Hyvästi Koivurinne!

On aikoja, jolloin kaikki on vielä aluillaan. On kutkuttavaa jännitystä, joka herkistää mielen ajattelemaan kaikkea sitä, joka on vasta tuloillaan. Kuusi vuotta sitten Ukko ja Akka elivät tällaisen tuntemuksen vallassa. Jännitys huipentui, kun Koivurinne siirtyi Ukon, Akan ja pankin omistukseen lokakuussa 2012.

On aikoja, jolloin toivo ja epätoivo ovat vierekkäin. Todellisuus ja kuvitelmat siirtyvät toisistaan valovuosien päähän ja usko kaiken järjestymiseen notkahtaa. Haave leivinuunista karisi hormin haurauteen. Lopulta koko savupiippukin karisi tomuna ilmaan. Savupiipun lisäksi myös kaikki muuratut seinät saivat purkutuomion. Keskellä taloa oli suuri aukko ihan katonkin läpi. Mutta kun kaikki pahin on tapahtunut, alkaa toivo nostaa päätään. Koivurinteellä katto alkoi valmistua ja lämmin pysyä sisällä.

On aikoja, jolloin kaikki tapahtuu nopeasti. Tapahtuma toisensa jälkeen vyöryy esiin, eikä aika ehdi väliin hidastuttamaan. Akka alkoi miettiä eettisempää ruokaa, sai yllättäen kanan, jolloin päivässä piti rakentaa kanala, jonne hankittiin kanalle kavereita. Seuraavassa kuussa myös maidontuotanto muuttui omavaraiseksi.

On aikoja, jolloin kaikki on niin tasaisen huonosti, että siitä tulee arkipäivää ja normaalia. Silti toiveissa siintää aika, jolloin kaikki tulee olemaan paremmin, vaikka siihen olisi todella pitkä matka. Ukon ja Akan huusholli näytti hyvin usein siltä, ettei kyseessä voinut olla asuttu talo, vaikka se oli sitä mitä suurimmassa määrin. Tosin Ukko ja Akka nukkuivat välillä kuistilla, kun muu talo oli remonttipölyn keskellä tai asuntovaunussa, kun muualla ei ollut mahdollista.

On aikoja, jolloin kaikki näyttää muuttuvan hyväksi jälleen. Pahimpien koettelemusten jälkeen alkaa uudelleenrakentaminen, joka vaiheineen on kuin palapelin palojen kokoaminen yhteen alkaen muodostaa kuvaa, joka oli ennen olemassa vain mielessä ja suunnitelmissa.

On aikoja, jolloin kaikki muuttuu. Pysyväksi suunnitellut ratkaisut eivät olekaan kuvitelmien kaltaisia. Eläinten myötä tarve laidunmaalle ja isommalle ulkorakennukselle kasvoi. Läheltä ei löytynyt lisämaata, joten sitä katsottiin vähän kauempaa. Vaiston varassa tehty ratkaisu osoittautui suuremmaksi johdatukseksi, kun Ukon ja Akan työpaikatkin löytyivät sieltä kauempaa. Ja niin oli aika saattaa aloitetut remontit valmiiksi myyntiä varten.

On aika sanoa hyvästit Koivurinteelle. Se tulee olemaan nyt toisten asukkaiden koti ja jatkaa olemassaoloaan näiden näköisenä ja tapaisena. Uusien asukkaiden silmissä näkyy se sama kutkuttava jännitys, kun talosta pääsee tekemään itselleen omanlaisensa kodin. Ukon ja Akan Koivurinne säilyy tässä blogissa ja muistoissa. On tullut aika jättää taakseen yksi elämänvaihe ja siirtyä uuteen. Koivurinteellä on nyt kaikki hyvin.

Kaikkea hyvää!

Toivovat Koivurinteen Ukko ja Akka



P.S. Seuraa saarna... Blogi on ollut kertomus talosta, joka monen mielestä oli purkukuntoinen, eikä kovinkaan moni olisi sitä halunnut itselleen. Tulivat Ukko ja Akka, jotka uskoivat siihen, että talosta saa hyvän ja asuttavan ja rakastettavan, kunhan osoittaa tarpeeksi huolenpitoa sille. Olkoon blogin suurin opetus, ettei ole niin pahaa tilannetta myöskään ihmiselämässä, jota Jumala ei voisi korjata. Vaikka muiden mielestä elämäsi olisi turha ja arvoton, olet Jumalan silmissä rakastettava. Hän tahtoo korjata sinut ja antaa uuden mahdollisuuden.

T. Koivurinteen Akka

Pitkin pihoja

Juhannusruusu on kasvanut urheasti Ukon muinaisen rouheamman ruohonleikkuun jäljiltä ja kukkii komeasti. Edes lähelle tunkeva nosturin jalka ei saanut sitä kaatumaan. 

Kukat ovat suuret ja tuoksuvat. Pieni pensas teki valtavan määrän kukkia kokoonsa nähden. 

Nyt se sopii mainiosti yhteen valkoisen keinun kanssa. Onneksi juhannusruusu ei välitä edes kuivuudesta, joka on vienyt nurmikostakin värin.

Syreeni ehti kukkia vaivihkaa Ukon ja Akan ollessa muualla. Mutta Akka löysi ainakin yhden kukkivan oksan pitkään etsittyään.

Täydessä kukassaan tämä jättiläispensas on upea ilmestys loistossaan ja tuoksussaan. Sehän vie puoli pihaa, mutta niin kauniisti ja tasaisesti, että on pihan koriste. 

Valkoiset iirikset ennättivät myös kukkaan. Nämä loistavat kauniisti iltavalossa. Niissä on häivähdys sinistä.

Mikään valtaisa upeus ei ole yrttipenkki, mutta oli siellä muutama ihan elävä kasvikin rikkaruohojen lisäksi. Vain tilli oli nuukahtanut. Persilja, korianteri ja ruohosipuli vielä nousevat tuosta kastelun ja sateiden myötä.

Peruna ei ollut niin vaativa, vaan nousi nätisti pintaan. Sadosta taitaa tulla ihan kohtuullinen, vaikka kastelu ei aina ole ollut tarpeeksi useasti. Mutta ihan juhannuspotuiksi näistä ei vielä ole.

Ulkorakennuksen takana on se rehevin paikka, joka muuttuu helpolla viidakoksi. Japanintatar ja ruttojuuri ovat molemmat isoja kasveja. Tosin tatar saa tuosta häädön, sillä Ukko ja Akka päättivät siistiä tämänkin piha-alueen kesän aikana.

Hyvää juhannusta Koivurinteen Ukolta ja Akalta!

Loput seinät

Tulivat Ukko ja Akka taas Koivurinteelle maalaushommiin, sillä edellisellä kerralla loppuivat sekä aika että maali kesken. Lauantaina aamu oli kaunis kuin morsian, kun sääkin suosi taas maalaajia. Ukko oli tietysti innoissaan nosturista, jonka kanssa sai pelata, kun taas Akka pysytteli ihan sovinnolla maan pintapuolella.

Talon viimeinen seinä tuli valmiiksi ja loistaa nyt kauniina ja tasaisena pintana. Hieno talo siitä maalauksen myötä tuli myös ulkoa. Sisältä se on ollut jo upea remontin myötä.

Seuraavaksi oli maalausvuorossa ulkorakennuksen pääty. Korkeat kohdat piti tietysti hoitaa yhden päivän aikana, ettei nosturia tarvittaisi pidempään. Tässä tapauksessa aikakin oli rahaa.

Ei päätyseinässäkään pitkään mennyt, kun Akka maalasi alhalla ja Ukko ylhäällä. Eniten työtä teetti taas nuo katon alaosat, joissa oli monta pintaa maalattavana.

Vielä oli vuorossa ulkorakennuksen takaseinä. Akalla oli taas helpompi pesti, sillä hän sai maalata koko pituudellaan (joka ei niin mainittava ole) seisten maan kamaralla (osin tietysti kyykkien tuolla tarhassa). Ukko parka joutui maalaamaan vähän vaikeammat osat. Akka päätti ottaa vielä kuvan Ukosta, jos nyt sattuisi vaikka ihan viimeiseksi jäämään, sillä Ukko valitteli pitovaikeuksia jyrkällä katonlappeella.

Pysyihän Ukko kuitenkin koko matkan katolla, ja niin tuli maalattua takaseinän vaikein osa. Akka lähti pihapuuhiin, kun Ukko jäi maalaamaan viimeisen yläosan.

Päivän aikana valmistuivat kaikki kolme seinää, mutta kyllä sen sitten illalla tunsi kehossaan. Akka valitteli rannettaan ja Ukko kaikkia lihaksiaan. Mutta tyytyväisyys oli kuitenkin vallitsevampi olotila. Nyt oli Koivurinteellä ulkoisestikin kaikki hyvin.

Ympäristökierros

Ehtipä Akka kiertää vähän pidemmänkin lenkin käyntinsä aikana. Ensin piti tietysti ihailla hetki ulkorakennusta, joka oli Ukon vierailun aikana saanut puuttuvat vuorilaudat. Nythän se näytti ihan valmiilta.

Akan kivillä reunustama istutusalue on pieni, mutta monimuotoinen. Siinä kasvaa iso pihlaja, jonka runkoa kiertää kesäisin humala. Kiven ympärillä kasvaa vuorenkilpeä ja pikkusydäntä. Pihlajan takana kasvaa maksaruohoa ja arovuokkoa. Ja pienimpinä kasveina reunassa on kevätesikkoa, jota Ukko ei ehtinyt ajaa kokonaan matalaksi ruohonleikkurilla.

Ulkorakennuksen takana on vielä ulkotarha, jossa oli ennnen kanoja. Pääty- ja takaseinä ovat vielä maalaamatta hetken aikaa, mutta kesäkuussa sekin asia korjaantuu. Juhannukseksi pitäisi olla kaikki valmiina ulkopuolella.

Ulkotarhan takana on vielä hieman tekemistä. Akka tuumasi Ukolle, että tuonkin voisi vetää siistiksi ruohonleikkurilla. Japanintatar kasvaa kesän aikanan yleensä niin korkeaksi, että tuosta takapihasta tulee kunnon viidakko. Viidakkomaisuutta lisäävät myös ruttojuuren suuret lehdet.

Toisesta suunnasta näkyy myös talon vanha tunkio, jota Ukko ja Akka ovat säännöllisesti tyhjentäneet. Ennen kaatopaikka-aikaa joka pihassa oli tunkio, jonne kaikki jätteet vietiin. Tässä tunkiossa on vieläkin tyhjentämistä, mutta jokakeväisellä siivouksella saa hyvin kerättyä maasta nousevat jätteet.

Ulkokuttulasta tuli puutarhavaja. Nyt siellä ovat tiilet ja muut käyttökelpoiset tarvikkeet odottamassa uutta käyttötarkoitustaan. Nykyään alue on osa hoidettua pihaa nurmikoineen. Vaja jää silti sopivasti kuusten suojaan puoliksi piiloon.

Koivurinteellä on runsaasti tällaista näkymää, sillä suuri osa 2500 neliön tontista on sankkaa metsää. Pieni harvennushakkuu saattaisi olla jossain vaiheessa paikallaan.

Metsässä on myös mukavasti mustikkaa ja kielokin kukkii kauniisti.

Metsän keskeltä ei paljon rakennuksia erota, sillä puusto on vähän liian tiheää. Toisaalta metsä suojaa hyvin näkymää ja kuulumaa isommalta tieltä, johon tontti rajoittuu.

Metsän laidasta pilkottava punainen tupa on aika idyllinen.

Aika kivalta näyttää myös ulkorakennuksen ympäristö. Voi melkein kuulla lintujen laulun vain kuvaa katselemalla.

Koivurinteen aamukierros

Toukokuun lopun tiistaiaamuna aurinko paistoi kauniisti Koivurinteen pihaan. Akka heräsi jo varhain eksyneen hyttysen nälkään. Kohta hän jo siirtyikin pihalle katselemaan kaunista luontoa ja Koivurinteen maisemia. Ensimmäiseksi aamulenkiksi riitti kierros talon ympäri.

Päädyssä ollut multakasa oli hävinnyt, kun Ukko oli käynyt viettämässä viikonloppua koivurinteellä. Nyt pieni juhannusruusu sai hyvän kasvupaikan. Tämä jo nupuillaan oleva ruusu oli joskus joutunut kokemaan kovia, kun Ukko oli unohtanut sen olemassaolon ja ajanut leikkurilla yli. Sitkeästi ruusu nousi uudelleen maasta ja kukkii jo koko vartensa voimin. Jättimäisen syreenin seurassa se on todella pieni, mutta vuosi kerrallaan sekin saa kokoa.

Takaseinän maalauksen yhteydessä yksi pienistä kuusista lähti pois, mutta sen oli jo aikakin siiryä pois, sillä olihan se liian lähellä taloa. Ukko ja Akka jättivät nämä pienet kuuset kasvamaan tuleviksi joulukuusiksi. Nyt ne alkavat olla jo mukavan kokoisia siihen.

Ennen maalausta talon alareuna oli vihreä, sillä ennen kattoremonttia ei ollut edes kouruja, jolloin sade roiskutti pisaroita seinälle ja siihen kasvoi levää. Ongelma on nyt pois kuten sen jäljetkin. Vain aamuauringon koristama seinä näyttää parhaat puolensa.

Takapäädyssä oli muinoin jälkiä perunamaasta. Koko tilaa eivät Ukko ja Akka laittaneet kasvimaalle, vaikk enemmänkin olisi mahtunut. Kymmeneen laatikkoon saa jo ihan mukavan keittiöpuutarhan. Takapäätyyn tulee vielä hätäpoistumistikkaat, sillä edelliset olivat jo huonokuntoiset.

Kuistin seinä kaipaisi hieman taivaansinisiä päivänsinejä kipuamaan köynnöstukia. Akka ei vaan uskalla niitä tuohon laittaa, sillä kastelu voi jäädä liian vähälle kesän aikana. Sillä multakasalla sai paikattua hyvin kaikki nosturin jättämät painautumat. Kohta ruoho jo peittääkin paljaat paikat.

Illalla Akka istui terassilla syömässä iltapalaa. Silloin aurinko paistoi kauniisti ja lämpimästi toisesta suunnasta. Aamulla terassilla saa nauttia lintujen laulusta ja syreenin ja pihlajan tuoksusta.

Pieni kukkapenkki on taas kauniisti kukassa. Takana kukkivat pikkusydämet. Etualalla kukkii kullero ja vuorikaunokit ovat juuri avautumassa. Pioneissakin näkyi nuppuja.

Niin tuli Akan aamukierros tehtyä. Välillä hänen piti tehdä muitakin askareita, mutta odotettavissa oli myös ympäristön kuvaamista.

Punainen tupa ja perunamaa

Vaikka maalaus ei vielä täysin tullutkaan valmiiksi, on ihan mukava katsella taas Koivurinnettä. Pääty on vielä maalaamatta talosta. Päädyssä on vielä tuo vanha kasa, joka saa nyt viikonloppuna lähtöpassit, kun Ukko menee laittamaan pihaa vielä parempaan kuntoon.

Maalaus antoi hyvän siistimmän ilmeen talolle. Myös uudelleen maalatut ikkunanpuitteet ja vuorilaudat raikastivat ilmettä.

Akka maalasi ennen ruskean puutarhapöydän valkoiseksi, jotta se sopii terassille kahvipöydäksi. Vanhalla terassilla ei ollut tilaa mihinkään olemiseen, mutta tämä uusi on ihan hyvän kokoinen.

Akka kylvi jo perunat, nauriit, herneet ja muut kylvöt laatikoihin. Näihin oli ehtinyt kasvaa vadelmaa, mutta ne sai onneksi hyvin poistetua. Nyt perunamaa kasvaa ihan perunaa ja muuta toivottua.

Kasvihuoneeseen ei Akka sentään laittanut mitään kasvamaan, sillä kastelujärjestelmää ei ole, eikä ihan joka päivä ehdi Ukko eikä Akka seuraamaan kasvuston kastelun tarvetta.

Ulkorakennus muuttui todella paljon edukseen. Ukko aikoo laittaa vielä toiseen oveen vuorilaudat sekä myös tuohon toiseen nurkkaan, jossa niitä ei ole. 

Akka maalasi vanhan saunanpenkin myös valkoiseksi, jotta se sopii paremmin maisemaan. Nyt voi saunan jälkeen istahtaa hengähtämään ja katselemaan kaunista Koivurinnettä.

Kesäkukkia Koivurinteelle

Välillä Akka ehti laittamaan pihaa kuntoon, kun Ukko kiikkui yläilmoissa. Pari ensimmäistä yötä oli kylmää, mutta sitten lämpö riitti kesäkukkien laittamiseen. Tietysti Akka laittoi tänäkin vuonna tuohon valtavan hmm... erikoiseen kukkapylvääseen muutaman kukan. Ehkä se kuuluu tähän pihaan, hän tuumi.

Perinteisiä paikkoja olivat myös kivi ja kanto. Kiven ympärillä olevat kasvit Akka suojasi pienemmillä kivillä, sillä taas oli leikkuri surauttanut yhden esikon yli. Ehkä tuo suojavalli pitää leikkurin kauempana. Kiven ympärillä kasvaa vuorenkilpeä, maksaruohoa, ruusujuurta, arovuokkoa, esikkoa ja pikkusydäntä. Akka kylvi muutaman pioniunikon siemenen sinne sekaan. Ehkä ne vielä sieltä kesän mittaan nousevat.

Ruukussa kasvaa yksi valkoinen pelargoni, yksi pinkki petunia ja muratti. Välillä käyntivälit ovat vähän pidempiä, joten Akka laittoi ruman muovilaatikon ruukun alle pitämään kosteutta pidempään. Ehkä tuohon jostain löytyisi vähän pienempi ja sopivampi alusvati, kun vähän tarkemmin etsisi.

Vanha romanttinen ruukku sai hortensian sisälleen. Tämä on salaojitettu pohjastaan pikkukivillä, joten hortensia ei aivan ui vedessä, vaikka saakin sopivasti kosteutta.

Kukkakaupan tarjonta oli vähän yksipuolinen, tuumi Akka, kun sommitteli valkoista ja pinkkiä kaikkialle. Saattoi olla ihan Akan oma vikakin, kun valitsi niin yksipuolisesti.

Laatikkoon päätyi muratti jaettuna kahteen osaan, kolme valkoista petuniaa ja yksi hortensia. Istutuksesta tuli melko tiukka. Saattavat mokomat alkaa vielä tursuilemaan yli reunojen.

 Kukkivien vuorenkilpien vierestä näkyy taas jotain samaa sävyä.

Polkupyörän koreissa on molemmissa yksi petunia ja yksi muratti. Näilläkin on reilusti multatilaa, joten kosteus voi riittää seuraavaan käyntiin. Onhan vielä tämä seinäkin maalaamatta.