Pakkanen yltyi taas mittaviin lukemiin. Akka muisti alumiiniset kakkuvuokansa, joilla hän oli aikoja sitten ajatellut tekevänsä lyhtyjä. Nyt vihdoin sai olla niiden aika. Akka täytti vuoat vedellä ja vei kuistille jäätymään. Jäätymisen jälkeen Akka vei ne taas keittiöön sulamaan, mutta vain sen verran, että jääkakut irtosivat vuoista. Sitten vaan kakut pihalle ja kynttilä sisään.
Siinä ne nyt nakottavat rivissä terassin kaiteella.
Akka päätti leipoa vähän muutakin kuin jääkakkuja. Ja päivän tuotoksena pikkuleivät (Akan omalla reseptillä) maistuivat Ukolle niin hyvin, että hän sanoi niiden olevan parhaita, joita on maistanut - miesmuistiin. (Miesmuisti ei liene kovin pitkä.)
Akka poltti reitensä saunassa ottaessaan padasta kiehuvaa vettä. Ämpäri oli liian täysi, eikä Akan pituus riittänyt nostamaan sitä suorana ylös. Niin vaan loiskahti ja palovammahan siihen tuli. Sattuuhan noita. Koska jalka oli liian arka, että siihen olisi mitään voinut pukea, Akka vietti päivän kotona ja luki laatukirjallisuutta.
Kirja on kirjoitettu vuonna 1950 ja parasta siinä on hykerryttävän mukavat kuvat.
Selkeästi oli Akan tuleva keittiökin sinne saatu mahtumaan, ainakin hella näyttää juuri oikealta.
Jostain pitäisi löytää alakaapistot keittiöön, yläkaapisto saattaa jo olla olemassa, mikäli se kokonsa puolesta sopii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.