Syksyn lehdet lentelevät keltaisina mailla

Syksy on saapunut pikkuhiljaa Koivurinteellekin. Keltaiset lehdet lentelevät koivuista jo maahan. Siinä on Akalle haravoimista taas joksikin aikaa.

Talo alkaa näyttää oikein mukavalta. Eikä tuo terassi niin valtavan suuri olekaan. Näyttää siltä kuin se olisi tuossa ollutkin.

Kyllä se tuon kokoisena parhaiten istuu tuohon nurkkaansa. Nuo kasat kyllä eivät istu niin hyvin tähän pihapiiriin.

Mutta luumupuu istuu oikein mukavasti tuossa penkin vieressä. Ensimmäistä kertaa se nyt tuottaa satoakin. Tähän asti ovat Ukko ja Akka vain arvailleet, mikä puu se on. Onneksi viimein selvisi.

Vielä eivät luumut ole aivan kypsiä. 

Loppuun Akka tahtoi laittaa sinulle mukavan syksyrunon, jota hän on lausunut joskus. Akan äiti se tämänkin on opettanut.

Metsästysretki

Syksyn lehdet lentelevät keltaisina mailla.
Esko lähtee metsästämään aikamiehen lailla.
Seuraa häntä touhuisana toverina Tuomas.
Äkkiä he metsätiellä suuret jäljet huomas.
Hei, nytpä vasta kiireellinen riistanajo alkaa.
Esko, Tuomas porhaltavat kilvan yhtä jalkaa.
Juuri kun he saaliin suuren löytävänsä luulee,
niin he aivan yllättäen sonnin äänen kuulee.
Buu, se puhkuu vihaisesti. Uh, kun Esko pelkää.
Kauhun väreet kangistavat Tuomaan päätä, selkää.
Pinkaisevat pakoon Esko sekä Tuomas.
Sonni seuras kintereillä, kun se heidät huomas.
Juuri, kun he sarviin suuriin joutuvansa luuli,
yli aidan lensivät he niinkuin myrskytuuli.
Lauri Parviainen