Akka kävi Koivurinteellä yöpymässä. Oli hänellä ihan asiaakin toimittaa noille kulmille. Iltapimeällä maanantaina Akka kurvasi pihaan, mutta mikä ihmeen kasa pihassa oikein oli. Hetken tuijotettuaan Akka totesi, että eihän se mikään kasa ollutkaan, vaan lumen painosta taipunut syreeni. Mutta se oli iso kasa ja peitti melkein koko pihan. Kuistille astuessaan (harjattuaan ensin lumet pois terassilta) Akka huomasi uuden hienon piirteen talossa. Kuisti tuntui lämpimältä. Eikä siinä vielä ollut mitään lämmitintä, eikä tuplaikkunoita, eikä uutta ovea paikoillaan. Mutta selkeästi tuntui siltä, että nyt astui sisälle lämpimään. Eristäminen on siis kannattanut jo sinällään.
Gradu valmistui jatkoajallaan, eikä muita kommelluksia näyttänyt sillä saralla olevan. Akka toimitti viimeiset kirjat takaisin kirjastoon, palautti kirjaston avaimen ja alkoi miettiä.
Maanantaiaamuna gradu lähti sähköisesti painoon, mutta sieltä ei ollut tullut mitään kommenttia, oliko se edes tullut perille. Seuraavana maanantaina olisi viimeinen mahdollinen päivä gradun palauttamiselle. Entä jos se ei ollut mennyt edes perille?
Hädissään Akka kirjoitti kaksi tiedustelevaa sähköpostia painoon, mutta hänellä ei ollut aikaa jäädä odottamaan vastausta, koska hieroja odotti jo päästäkseen pehmentämään Akan kirjoituskramppista selkää. Eipä hätää, kone mukaan ja menoksi. Ja siellä hierojalla Akka sitten otti tyynesti koneen esiin ja kävi kurkistamassa sähköpostia. Ja mikä helpotus: oli tullut sähköposti, jossa kerrottiin aineiston saapuneen ja olevan jo kovaa vauhtia nidottavana. No, on se tietysti aivan neuroottista tällainen hätäileminen, mutta tämän historian tuntien on varmasti ymmärrettävää, että loppuaika on otettava kaikin tavoin varman päälle.
Illan tultua Akka pakkasi auton ja lähti kohti Kivimäkeä. Jos sinulle on vielä hämärän peitossa, mihin ihmeeseen Ukko ja Akka oikein ovat häipyneet, niin vastaus selviää täältä:
