ehkä niitä kirsikoitakin saattaa tulla.

Akka sai vihdoin kasvihuoneeseen menevät kasvit purkitettua. Kasvihuonehan ei ole lähellekään valmis, mutta toiveissa on, että muutaman päivän päästä kehikko on maalattu ja muovit paikallaan. Tänään laitettiin jo kangas kasvihuoneen alle.

Kesäkukat odottavat sopivaa kiinnitystä päästäkseen tuohon kaiteen päälle. Muratit olivatkin talven jälkeen aika hyväkuntoisia, joten saivat kunnian päästä laatikoiden päätyihin.

Ja nyt on vihdoin perennapenkki paikoillaan. Aika vähän siinä vielä on perennoja, mutta huomisen jälkeen saattaa olla jo liiankin iso tungos. Ei tuohon nyt ihan mahdottomia mahdu. Perennapenkki on tehty helpoimman mukaan. Akka levitti ensin sanomalehtiä nurmikolle määräalalle ja sitten kippasi multaa ja lannoitetta ja vielä multaa. Kerros on monta kymmentä senttiä korkea. Ei tarvinnut kaivaa yhtään. 

Kyllä ihan eri tavalla saa aikaiseksi, kun on koko päivä aikaa. Nurmikkokin on ajeltu ja reunat siistitty. Nyt vielä saunaan, niin kaikki tarpeellinen on tältä päivältä tehty.

Koivukujalta kasvimaalle

Koivurinteelle saavutaan tietenkin koivukujaa pitkin. Kuja on hieman ahdas tuosta liiterin nurkalta, mutta kyllä siitä isonkin auton saa sopimaan. Sehän tuli jo todistettua lavakaulusten saapuessa.

Koivukujan jälkeen oikealla on syreenejä, pihlaja, marjapensas, kaksi kirsikkapuuta ja tämä ihana tuomi. 

Kuistin ikkunalla kukkivat pelargoniat, jotka talvehtivat toisella talolla. 

Kasvimaalla on nyt valmiina kolme lavaa, joissa on kylvettynä lanttua, porkkanaa ja punajuurta. Enää seitsemän tekemättä. Ei siis paljon mitään.

Lavakaulusten alusta on tasoitettu, sisäpuolelle on niitattu juuriestekangas (paksu sellainen). Ukko teki huolellista työtä niittauksen kanssa. Akka sitten kärräsi laatikoihin multaa, turvetta ja kanankakkaa. Kyllä nyt pitäisi kasvaa meheviä juureksia.

Kaivo on onneksi ihan lähellä. Siitä saakin kasteluvedet helposti. Kissat rakastavat kaivonkantta, koska illan viiletessä se on vielä lämmin. Sen päältä on myös hyvä vahtia, etteivät myyrät syö juureksia. Sulevi onkin erinomainen myyrästäjä!

Kasvimaalta voi sitten katsella taloa, joka näyttää tältä näiltä kulmilta. Harmaa suikale talon seinää on vain maalaamatta jäänyt kohta, kun on punamulta loppunut kesken. Talo on siis maalattu vain sen yhden kerran ja väri on pysynyt 60 vuotta. Hyvä ja kestävä maali tuntuu olevan. Nyt alkaa kyllä näyttää jo siltä, että pitäisi maalata uudemman kerran. Osa pintalaudoistakin näyttää siltä, että ne kannattaa vaihtaa, juuri tuo takapääty ja kuisti ja sen puoleinen seinä.

Ukon ja Akan pihasuunnitelma meni vähän eri tavalla sitten käytännössä. Laatoitus ei tule toteutumaan, koska tällä alueella on niin voimakas kaltevuus. Ja Akka halusi sitten säästää muutaman pienen ruusupensaan tuossa kärryn takana, joten aika perinteiseksi jääkin sitten tämä pihanurkkaus.

Koivurinteen mukavuuslaitos

Koivurinteellä käydään istuskelemassa huussissa. Huussi on vielä tuunaamatta ja oikeastaan aika karun näköinen. Toiveena on laittaa ikkuna tuohon päätyyn, että voi katsella asioidessaan maisemia.

Sisällä ei toistaiseksi ole tehty mitään muutoksia. Kyllä tätäkin vähän siistitään, kunhan ehditään. Toiminnallisesti huussi palvelee ihan hyvin, laariin on tehty kompostoiva systeemi laakean saavin ja turvesäiliön kera.

Puhtautta pidetään yllä vesisäiliöllä ja altaalla. Akka on Ukolta tilannut jo pienen pöydän, johon tuon altaan saa upotettua. Nyt vedet valuvat tuohon ämpäriin, mutta tulevaisuudessa vesi johdetaan kulkemaan putkea pitkin. Pönttö on vielä jäänyt tuohon odottamaan pääsyä kierrätyskeskukseen. Pönttöhän on nätti Arabian pytty, mutta se käyttää liikaa vettä päästäkseen Ukon ja Akan tulevaksi istuimeksi. Ulkonäöltäänhän se on ihan passeli.

Vieläkin on kaikki paikat täynnä rojua. Siitä kun pääsisi, niin helpottaisi kummasti.

Kasvimaan laittoa

Torstaina tuli iso auto pihaan, tai ei se ihan perille asti tullut, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Akkaa jännitti ihan kauheasti, mahtuuko niin iso auto tulemaan Koivurinteen kapeaa kujaa, mutta niin vaan mahtui. Liiterin ja auton väliin jäi jopa vielä tilaakin.

Pihalle tuli siis paketillinen lavakauluksia, joista Akka päätti tehdä kasvimaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut Ukon tekemät lavat, mutta Akka arveli Ukolla olevan niin paljon muitakin töitä, ettei kannattaisi häntä enempää rasittaa.

Lavakauluksia oli 20, eikä niiden hintakaan ihan kauhea ollut, kympillä lähti kappale ja 60 oli rahti sen päälle. Kyllä se ihan kilpailukykyinen hinta oli itsetehdyllekin.

Ukko päristeli raivaussahalla kasvimaan ja kasvihuoneen pohjat tyhjäksi ruusuista ja vadelmista. Tilaa tulikin hienosti. 

Ukko ja Akka kantoivat kasvihuoneen takapihalta tulevaan paikkaansa. Onhan se vielä vähän ilmava ja ruosteinen, mutta viikon sisällä varmasti kaunistuu metalliosiltaan ja saa muovit paikoilleen. Sitten sinne saakin jo laittaa tomaatit, paprikat ja kurkut kasvamaan.

Lavakauluksiakin soviteltiin jo paikoilleen. Niitä tulee aina kaksi päällekkäin ja ne vuorataan juurikankaalla ennen mullan laittoa. Maata pitää vielä tasata lavojen alta, vanha perunapelto on vielä vähän turhan möykkyinen tuossa alla. 

Ukko innostuikin raivaussahan käytöstä enemmänkin ja niin lähti pihalta risu jos toinenkin. Akka ehti juuri viime hetkellä pelastaa ne ruusut, jotka piti säästää. Nurmikin (vuohenputkikko oikeastaan) on nyt kertaalleen leikattu ja piha sen kun paranee.

Lisää pihajuttuja

Tänä aamuna Akka koki olevansa erittäin onnellinen. Kävellessään pihan poikki hän kuunteli lintujen laulua, ihaili pehmeää aamuauringon valoa ja nautti alkavasta kesästä. Kyllä elämä vaan oli ihanaa!

Onko tämä nyt sitten niin ruma viritys, että on jo peräti kaunis? Jaa-a, tuumitaan asiaa. Ukko olisi koko kukkapylvään laittanut jo kaatiskuormaan, mutta Akka ei antanut. Jos tuosta vaikka ottaa tuon putkihirvityksen pois, niin ihan sievähän tuo metallinen kukkapylväs on. Varsinkin sitten, kun muratti peittää sen paremmin. Kukathan sen kaunistavat.

Tässä nyt näkyy Akan potager tällä hetkellä. On siinä hieman työtä, mutta hyvä siitä tulee. Tänä vuonna on tarkoitus saada ainakin jotain kasvatettua, muokataan maata sitten toisella kertaa lisää.

Keinu on myös saman metallimiehen käsialaa kuin kukkapylväskin. Toimiva keinu kaiken kaikkiaan. Siinä on mukavasti myös mahdollisuus kääntää selkänoja alas, jotta kaksikin ihmistä siihen mahtuu loikoilemaan. (Niinkuin siihen joskus olisi oikeasti aikaa, hah!) Pöytä on juuri niin kiikkerä miltä näyttääkin. Ehkäpä se vielä tämän vuoden jaksaa seistä tolpillaan. Oikealla näkyvä kasa lähti tänään peräkärryyn kaatopaikkaa odottamaan. Koivurinteellä ei siis poltella rakennusjätteitä, vaan ne kierrätetään asiallisesti. Akka on tässä hyvin tiukka.

Piha näyttää jo asutulta. Muutos on aika suuri tuohon etusivun kuvaan verrattuna. Pikkuhiljaa siitä vaan tulee enemmän ja enemmän itsensä näköinen. Pihaa on tasoiteltava aika paljon ja laitettava uudet hiekat ja mullat. Akka on haravoinut taas pihan täyteen kasoja, ei ehdi Ukko perässä keräämässä niitä.

Piharakennuskin on kovassa käytössä, niin kuin Akan pyöräkin. Onhan sitä kevyempi ajella, kun Koivurinteen isäntäväki on kevään aikana keventynyt yhteensä 20 kiloa.

Pihasuunnitelmia

Kevät etenee kohisten ja Akka ja kissat ovat kaiken aikaa pihalla, kun pystyvät. Akka on haravoinut kämmenensä rakoille, mutta ei se haittaa. Heinäkasat vaan kasvavat. Tiilikasat saatiin pois, kun tiilien tarvitsija kävi itse poimien ne hakemassa. Kätevää, eikö?

Helatorstai alkoi sateisena, joten aamupäivä istuskeltiin sisällä. Ei tietenkään toimettomina löysäilty, vaan ahkerasti pihaa suunnitellen. Tällä kertaa suunniteltiin ruuankasvtuspaikkoja ja parhaaksi katsottiin tontin risukkoisin alue etelänurkassa. Etelä-länsi suunta onkin täynnä puita ja pensaita, joten ehkä parhaiten kasvimaat osuvat sinne joukkoon. Näin ne sulautuvat parhaiten olemassa olevaan maastoon.

Aamupäivän aikana usean teekupposen jälkeen suunnitelma oli hahmoteltu. Äärimmäiseksi nurkkaan tulee kasvihuone, jonka vasemmalle puolelle tulevat kasvilavat. Kuvassa on neljä lavaa, mutta saattaa tulla enemmänkin. Lavojen edessä on mansikkapenkki ja pyöreä rengas on kaivo. Talon seinus ja käytävät tulevat laattaa helppohoitoisuuden vuoksi. Istutusalueena säilyy kaarevasti osa nurkkausta ja jo olevat ruusupensaat siistitään kasvamaan vain tietyllä alueella. Terassi jatketaan etuseinän tasalle ja portaat tulevat koko leveydelle. Terassin vierestä lähtee käytävä kohti kasvimaata.

Iltapäivällä sade lakkasi, joten olikin aika siirtyä pihalle. Ukko poltteli havuja ja risuja, joita tontilla riittää pitkäksi aikaa. Akka samalla katseli nuotion taakse ja arveli paikan sopivan erinomaisesti huvimajalle eli ilotalolle. 

Saunan edessä ollut pitkä kanto lyhennettiin. Nyt siihen saa vaikkapa kukkapadan koristeeksi.

Akka huomasi saunan takana yhden risukasan ja yritti haravoida sitä pois. Kasan alta paljastui betonikansi, joka paljastui kaivon kanneksi. Tänne siis saunan vedet tulevat! Edellinen asukas ei sitä tiennyt. Ilmeisesti siis vedet eivät mene kunnan viemäriin niinkuin paras olisi.

Akka istutteli narsisseja ympäri pihaa. Niin, niitä narsisseja oli siellä toisella talolla ihan pilvin pimein ja nämä kaikki olivat syksyllä jääneet jakamatta ja istuttamatta. Nyt ne pääsivät sitten uusiin paikkoihin kasvamaan.

Osa pääsi ruukkuun. Toiseen ruukkuun löytyi sipulien joukosta liljan sipuleita.

Osa pääsi pihlajan ja kiven väliin. Humala siinä jo nostaa päätään oikealla.

Osa pääsi kaivonrenkaaseen daalian seuraksi sekä kielojen, jotka jo ovat nupullaan.

Ison syreeninkin juureen pääsi osa narsisseista. 

 

Tämä syreeni onkin niin iso, että sen alle saa pienen oleskelualueen tuohon kivikasan paikalle. Kiville onkin jo  hankittu uusi sijoituspaikka.

Akan iloksi lähinnä tulevaa kasvimaata olevan kannon juuressa kasvaa raparperia. Kiva välillä löytää mukaviakin yllätyksiä.

Kukkiva Koivurinne

Akka tässä taannoin valitteli, ettei Koivurinteellä ole mitään kevätkukkia. No, onhan niitä! Akka vaan oli liian "hättänen". Idänsinililjaa on yhden pensaan juuressa.

Valkovuokot kukkivat viereisen pensaan juuressa.

Imikkä viihtyy kiven juuressa vuorenkilpien naapurina.

Näitä oli kiva imeskellä lapsena. Ihanan makeaa mettä tuli kukan tyvestä. Oletko kokeillut?