Tänä aamuna Akka koki olevansa erittäin onnellinen. Kävellessään pihan poikki hän kuunteli lintujen laulua, ihaili pehmeää aamuauringon valoa ja nautti alkavasta kesästä. Kyllä elämä vaan oli ihanaa!
Onko tämä nyt sitten niin ruma viritys, että on jo peräti kaunis? Jaa-a, tuumitaan asiaa. Ukko olisi koko kukkapylvään laittanut jo kaatiskuormaan, mutta Akka ei antanut. Jos tuosta vaikka ottaa tuon putkihirvityksen pois, niin ihan sievähän tuo metallinen kukkapylväs on. Varsinkin sitten, kun muratti peittää sen paremmin. Kukathan sen kaunistavat.
Tässä nyt näkyy Akan potager tällä hetkellä. On siinä hieman työtä, mutta hyvä siitä tulee. Tänä vuonna on tarkoitus saada ainakin jotain kasvatettua, muokataan maata sitten toisella kertaa lisää.
Keinu on myös saman metallimiehen käsialaa kuin kukkapylväskin. Toimiva keinu kaiken kaikkiaan. Siinä on mukavasti myös mahdollisuus kääntää selkänoja alas, jotta kaksikin ihmistä siihen mahtuu loikoilemaan. (Niinkuin siihen joskus olisi oikeasti aikaa, hah!) Pöytä on juuri niin kiikkerä miltä näyttääkin. Ehkäpä se vielä tämän vuoden jaksaa seistä tolpillaan. Oikealla näkyvä kasa lähti tänään peräkärryyn kaatopaikkaa odottamaan. Koivurinteellä ei siis poltella rakennusjätteitä, vaan ne kierrätetään asiallisesti. Akka on tässä hyvin tiukka.
Piha näyttää jo asutulta. Muutos on aika suuri tuohon etusivun kuvaan verrattuna. Pikkuhiljaa siitä vaan tulee enemmän ja enemmän itsensä näköinen. Pihaa on tasoiteltava aika paljon ja laitettava uudet hiekat ja mullat. Akka on haravoinut taas pihan täyteen kasoja, ei ehdi Ukko perässä keräämässä niitä.
Piharakennuskin on kovassa käytössä, niin kuin Akan pyöräkin. Onhan sitä kevyempi ajella, kun Koivurinteen isäntäväki on kevään aikana keventynyt yhteensä 20 kiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.