Surullinen päivä

Perjantaina Taneli lopetti syömisen ja juomisen. Se nukkui koko päivän. Iltapäivällä Akka huomasi, että sillä ei ole kaikki kunnossa. Akka tyrkytti kalkkunaa, joka on ehdotonta Tanelin herkkua, mutta vain muutama palanen kelpasi. Vesikään ei ollut maistunut, joten Akka antoi sitäkin sitten ruutalla suoraan suuhun.

Eilen Akka vei Tanelin eläinlääkärille. Siellä vahvistui, että nyt olivat viimeiset hetket kissalla menossa. Kortisonikuurilla ehkä voisi pitkittää elämää viikon, kaksikin, mutta sama tilanne tulisi eteen. Maksa oli laajentunut, korvatkin olivat alkaneet jo kellastua ja hengitys oli vaikeaa. Niinpä Akka surullisin sydämin antoi luvan lopulliselle piikille.

Ukko hautasi Tanelin luumupuun viereen. Ja Ukko ja Akka itkivät.

Akka kokkaa: Lanttulaatikko

Lanttulaatikoiden ohjeet pursuavat voita ja kermaa ja aiheuttavat kenelle tahansa pahoja vatsanväänteitä. Akan mielestä voita tursuava lanttulaatikko ei maistu hyvältä, ainoastaan rasvaiselta. Joten Akan ohjeella saa oikeasti täyteläistä ja herkullista lanttulaatikkoa.

Akka ihan vaan pikkuisen maistoi reunasta. Ei sitä edes huomaa...

Akan aito lanttulaatikko

Ainekset:
2,5 kg lanttuja
vettä
8 dl kutunmaitoa
3 dl korppujauhoja
5 alhon kannan maatiaiskananmunaa
4 rkl siirappia
suolaa
muutama hyppysellinen muskottipähkinää
voita

Ja näin se tehdään:
Kuori ja pilko lantut palasiksi. Keitä vesi vedenkeittimellä ja kaada lanttujen päälle (juuri ja juuri lantut peittoon). Lisää suola, keitä lantut kypsiksi ja soseuta keitinvesineen.

Sekoita maito ja korppujauhot ja anna turvota. Sekoita lanttusoseen joukkoon. Lisää siirappi ja mausta sellaiseksi kuin itse pidät. Lisää kananmunat.

Kaada seos neljään keskikokoiseen vuokaan. Vuole päälle pieniä nokareita voita ja paista noin kaksi tuntia 175 asteessa uunin alaosassa. Älä syö kaikkea heti! =)

Akka kokkaa: Porkkanalaatikko

Nyt on kuulkaas niin, että Akka kehitti maailman parhaimman porkkanalaatikkoreseptin, joten pakkohan se on jonnekin kirjata ylös, ettei vaan unohdu. Nimittäin Akka ei ole koskaan tykännyt porkkanalaatikosta, koska se on yleensä pahaa. Mutta nyt asiaan tuli muutos, positiivinen sellainen.

Akan herkullinen porkkanalaatikko

Ainekset:
1 kg itsekasvatettuja porkkanoita
n. 0,5 l vettä
1,5 l pastöroimatonta ja homogenoimatonta kutunmaitoa
3 dl kokonaisia ohraryynejä
6 pienehköä alhon kannan maatiaiskananmunaa
muutama hyppysellinen muskottipähkinää
n. 2 rkl siirappia
n. 2 tl suolaa
voita

Näin se tehdään:
Kuori ja pilko porkkanat ja laita kattilaan. Kiehuta vesi vedenkeittimellä (tämä vaan nopeuttaa prosessia) ja laita niin paljon, että porkkanat suurin piirtein peittyvät.
Keitä kypsiksi, valuta vesi talteen ja soseuta porkkanat.

Laita porkkanavesi puurokattilaan kuumalle hellalle ja lisää ohraryynit. Anna veden imeytyä. Lisää maito ja keitä puuro kypsäksi. Jos puuro jostain kumman syystä alkaa palaa pohjaan, siirrä se uuteen kattilaan ja keitä siinä loppuun. Pese se mustapohjainen kattila (pyykinpesujauhe toimii hyvin pesuaineena).

Laita porkkanasose puuron joukkoon. Mausta suolalla, siirapilla ja muskottipähkinällä. Huomioi, että paistaessa ryynit saattavat laimentaa makua, joten lisää ihan pikkuisen yli tarpeen. Mausta siis sellaiseksi, että itse pidät mausta. Lisää kananmunat.

Laita seos vuokiin ja vuole pieniä voinokareita päälle. Paista 175 asteessa noin tunti. Annoksesta tulee yksi iso vuoallinen ja yksi pieni vuoallinen. Luultavimmin tämä määrä ei riitä koko jouluksi, koska se pieni vuoallinen menee heti uunista tultua maistiaisiksi. Mutta tätä voi sitten tehdä lisää. Jos vaikka joulupuuron tekee ohrasta (reilumman annoksen), voi sen lopun tehdä vielä aattona porkkanalaatikoksi. Porkkanat voi lisätä vaikka raasteenakin, mutta Akka ei uskalla luvata, että varmasti olisi yhtä hyvää.

Ainesosia voi tietysti vähän muutella, jos vaikka ei satu olemaan alhon kannan maatiasmunia tai kutunmaitoa tarjolla. Ehkä luomumunat ja lehmän täysmaito sopivat korvikkeiksi.

Huomasithan, että kermaa ei tähän tarvitse. Jouluruokien ei ole pakko olla kermaisia ollakseen täyteläisiä ja herkullisia.

Kaikenkokoista

Niin tulivat nuorikot munintaikään. Voi ihanuutta sentään, sillä munat ovat aivan valtavan söpöjä! Tässä kennossa on vähän jokaisen munia. Nuo neljä pikkuruista ovat juuri noiden pikkukanojen munia. Kylläpä hölskyvät kotelossa.

Tässä vielä tätä kokoeroa. Oikea muna on Siirin ja vasen juuri aloittaneen nuorikon. 

Akan pikkupiipeistäkin on tullut jo ihan isoja, huoh...<3

Vielä ovia

Eteisen ja kuistin välille on nyt vaihdettu ovi. Aluksi Ukko ja Akka olivat laittamassa tätä keittiön oveksi, mutta tuon ikkunan vuoksi he lopulta päätyivät kuistin kannalle. Nyt eteiseen tulee enemmän luonnonvaloa. Keittiöstä ei enää näe eteiseen, mutta tähän mennessä se ei ole häirinnyt yhtään, joten ratkaisu oli varmasti ihan paikallaan. Tässä ovessa ei ole kahvaa, vaan sulkeutuminen tapahtuu rullasalvalla. Tosin eteisen puolelle kyllä pitää saada joku kahva, jotta ovea ei tarvitse vetää kiinni avaimesta.

Kuistin puolella on kahva, mutta Akan silmiin se näyttää olevan vähän oudosti sivussa. Ehkäpä on syytä siirtää kahvaa keskemmälle kehyslautaa.

Löytyi lopulta se ovi vessaankin. Tämä ei olekaan ihan mikä tahansa ovi, vaan Kukkolan kartanon ovi, joka on tilattu 30-luvulla Tampereen höyrytehtaalta junalla aivan lähelle kartanoa. Ilmeisesti seinä on ollut paljon paksumpi kuin Koivurinteen seinät, sillä karmisyvyys oli peräti 20 cm. Vessan seinähän ei ihan niin paksu ole, joten jonkun verran historiallisesta karmista on leikattava, jotta se istuu nätisti uuteen ympäristöönsä.

Mutta mikä olisi hyvä ovien väri, jos on vähän "allerginen" valkoiselle? Kaikki ovet ovat vielä käsittelemättä, joten jossain vaiheessa pitäisi alkaa miettiä ovien väriä ihan toden teolla. Olisiko ideoita?

Maalausta

Siinäpä tuo Ukon ja Akan viikonloppu on mennyt, maalaushommissa. Koska projekti oli niin suuri, työ tehtiin Ukon työpaikalla. Ensin oli vuorossa eteisen kattopaneelit. Paneelit ovat vanhaan tyyliin sopivaa siskonpaneelia tai valeurapaneelia toiselta nimeltään. Ensin piti maalata pohjamaalilla ja sitten vielä maalarinvalkoisella päällimaalilla.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, maali olisi ollut pellavaöljymaali, mutta nyt maalauksessa käytettiin ihan surutta modernia Jehua ja Empireä. Hyi kauhea sentään! =)

Maali riitti juuri ja juuri. Ehkä vielä yhden olisi saanut maalattua, jos olisi oikein tarkkaan kaapinut. Mutta sitä tarvetta ei sitten ollut. 

Toisena kohteena olivat keittiön tulevat kaapit. Niiden maalaamista riittääkin vielä pitkäksi aikaa.

Maalauksessa pysyttiin siinä, mitä oli ennenkin tehty. Eli ne kohdat, joita oli ennenkin maalattu, maalattiin. Puulla olevat jätettiin niin kuin olivat tähänkin asti olleet.

Ukko hioi kaappien ovia. Olipa hauska nähdä, että ennenkin oli ollut lähes murokupin väriä ovissa.

Akka suti sitten ovet murokupin värisiksi. Vielä jäi muutama ovi toisellekin kertaa maalattavaksi. 

Alkuviikosta on sitten tiedossa ihan uutta kattoa eteiseen ja portaikkoon.

Sähkömies teki johtopäätöksen

Sähkömies saapui. Se ei ollut se ensimmäinen sähkömies, sillä häntä ei saanut millään enää kiinni. Joten tuli toinen sähkömies, joka olikin sitten melkoisen vihmerä toimissaan. Johtotehtävissä täällä on oltu, sen kyllä huomaa. Sähkökaapin paikka vaihtuu oven päälle, siksi tuossa roikkuu noin paljon noita johdonpäitä.

Eteisen kattoa oli vara hieman madaltaa, joten kattoon saa nyt piilotettua suuren määrän johtoja. Katon madaltamiseen oli syynä myös portaikko. Nyt eteiseen tulee laajemmalti yhtenäistä kattoa kuin ennen.

Kohta ei pesulle mennessä Akan varpaita palele, kun vessaankin tulee oikein lattialämmitys. Tuossa vasemmalla näkyy valokatkaisijan ja termostaatin aihiot. Ne tulevat kuitenkin tuonne vessan puolelle. Akka ei suostunut siihen, että joku voisi räpsytellä valoja juuri kun on suihkussa (tuskin Ukko sitä tekisi, mutta periaate on periaate). Ja kirvesmies vain huokaisi ja sanoi, että saahan siihen laattaan toki reiän. Joten se oli selvä juttu se.

Sähkömies ei ollenkaan pistänyt vastaan, kun hänelle ilmoitettiin katkaisijoiden korkeus. Ilman muuta ne tulevat korkealle.

Keittiön seinästä piti jo rouhaista pala pois, jotta nurkkaan sai tehtyä reiät vesiputkille ja sähköjohdoille. Ihan hyvä juttu tuo seinän pilkkominen on. Kaikki tuo tuosta vielä lähteekin, siis lastulevyt ja väärät villat. Seinä tulee vanhaan paikkaansa ilman lisäeristettä. Ylös on pakko rakentaa kotelointi putkille ja johdoille. Tai eihän se mikään pakko ole, mutta esteettisesti parempi ratkaisu.

Ei tuo otsikko mitenkään harhaanjohtava ole, sähkömies sanoi tekevänsä johtopäätöksen. Akkaa huvitti se niin paljon, että oli hihityksen kätkemisessä tekemistä, mutta ilman muuta pokka pysyi. Niin että tuossa kuvassa kai se johtopäätös sitten on. =)

Vessan vaiheilta

Vessan lattia on valmistunut nykyiseen vaiheeseensa äkkiä. Alapohja on laitettu kiinni, selluvillat laitettu eristeeksi ja vaneri päälle.

Kirvesmies J-P on välillä saanut ihmetellä aikaisempien remonttien viritelmiä. Niiden johdosta (ei siis sähköjohdoista) on pitänyt tehdä vähän uusiakin viritelmiä, mutta vain tähän yhteen seinään, jotta saa seinän tehty suoraksi.

Suorat seinät sitten ovatkin jo hyvällä mallilla. Vasta nyt näkyy, miten pienestä tilasta oikeasti on kyse.

Tuohon tulee pytty. Nurkkaan tulee suihku.

Ja tähän tulee lavuaari. Kaikki ovat kompaktisti sovussa keskenään. Viistolle seinälle tulee ovi. 

Se on loppu ny!

Jaa, mikä on loppu? No, Akan työt on nyt tehty tällä erää. Olisi ollut vielä torstaina töitä, mutta polvi sanoi, että se on loppu ny, ni se oli loppu sitten. Mutta ei Akka niin helpolla päässyt. Hakivat mokomat ihan autolla takaisin työpaikalle, kakuttivat, kukittivat ja lahjoivat. Ja Akka sai vielä kyydin kotiinkin.

Vaunussa nukkuminen on ny loppu! Patjoihin tuli niin paljon kondenssiveden aiheuttamaa hometta, että oli aika muuttaa sisälle. Ajatuksena oli, että huonetta olisi vielä käytetty keittiöremontin ajan varastona, mutta ei niillä homeisilla patjoilla kyllä kukaan nuku. Ja olisi se keppien kanssa ollut hankalaa sinne könytäkin.

Mutta keksipä joku kiva tuunaus noihin Akan ikiomiin vintage-keppeihin. Akka muistaa, että ainakin Koso-tätillä on jotain kivoja juttuja, mutta mitä näihin keksisi, vai jättäisikö silleen?

Mutta mikäs tässä on ollessa, ensin sairaslomalla, sitten vuosilomalla ja sittenhän alkaakin jo uusi vuosi. Työsopimus oli voimassa sopivasti vuoden loppuun, ja Akka päätti, että se loppuu nyt siihen tällä kertaa, eikä uutta tehdä, ainakaan heti. Akalla on gradu kesken, joten nyt vihdoin aika tehdä se valmiiksi. Muut ajat voi sitten vaikka lepuuttaa sohvalla kieltään.

Vallihauta, vain krokotiilit puuttuvat

Ukko parka joutui viikonloppuna rankkaan hommaan, ojankaivuuseen. Kun nyt piti saada sen uuden viemärin kulku tarkastuskaivolle asti kaatoineen kaikkineen. Kaivantoon piti myös saada mahdutettua putkelle eristeet, ettei pakkasella putki kuuraantuisi sisäpuolelta. Onneksi maa ei ollut vielä jäässä. Muutenkin maaperä oli helppoa kaivaa, kun hiekallehan koko talo on perustettu.

Siinähän tuo nyt on valmiina, vallihauta. Vain krokotiilit puuttuvat. Ja vesi.

Kyllä oli kanoilla ihmettelemistä, kun noin suuria kiviä oli löytynyt.

Tähän liittyy tuo uusi putki. Tarkastuskaivokin saa vähän siistimmän ulkonäön samalla kertaa.

Keittiöstä tuleva liittymäkin uusitaan ja tehdään siistimmäksi kuin se edellinen kötöstys.

Samalla oli hyvä ihailla perustuksia, jotka ovat ihan aitoa kiveä ja vankat ja tukevat, ainakin pääosin.