Hävitä kätevästi seitsemän senttiä!

Tämä juttu ei ole laihdutusjuttu, vaikka kaiken tuon makean jälkeen voisi olla tarvettakin. Tämä on rakennusjuttu. Nimittäin ongelmana oli, että eteisen korokekaton koko ei ollut vakio. Toinen laita oli seitsemän senttiä pidempi. Eivätkä muutkaan laidat olleet suoria.

Mutta, kun katto on nyt valmis, ei voi millään uskoa, että vinoutta on niin paljon. Onneksi on ammattimies, joka tällaisetkin heitot pystyy taikomaan pois. Kun ottaa kuvan eri laidasta, voi tajuta, miten nämä kadonneet sentit sijoittuvat. Paneelit ovat tiukasti kiinni oikeassa laidassa ja vasemmassa niiden liitos on löysä. Ja niin on hävitetty seitsemän senttiä piiloon.

Valitettava uutinen taas on, että budjetti alkoi olla käytetty. Niinpä Akka ja Ukko haikein mielin joutuvat tänään sanomaan kiitokset tehdystä työstä kirvesmiehelle, joka on kyllä tehnyt todella hyvää ja tarkkaa työtä.

Suklaantuoksuinen keittiö

Akka valmisti tänään joulunameja sillä aikaa, kun Ukko puuhaili keittiön lattiaa korjaten. Akan joulunamit on helppo valmistaa, sekoitetaan vain kondensoitua maitoa tölkki, 250 g tummaa suklaata ja 50 grammaa voita. Sitten vaan lämmitetään (ei edes keitetä), että ainekset sekoittuvat.

Massa kaadetaan pellille (Akalla on kaksinkertainen määrä) ja annetaan kovettua viileässä. Sitten leikellään sopiviksi palasiksi ja pakataan kauniisti. Kyllä on helppoa.

Ja mikäpäs tässä on puuhatessa Akalla, kun on tällainen keittiö. Vettäkin tulee ehkä jo ensi viikolla.

Eniten kiinnostaa kaikki

Vihtori on kotiutunut hyvin. Akka käytti sen eläinlääkärilläkin varmistaakseen, että kisu on kaikin puolin kunnossa. Ja terveen hyvinvoivan, mutta melko laihan kissapojan eläinlääkäri kertoi Vihtorin olevan. Vasen silmä rähmi hieman, mutta tippojen laitto on tepsinyt siihenkin erinomaisesti. Vihtorilla oli ollut myös korvapunkkeja, mutta ne oli hoidettu pois. Syntymäpäiväksi sovittiin 15.8., vaikka saattaa se olla vähän myöhempikin.

Virtaa Vihtorilla sitten onkin reilusti. Kaikki kiinnostaa niin paljon. Mitä tahansa Akka tekee, sinne pitää heti tulla katsomaan.

Ukko ja Akka joutuivat opettelemaan ihan uuden kävelytyylinkin. Jalkojen on oltava hieman harallaan, koska Vihtori haluaa syöksyä aina jalkojen välistä, eikä sitä osaa muuten millään varoa.

Sulevi on vielä hieman varuillaan. Parempi ensin vähän tutkailla tilannetta ja vakoilla, mitä se pörhelö oikein puuhaa. Haistella saa, mutta vielä ei ole soveliasta sen lähempään tuttavuuteen.

Varmaan jo muutaman päivän päästä kissat ovat ystävystyneet kunnolla ja nukkuvat vierekkäin. Viime yönä onnistui nukkuminen jo samalla sängyllä.

Niin kovin paljon tarvitaan kylppäriin

Akka on huokaillut, miten paljon tavaraa tarvitaan kylppäriin. Kun se nyt kuitenkin on niin pieni, ettei sinne ihan mahdottomasti mahdu. Mutta on jonkin verran jo kaikkea tarpeellista hankittunakin, vaikka vielä paljon puuttuukin.

Pytty on kierrätetty, se kävi purkamisen jälkeen ulkorakennuksen nurkalla ja nyt se on kierrätetty puhdistettuna takaisin sisälle.

Lamppu on kierrätetty. Se on ostettu joltain rompetorilta jo aikoja sitten. Lamppu on samaa sarjaa kuin eteisenkin valot, mutta viisto.

Roskis on tällainen pieni Ikean versio.

Samaa sarjaa ovat vessaharjateline ja saippuapumppu.

Matto on pieni ja harmaa ja tulee oven eteen. Siinä se kyllä peittääkin ison alan.

Lankakoreja on kaksi. Jos hyvin käy, ne pysyvät imukupeilla seinässä.

Suihkuverhokin on sävyyn sopiva. Sille pitää hankkia vielä kaareva tanko ja pidikkeet. Tangot ovat yleensä 90 cm ja tila on 88 cm. Eli aika hyvin sopii, siis lähestulkoon.

Tottakai pyyhkeiden pitää olla sitten samaa sävymaailmaa.

Tästä peilistä Ukko tekee sen peilikaapin. Näkymä peilissä on keittiöstä, jossa ei enää kaappeja ole. Lattiaakin on jouduttu vähän purkamaan. Ja tuo tupsu tuossa on Akan ponnari. Ei se vielä ihan maahan asti yllä. =)

Puuttuvia tuotteita ovat vielä vessapaperinpidike, lattiankuivain, kaakelikuivain (se on sama kuin ikkunakuivain), pyyhekoukut, mahdollisesti pyyhetanko (jonka voisi ripustaa kätevästi noista vesijohdoista koukuilla). Niin, tuleehan tuonne toki sellainen Pax, joka sitten kätevästi heittää kosteat ilmat pihalle.

Mitä kylppäriin tarvitaan?

Pikkuhiljaa alkaa kylppärikin valmistua. Seinissä ovat jo laatat paikoillaan, lattiasta vielä puuttuvat.

Allas ja hana ovat paikoillaan ja käytettävissä. Sinänsä hyvä, sillä nyt on keittiöstä purettu tiskipöytä, joten sieltä ei vettä enää tule.

Suihkukin on paikoillaan, mutta ei sitä vielä voi käyttää, kun ei lattia ole valmis.

Lämminvesivaraaja näyttää aivan hirvittävän suurelta möhkäleeltä. Akka jo pelkäsi, että siinä, kun alla istuu pytyllä, tulee vielä alas sieltä. Mutta kuulemma on niin vahvat kiinnikkeet, että pitävät tuon 100 kiloa aloillaan. Pyttykin laitetaan vasta lattian laatoituksen jälkeen. Nuo putket eivät aivan valtava ilo silmälle ole, mutta niihin varmaan tottuu jossain vaiheessa.

Mutta mitä kylppäriin tarvitaan? Siitä on niin kauan aikaa, kun Ukolla ja Akalla on tuollainen huone ollut, ettei heistä kumpikaan osaa enää sanoa, mitä tarvikkeita pitää olla. Joten auta nyt ja kerro, mitä siellä pitää olla, jotta siitä tulee oikeasti käyttökelpoinen. Suunnittelussa on: peilikaappi (peili on jo ostettu, kaappi pitää vielä rakentaa sen taakse), allaskaappi, pyyheteline, roskis, vessaharja, saippuakuppi. Kyllä on vaikeaa.

Vauva tuli taloon

Sulevi on ollut hyvin hiljainen ja apea Tanelin kuoleman jälkeen. Niinpä Ukko ja Akka arvelivat, että uusi kissa voisi auttaa asiaa. Tosin se ei korvaisi Tanelia, joka oli Suleville sellainen ottoisä, hoiteli aina Sulevia, pesi iltaisin ja paijasi. Mutta kyllä kai uusi kissa piristäisi.

Eilen Ukko ja Akka kävivät illalla hakemassa pikkuruisen Vihtorin kotiin. Vihtori on syntynyt navettakissaksi, mutta saanut kauniin ulkomuodon pitkine karvoineen. Navetasta se oli otettu sopeutumaan kotikissan elämään.

Vielä kaikki on kovin uutta ja ihmeellistä, mutta vähän kerrallaan Vihtori tutustuu uuteen kotiinsa ja perheenjäseniinsä. Mutta Sulevipa olikin aivan kauhuissaan. Tuollaisen toivat, mikä lie pörhelö tuo oikein edes on. Kylläpä on kova tottuminen tuollaiseen karvaturrikkaan.

Kun Sulevi tuli pentuna, Taneli vietti ensimmäiset kolme päivää saunassa mieltään osoittaen. Joten Ukko ja Akka ovat kovin luottavaisella mielellä, ettei tutustumiseen sen pidempään mene. Kohta nuo jo telmivät keskenään ja ovat parhaita kavereita. Kuka nyt voisi tuollaista karvakorvaa vastustaa?

Sitten suunta keittiöön

Keskiviikkona on tulossa taas putkimies tekemään mahdollisuuksien mukaan viimeiset työt, joten alkoi olla kiire keittiössäkin. Kaapit piti purkaa pois alta, jotta seinään pääsi käsiksi.

Putket kuljetetaan ensin katonrajassa, josta ne tiputetaan alas seinää pitkin.

Ulkoseinistä poistetaan 80-luvun lisäeristeet ja koolaukset.

Vanha toimimaton patterikin lähtee pois.

Putket on nyt piilotettu nurkkaan, huokolevy laitettu piilottamaan ja tasaamaan seinä.

Ukko ja Akka kuitenkin halusivat säilyttää tuon erityisen koristeen eli talon vanhat ovet, jotka oli laitettu seinäpaneeliksi. 

Tämä seinä alkaakin olla jo valmiina keskiviikkoa varten. Vielä on tuo tiskipöytäseinä laittamatta.

Koska keittiö on nyt tuossa kunnossa, on peräkamarikin sitten tässä kunnossa. Ja jouluna tulee vieraita. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Mutta nyt on Ukon ja Akan taas maalattava niitä keittiönkaappeja, jotta ne saa pian myös paikoilleen.

Uusia sähköjä

Ensin blogiuutisia: viikonloppuna paukahti 100 000 katselukertaa täyteen (tänään 104 000). Hienoa, että niin moni käy täällä lukemassa Koivurinteen kuulumisia. Päivittäin teitä käy tällä hetkellä n. 600. Jos käyt täällä säännöllisesti, suosittelen liittymistä vakkarilukijoiden listalle tuosta oikealta. =)

Eteinen alkaakin olla jo hyvällä mallilla. Puuttuu vielä tasoitetapetit ja tapetit, listat ja maalaukset. Mutta sähköä on jo saatavilla. Uusi kaappi on tietysti ruma ja epäsymmetrisesti laitettu, mutta ainakin paikoillaan.

Portaikkoon laitettiin pallovalaisin. Katossa on muuten nyt se aiemmin maalattu sisarpaneeli.

Eteisen katossakin on sisarpaneeli ja pallovalaisimet. Eteisen katto saatiinkin nyt tasoitettua niin, ettei ole monta eri tasoa kuten ennen.

Valot saa eteiseen päälle kuistin oven pielestä. 

Sammutettua ne saa portaikon alkupäästä. Voi ne tietysti toisinkin päin laittaa päälle ja sammuttaa. =) Portaikon valon saa myös molemmista suunnista päälle ja pois. Eteiseen jouduimme tyytymään Renovan katkaisimiin, koska vanhoissa katkaisimissa ei ollut tuota kahden katkaisimen tekniikkaa. Ei tuo Renovakaan kyllä mikään pahin vaihtoehto ole.

Peräkamarissakin on jo sähköjä, tai siis johtoja, joihin ei vielä tule virtaa. Rasia on vähän keskellä seinää, kun eteisen katto on matalammalla kuin peräkamarin. Joten reikä tuli vähän tuohon alakanttiin. Kai siihenkin silmä tottuu, kun sitten listakin tulee vielä jossain vaiheessa katonrajaan.

Kamareihin ja keittiöön saadaan käyttöön vanhat katkaisimet (on näköjään putsaamattakin) pintajohdolla. Ihan se näyttää siltä kuin olisi tuossa ollutkin.

Akka muuten hykerteli tyytyväisenä, kun sähkömies kysäisi, että vaihdetaanko seinäpinnat tänne kamariin? Eli nykyinen tapetti siis näyttää siltä kuin olisi aina ollutkin. Mutta tuntuu olevan aika outoa tällainen vanhan korjaus perusremonttimiehille. Välillä saa ihan selittämällä selittää, miksi vanhaan puutaloon ei voi laittaa muovia, uretaania tai muita epäorgaanisia aineita orgaanisten eristeiden kaveriksi. 

Surullinen päivä

Perjantaina Taneli lopetti syömisen ja juomisen. Se nukkui koko päivän. Iltapäivällä Akka huomasi, että sillä ei ole kaikki kunnossa. Akka tyrkytti kalkkunaa, joka on ehdotonta Tanelin herkkua, mutta vain muutama palanen kelpasi. Vesikään ei ollut maistunut, joten Akka antoi sitäkin sitten ruutalla suoraan suuhun.

Eilen Akka vei Tanelin eläinlääkärille. Siellä vahvistui, että nyt olivat viimeiset hetket kissalla menossa. Kortisonikuurilla ehkä voisi pitkittää elämää viikon, kaksikin, mutta sama tilanne tulisi eteen. Maksa oli laajentunut, korvatkin olivat alkaneet jo kellastua ja hengitys oli vaikeaa. Niinpä Akka surullisin sydämin antoi luvan lopulliselle piikille.

Ukko hautasi Tanelin luumupuun viereen. Ja Ukko ja Akka itkivät.

Akka kokkaa: Lanttulaatikko

Lanttulaatikoiden ohjeet pursuavat voita ja kermaa ja aiheuttavat kenelle tahansa pahoja vatsanväänteitä. Akan mielestä voita tursuava lanttulaatikko ei maistu hyvältä, ainoastaan rasvaiselta. Joten Akan ohjeella saa oikeasti täyteläistä ja herkullista lanttulaatikkoa.

Akka ihan vaan pikkuisen maistoi reunasta. Ei sitä edes huomaa...

Akan aito lanttulaatikko

Ainekset:
2,5 kg lanttuja
vettä
8 dl kutunmaitoa
3 dl korppujauhoja
5 alhon kannan maatiaiskananmunaa
4 rkl siirappia
suolaa
muutama hyppysellinen muskottipähkinää
voita

Ja näin se tehdään:
Kuori ja pilko lantut palasiksi. Keitä vesi vedenkeittimellä ja kaada lanttujen päälle (juuri ja juuri lantut peittoon). Lisää suola, keitä lantut kypsiksi ja soseuta keitinvesineen.

Sekoita maito ja korppujauhot ja anna turvota. Sekoita lanttusoseen joukkoon. Lisää siirappi ja mausta sellaiseksi kuin itse pidät. Lisää kananmunat.

Kaada seos neljään keskikokoiseen vuokaan. Vuole päälle pieniä nokareita voita ja paista noin kaksi tuntia 175 asteessa uunin alaosassa. Älä syö kaikkea heti! =)